perjantai 8. lokakuuta 2010

Kate Jakobs: Pieni lankakauppa – ja hömppäpohdintaa


Hömppääkin tarvitaan. Kuten kerroin, minä tarvitsin Pientä lankakauppaa Anne Frankin surullisen elämän vastapainoksi. Ja oli tällä kirjalla muitakin ansioita. Kun alun hieman töksähtelevä ja kohtauksesta toiseen pomppiva tyyli muuttui tasaisemmaksi, tai ainakin itse totuin tyyliin, tämä oli mukavaa ja lämminhenkistä helppoa luettavaa.

Pieni lankakauppa vie nimensä mukaisesti erääseen varsin sympaattiselta ja ainakin käsitöiden ystävästä houkuttelevalta kuulostavaan lankakauppaan New Yorkiin. Se vie myös nuoren ja kauniin yksinhuoltajaäidin ja tämän tyttären elämään – ja mitä kaikkea tapahtuukaan, kun tyttären isä, aikoinaan kelvottomaksi tuuliviiriksi diagnosoitu, pyrkii tutustumaan tyttäreensä? Perhekuvioiden lisäksi kirjassa on paljon naisten välistä ystävyyttä, myös sivuhenkilöiden parisuhteita ja jopa kulttuurintutkimusta ja elokuvantekoa, aika monenlaisia teemoja siis. En lukisi tällaista koko ajan, mutta toisinaan luen mielelläni. Toivottavasti en paljasta liikaa, kun kerron, että yksi parhaista puolista tässä kirjassa oli mielestäni se, ettei se loppunut siirappisen onnellisesti.

Tämän kirjan nojalla on hyvä puhua myös hieman yleisemmin hömppägenrestä. Kun kesällä julkaisin hömppäkirjalistan, tuli puhetta siitä, onko hömppä tietynlaista kirjallisuutta halveeraava termi. Mietin sitä Lankakauppaa lukiessani ja mielestäni hömppä on ihan hyvä termi. Sana on hauska ja tuttavallinen, ja kertoo, että kirjaan voi olla lämmin ja rento, humoristinenkin suhde. Viihde tuo mieleeni paljon yksioikoisemmat kirjat, romantiikasta puhumattakaan. Myöskään kevyt kirjallisuus ei tee oikeutta hömpälle. Tässäkin kirjassa käsiteltiin mm. yksinhuoltajuutta, sairautta ja kuolemaa, leskeyttä, monenlaisia parisuhdeongelmia ja yrittäjyyttä. Ei niin kevyitä aiheita, vaikkei teos vakava tai syväluotaava ollutkaan. Ja entäs hömpän vaikutukset lukijalle? Joskus se, että voi vain uppoutua kirjaan ja unohtaa kaiken muun, on todella tärkeää. Sellaisten kirjojen merkitys ei ole mielestäni ollenkaan kevyt.

Siis: tässä blogissa hömppä on vakiintunut ja tietynlaista kirjallisuutta ystävällisesti kunnioittaen luonnehtiva termi. Eipä kaikki hömppä tietenkään ole mielestäni hyvää, vaan ei ole kaikki nk. laatukirjallisuuskaan.

Hömppäilyn ystävien kannattaa muuten tutustua Hömpän helmet -blogiin, vaikka se onkin näemmä toistaiseksi tauolla.

Kate Jakobs: Pieni lankakauppa (The Friday Night Knitting Club). Gummerus, 2008. 3. painos. Suom. Arja Tuomari

2 kommenttia:

  1. Jah, aika hassua tosiaan, en ollutkaan tätä postaustasi vielä lukenut, vaan tekstiviestissäni viittasin aiempaan Pelottavat kirjat -postaukseesi.
    Itse luin lankakauppa-kirjan alkuperäiskielellä, koska jostain syystä haluan niin jos vain pystyn kieltä lukemaan. Se, että kirjassa puhutaan juuri sellaista kieltä kuin itärannikolla käytetään (kai?), sanonnat ynnä muut tekevät siitä paremman uppoutua, uskottavamman. Vaikka en ymmärtäisikään amerikkalaisia asuntotermejä esim. Junior 4??? Kaksio??? Hällä väliä.
    Sain juuri päätökseen kakkososan, Knit two, josta pidin yllättävästi enemmän kuin lankakaupasta. Ehkä odotin todella vähän ykkösosan tietyn keveyden jälkeen, ja syvyyttä olikin ehkä enemmän kuin lankakaupassa. Enemmän elämän kiemuroita, enemmän ihmisen ymmärtämystä. Välillä nostin hattua kirjailijalle ihmisluonteeseen kohdistuvista oivalluksista. (Tod. näk. kaikki tämän ylistyksen perusteella kirjan lukevat nyt tulevat pettymään siihen - niin kai se aina käy). Kakkosessa oli vähemmän neulomista, mutta ainakaan sitä ei ollut pakolla otettu mukaan suurempaan rooliin kuin mihin se luonnistui. Tilasin adlibriksesta kolmannen (Seasonal knitting tai vastaava), ja nyt odottelen malttamattomana koska se karahtaa saaren rantakivikkoon.
    Hassua, luin ykkösosan kaksi vuotta sitten enkä osannut edes hakea kakkososaa. Kunnes pari viikkoa sitten lukiessani Suomalaisen uutuusluetteloa pizzeriassa, siellä puhuttiin jo kolmososasta... tuli kiire!
    Saako tässä samalla tehdä leffaseuravarauksen ;-)

    VastaaPoista
  2. Mielenkiintoista! Yleensä, luulisin, hömppä- ja vähän muutkin kirjasarjat huonontuvat osa osalta, ehkä koska kirjoittajan on vaikea uudistua. Hyvä tietää, ettei tässä käy näin. Itsekin ajattelin lukea joskus jatko-osatkin, sillä omassa lajityypissään tämä oli tosiaan mukavan viihdyttävää eikä edes täysin tyhjänpäiväistä luettavaa.

    Leffan tilanteesta en tiedä, mutta pitää selvittää, mäkin haluan nähdä sen leffan! Eli varaus noteerattu. ;)

    VastaaPoista