keskiviikko 8. joulukuuta 2010

Oivallus: lukeminen on vapaaehtoista

Ainakin Anni M ja Sara ovat viime aikoina kyselleet, mikä avuksi, kun lukeminen syystä tai toisesta jumittaa. Olen pohtinut itsekin samaa, sillä tässä on ollut kaikenlaista, enkä viime viikolla saanut luettua ollenkaan. Koska luen yleensä päivittäin, useimmiten useaan kertaan päivässä, lukeminen on ollut minulle aina se mitta, että sitten menee tavalla tai toisella huonosti, jos ei jaksa tai halua lukea, ehtiminen on toinen asia. Ja toisin päin: vaikeudet on selätetty, kun kirja pysyy taas kädessä ja mieli kirjassa.

Lukutoukkana halusin tietysti mahdollisimman pian pois lukemattomuuden tilasta. Kotona olisi ollut uutuuksia ja muita lukemista odottavia kirjoja, mutta lukujumin poistaja on valittava huolellisesti. Jos valitsee liian synkeää tai hankalaa, voi ahdistua. Jos liian kepeää, voi turhautua. On siis luettava jotain tuttua, turvallista, sympaattista, mukanaan vievää – kirjaa, johon voi luottaa ja uppoutua.

Valitsin Richard Adamsin ja Ruohometsän kansan, sillä tiesin, että Pähkinä-kani kumppaneineen toisi hyvän mielen. Niin toikin – jos et ole lukenut tätä kirjaa, aloita siihen tutustuminen vaikka Laurenin kirjoituksesta; hauska yhteensattuma, että tätä kirjaa käsiteltiin juuri muuallakin, vaikka kyseessä ei todellakaan ole uutuuskirja.

Adamsin jälkeen palasin taas uutuuksien pariin, mutta lopetin Hannu Mäkelän Kivi-teoksen heti alkuunsa, kun en vaan saanut kiinnostavasta Aleksis Kivi -teemasta huolimatta siitä mitään otetta. Peruutin myös kirjastovaraukset Juha Itkosen ja Virpi Hämeen-Anttilan uutuuksista. Lukemisen pitäisi kai olla hauskaa eikä pakonomaista. Vaikka kuinka haluaisi kuluttaa elämänsä vain kirja kädessä lojuen, seuraisi kirjamaailmaa aktiivisesti ja vieläpä pitäisi kirjablogiakin, saa kai sitä olla lukematta, jos siltä tuntuu. Eikä edes kirjailijoita, joilta on lukenut kaikki aiemmat teokset, pidä lukea ikuisesti, jos kyllästyy heihin.

Vapauttava ajatus. Olen nyt vain poikkeuksellisesti lojunut pari iltaa telkkarin ääressä ja läppäri sylissä ja taidan jatkaa sitä niin kauan kuin siltä tuntuu. Sitten luen jotain oikeasti kiinnostavaa enkä Tutustunpa nyt tähänkin teokseen -kirjaa. Voi olla, että se on uutuus, voi olla että ei.

Ahdistaako lukemattomuus toisinaan muitakin ja miten poistatte lukujumituksen? Entä tuntuuko, että joskus sitä vain lukee eteen sattuvia kirjoja puolipakollakin, miettimättä tarkemmin, mitä oikeastaan haluisi lukea?

24 kommenttia:

  1. Hyvä huomio! :) Kyllä sitä välillä tulee sellainen olo, että "pitää tuokin kirja lukea, vaikka en nyt tahtoisi". Mulla on juuri kesken yksi hankalan tuntuinen kirja, mutta en haluaisi silti luovuttaa. Yritän lukea sen ohella jotain muuta, vähän sujuvampaa.

    Lukujumista yleensä pääsen yli samalla keinolla kuin sinäkin. :)

    VastaaPoista
  2. Niin, ihan kuin olisi melkein pakko lukea jotkut kirjat ja toisaalta menettäisi lukuaikaa, jos palaa uudelleen niihin kirjoihin, jotka on jo lukenut. Lukeminen on ehkä maailman rentouttavin harrastus, mutta pitäisi myös muistaa aina suhtautua siihen rennosti. :)

    Kirjablogit ovat muuten mielestäni oiva keksintö siinä, että niiden kautta voi tutustua kirjoihin lukematta niitä itse.

    VastaaPoista
  3. Lukujumi yllättää aina toisinaan ja sitten pitää vaan tehdä jotain muuta. Oikeastaan lukujumit eivät ahdistaneet ennen kirjablogin perustamista, nyt tuntuu, että lukemattomuutta täytyy jotenkin selitellä. Ihan hassua! Mielestäni kunnon lukujumi silloin tällöin on ihan paikallaan, koska ehkä se kertoo juuri siitä, että on tullut luettua liian paljon sellaista, mitä "täytyy lukea" ja liian vähän, mikä oikeasti kiinnostaa.

    Kirjablogit ovat toisaalta hyvä tapa tutustua kirjoihin, joihin ei itse halua tarttua. Toisinaan luen kiinnostavasta kirjasta, joka olisi varmaan oikeasti hyvä, mutta jokin tökkii ja tekee ajatuksesta pakonomaisen. Siksipä onkin hyvä eläytyä muiden lukukokemuksiin.

    Lukujumista selviän tekemällä vähän aikaa jotain ihan muuta ja sitten valitsemalla jotain kevyttä ja nopealukuista, kuten lempidekkareita.

    VastaaPoista
  4. En lukenut tänä syksynä moneen kuukauteen yhtään kirjaa (lasketaanko selatut askartelukirjat?), enkä seurannut kirjablogeja. Ei huvittanut. Ei ole pakko, jos ei tahdo. Nyt lukeminen alkaa taas kiinnostaa ajatuksen tasolla - se vaan vie aikaa pois kaikelta mielenkiintoisemmalta. Olen sentään palannut rakkaisiin sarjakuviini ja novelleihin, niillä se lukeminen taas alkaa....ehkä :)

    VastaaPoista
  5. Oho, tämähän oli juuri se ajatus mitä olen viimeisen pari viikkoa miettinyt! Minulla sekoitti kaiken lomaviikko, joka oli viime viikolla. Olin lähes tulkoon koko loman kaikkialla muualla kuin kotona ja kotona ollessa en pystynyt keskittymään mihinkään kirjaan. Yiritn kyllä aluksi, mutta sitten keskeytin kaiken.

    Nyt minulla on vino pino avattuja kirjoja, mutta valitsin viime päivien kirjaksi Charlaine Harrisin neljännen kirjan. Ihan tyystin siksi, että tiestin, että se vie minut mukanaan, saa minut nauramaan ja hymyilemään. Lukujumiin siis auttaa minullakin huolella valittu tarpeeksi rento ja mielenkiintoinen kirja.

    Muutama vuosi sitten olin vallan aaltoileva lukija. Lukemiset tuli viikon aalloissa silloin tällöin vuoden aikana. Nyt luokitellessani itseni enemmän lukijaksi saatan ahdistus siitä, että olen lukematta muutaman päivän. Niiden ajatusten yli pitää vaan päästä. Olen myös tullut siihen tulokseen, että harrastus kuin harrastus välillä tökkii. Sitten se taas jatkuu, mikäli se on oikea ja aito mielenkiinnon kohde ollut :)

    VastaaPoista
  6. Piti ihan miettiä että milloin viimeksi on ollut lukujumi. Tunnistin pari tilannetta: lukujumi iskee minuun pahiten, jos elämässä on sellainen "nolife" jakso. Jos siis vaikka joutuisin talveksi jonnekin erämaamökkiin ilman mitään muuta seuraa kuin pino kirjoja, niin varmasti ensin muutaman päivän lukisin oikein urakalla, sitten alkaisi kyllästyttää ja alkaisin kaivata sitä oikeaa elämää. Ja rupeaisin touhuamaan jotain muuta ja lukisin vain välillä jotain.

    Toinen tilanne on, jos on lukenut jotain oikein puhuttelevaa ja mukaansatempaavaa. Sellaisen kirjan loppumisen jälkeen ei tee heti mieli aloittaa uutta kirjaa. Pitää vähän aikaa pitää taukoa.

    Vissiin mulla ei ole ollut "nolife" jaksoja vähään aikaan, kun ei pahempia jumeja ole ollut.

    Blogipaineetkin pysyvät kurissa, koska ensimmäisten blogiharrastusvuosieni aikana sain paljon vähemmän kommentteja ja linkityksiä kuin nykyään, joten ei tullut juuri paineita kun ei tuntunut siltä että mikään huiman aktiivinen lukijayleisö olisi ollut. Bloggaus oli hyvin paljon itselle kirjoittamista varten. Nyt kirjabloggaajien aktiiviskenen aikaan tilanne on toinen, tuntuu ihan eri lailla siltä että joku lukee näitä juttuja. :) Pisin kirjoitustauko taisi olla tämän vuoden alussa, jolloin meni melkein kaksi kuukautta Harry Potter -sarjan läpilukemiseen eikä päivityksiä tuolloin tullut, en siitä kyllä mitään pahempia paineitakaan ottanut. :)

    Lukujumi saattaa uhata joulunpyhinä, jolloin on paljon luppoaikaa ja lukuaikaa. Torjun ilmiötä valitsemalla jonkun paksun kirjan, jossa riittää lukemista. Monen lyhyen kirjan peräkkäislukeminen saattaa aiheuttaa lukujumia minulla.

    VastaaPoista
  7. Iloitsen vertaisseurasta, vaikka voisi meillä olla "mukavampikin" kerho... Mutta vapauttavat oivallukset ovat aina hyviä ja ilman lukujumia olisit jäänyt niistä paitsi! kaikessa on aina puolensa. Minä yleensä muutan kirjapinoni kokonaan jumin tultua ja alan miettiä mitä oikeasti haluan lukea. Tulosta ei aina voi ennakoida. Ja joskus vaan kuluu aikaa ettei pysty lukemaan ollenkaan, eikä sille voi mitään. Luin marraskuussa yhden(!!) kirjan. Sellaista ei ole tapahtunut ehkä koskaan. Mutta elämää kun ei voi ennakoida.

    VastaaPoista
  8. Voin kuvitella, että kirjabloggaajana lukemattomuus aiheuttaisi paineita. Vaikka kirjallisuus on ollut suuri intohimoni läpi elämän, minulla on useinkin kausia, kun en lue hirveästi - joskin kyllä minulla aina on joku kirja kesken. Lukevina kausinakin pari, kolme kirjaa kuukaudessa on minulle jo ihan hyvä saldo. Työlukeminen on toki asia erikseen, ja silloin luen tarvittaessa muutaman romaanin viikossa.

    Varsinaista lukujumia en siis tunnista, koska semi-sellainen on päällä vähän niin kuin koko ajan. Saatan kyllä jumittaa juurikin kirjaan, jota yritän väkisin lukea, vaikkei oikein huvittaisi. Silloin - jos todella haluan päästä teoksen loppuun - teen yleensä itselleni aikataulun. Sovin itseni kanssa tietyn päivämäärän, johon mennessä kirja tulee olla luettu, ja jaan sitten jäljellä olevan sivumäärän päivien kesken.

    Tämä toimii minulla, koska olen muutenkin monessa asiassa järjestelmällisyyttä ja aikatauluja kaipaava. Saatan kyllä myös vain vaihtaa innostavampaan teokseen.

    Karoliina

    VastaaPoista
  9. Ihan täydellistä lukujumia ei muistin ulottuvilta löydy; taidan olla niin ehdollistunut tarttumaan kirjaan. Se on ikään kuin tehdasasetuksena päällä aina, kaikki muu toiminta voi kyllä jumittaa :-)

    MUTTA noin kerran tai kaksi vuodessa iskee kaamea kirjajumi. Mikään kirja ei huvita. Tuhansia kirjoja hyllyssä ja siltä "ei ole mitään luettavaa". (Herättää perheessä suurta huvitusta.)
    Kun tilanne menee oikein pahaksi, kaivan ensiin jonkun vanhan tutun klassikkosetin dekkareita tai yhden puhkikuluneista Jane Austenin pokkareistani. Niihin ei tarvitse keskittyä, niihin kääriytyy kuin villahuopaan ja jumitus häipyy hiljalleen...

    Mutta täytyy sanoa, blogien seuraamisen aloitettuani ei ole ollut vielä lähelläkään tilanne, ettei mikään kirja kiinnostaisi. Syy vai seuraus? Joka tapauksessa nyt on enemmän kirjoja odottamassa kuin koskaan. Ei ainakaan vielä ole tullut siitä ahdistusta :-)

    VastaaPoista
  10. On teillä ongelmat. Voi hyvänen aika.

    VastaaPoista
  11. Anonyymi, ei kai tässä sen kummempaa kuin missä tahansa harrastuksessa, joka on jo tavallaan elämäntapa - tai kuten Booksy sanoi, johon jotenkin jopa ehdollistunut. Jos himourheilija ei urheilekaan tai uutiskoukussa oleva ei seuraakaan maailman tapahtumia, on se kuin lukutoukka menettäisi kiinnostuksen kirjoihin. Minulle lukeminen ei ole niinkään harrastus vaan sellainen perustoiminto, että jos en yrityksistä huolimatta saa luetuksi, on se kuin menettäisi ruokahalun tai kärsisi unettomuudesta: tilanne ei ole normaali. Ehkä se ainakin kirjoitettuna näyttää omituiselta. Mutta olen kuitenkin osannut lukea n. 30 vuoden ajan ja aina lukenut paljon, niin siinä ehtii jo tulla riippuvaiseksi... Näemmä sitä vaan välillä huomaa kuitenkin lukevansa jotenkin automaattisesti ja intohimottomasti tai - pahempaa - ei ollenkaan. Muihin harrastuksiini en suhtaudu yhtä vakavasti.

    Sallan kuvaama tilanne kuulostaa minusta täydelliseltä: erämökki ja kirjoja. Haaveilen sellaisesta säännöllisesti. Tiedostan kyllä, ettei se oikeasti olisi välttämättä edes lukutoukan taivas. Joskus esim. kipeänä alkaa ärsyttää, ettei voi tehdä muuta kuin lukea, ei se olekaan ainoana vaihtoehtona aina niin kiinnostavaa. Tunnistan myös Booksyn mainitseman tilanteen, ettei kotona ole lukuisista kirjahyllyistä huolimatta muka mitään luettavaa. Olen siitä usein huolestunut. Toisaalta minua kyllä nauratti, kun mies juuri kysyi, onko meillä yhtään kirjaa.

    VastaaPoista
  12. Sama tunne minullekin tuli sen lukujumituksen aikana, että riippumatta lukemattomista kirjoista hyllyssä, niin ei ole kuitenkaan mitään luettavaa. Ja kyllä se vaikuttaa kuten Salla sanoi, että jos on lukenut juuri jonkun todella vaikuttavan tai "raskaan" kirjan, niin on vaikea aloittaa uutta kirjaa sen jälkeen. Kyllä sitä kirjabloggarina on nykyään paineita enemmän kuin aikaisemmin, koska alussa ei ollut kuin satunnaisia lukijoita ja kirjoitti vähän niin kuin itselleen lukupäiväkirjaa ja nyt tilanne on taas ihan toinen, on vakituiset lukijat, yleisö ja kirjoja pitäisi lukea ja hyviä sellaisia, joista kertoa ja keskustella. Hyvä puoli on niinkuin täällä on todettu, että voi lukea toisten kirjabloggareiden lukukokemuksia sellaisista kirjoista, joista tietää ettei tule itse kuitenkaan niitä lukemaan, mutta myös se toinen puoli, että tuonpa kirjan haluan ehdottomasti lukea. Tässäpä Jenni kyselyn aihe kirjabloggareille onko lukupaineita...Tulipas pitkä kommentti.

    VastaaPoista
  13. Minulle ei tule bloggaamisesta varsinaisesti paineita, mutta joskus, tai useinkin, kyllä harmittaa, että saan siirrettyä vain osan lukukokemuksistani ja -ajatuksistani nettiin asti. Ei se varmaan ketään muuta harmita, mutta kun on bloggaamiseen ryhtynyt, niin mielellään tallentaisi enemmänkin kirja-asioita ylös omaksi ja toivon mukaan muidenkin iloksi. Olen huomannut, että bloggaamisen myötä muistan myös paljon paremmin, mitä olen lukenut - tai ellen muista, voin helposti palata lukukokemuksiini netissä.

    VastaaPoista
  14. p.s. Ruohometsän kansan haluaisin lukea ja yritän nyt muistaa hankkia sen kirjastosta, samalla kun menen katsomaan sitä lukupiirimme kirjaa, mitä olen miettinyt :)

    VastaaPoista
  15. Sara, kannattaa ainakin kokeilla Ruohometsän kansaa, se on sellainen ajaton ja monenikäisille sopiva "aito kirja", jota voi lukea monesta näkökulmasta. Toivottavasti muistat sen ja kerrot sitten, mitä pidit!

    VastaaPoista
  16. Vielä kommentoin bloggaamisesta ja sitä, kuinka iloinen olen siitä, että aloin kirjoittamaan lukemistani kirjoista, en minäkään muuten muistaisi niistä juuri mitään ja se hienous kuten sanoit Jenni, että niihin lukukokemuksiin ja tuntemuksiin voi aina palata takaisin (ellei netti sitten joskus kaadu heh!).

    VastaaPoista
  17. Muistelisin että olen tänä vuonna kärsinyt pariin kertaan pienistä muutaman päivän jumituksista, jolloin ei vaan huvittanut lukea yhtään mitään. Taisin suhtautua niihin lähinnä "jess, kerrankin ehdin tehdä jotain muuta kiinnostavaa" -henkisesti. :D Jumituksen pitkittyessä asia kyllä alkaisi varmaan vaivata.

    Kyllä joskus tulee luettua puoliväkisin kirjaa jota kohtaan ei enää tunne todellista mielenkiintoa. Välillä jätän keskenkin, mutta en kovin usein. Tämänkin vuoden luettujen listalta varmasti löytyy sellaisia jotka jälkeenpäin ajatellen olisi ihan hyvin voinut jättää kesken, mutta joita lukiessa ajatteli että jos mä nyt sittenkin menetän jotain ellen lue loppuun...

    Bloggaustahdista en tunne kovin suuria paineita, vaikka reippaasti yli viikon mittainen tauko vähän alkaakin mieltä vaivata.

    VastaaPoista
  18. Minulla on yleensä yksinkertaisesti niin vähän aikaa käytettävissä lukemiseen, että lukujumia ei pääse syntymään - yleensä nautin kun vaan saan otettua kirjan käsiini. Tai no, myönnetään, pari iltaa on tullut lähinnä selattua lehteä sängyssä, kun ei ole muuta jaksanut...
    Hassua muuten, että Hannu Mäkelän Kivi sai sinulta tuollaisen tuomion. Itse en kyseistä kirjaa edes tunne, muta luen parhaillaan saman tekijän Mestaria Eino Leinosta ja tykkään kovasti... ottiko sinulla vastaan kirjailija yleensä vai vain tuo tietty kirja ?

    VastaaPoista
  19. Satu, taidan tästä lähtien suhtautua syystä tai toisesta tulevaan kirjajumiin tuolla JESS! -asenteella. :)

    Eriqou, kyllä vika oli vain tässä kirjassa tai oikeastaan varmaan vain lukuhetkessä. Minäkin olen lukenut Mestarin ja siitä kyllä pidin. Luulen, että palaan Kiven pariin joskus myöhemmin.

    VastaaPoista
  20. Niin ajankohtaista minullekin! Minua on vaivannut sekä luku- että kirjoittamisjumi. En jotenkin saa nyt otetta kirjoista, vaikka olen aloittanut useampiakin siinä toivossa, että joku tarina alkaisi vetää. Yleensä lukujumiin auttaa vain tauko tai jonkun muunlaisen aineiston, joko tieteellisen tai sitten ihan naistenlehtiosaston, lukeminen. Minä olen yrittänyt lukea juuri noita ja lisäksi olen keskittynyt jouluiseen puuhailuun.

    Amman huomio siitä, miten kirjablogin pitäminen saattaa lisätä lukujumin aiheuttamaa ahdistusta tuntuu tutulta. En aiemmin kokenut tällaista!

    PS. Linkitin Annan jäähyväiset-arvostelusi. Toivottavasti se on ok. :)

    VastaaPoista
  21. Mulla ainakin jää aina kaikki kesken, tääläkin hetkellä huoneessa lojuu ainakin neljä kirjaa joissa olen sivulla 50-100, ja olen ollut jo ikuisuuden. Joskus ne sitten löytää uudestaan, mutta harvemmin luen kirjaa sitten loppuun jos ei inspaa. En tykkää "pakkolukemisesta", ehkä siihen on tullut kouluaikoina kammotus.

    VastaaPoista
  22. Heh, minä pistin koko blogini jäähylle joulukuun ajaksi ;-) Eli otan ihan kunnon taukoja kirjabloggauksesta toisinaan. Pisin tauko kesti muistaakseni puoli vuotta kun tyttäreni syntyi (äitiysloma bloggauksesta ;-) Eli sellainenkin on ihan sallittua.

    Mutta joo, kyllä mulle tulee lukujumeja ja ne kuuluu asiaan. Ja aina sellaisten jälkeen palaa lukuhimo. Eli en ole kovin huolissani.

    Tuo oli kyllä hyvä huomio, ettei lempikirjailijaltakaan tarvitse kaikkea lukea. Mä tykkäsin aikaisemmin esim. Juha Itkosesta tosi paljon, mutta petyin ihan hirveästi siihen sen novellikokoelmaan ja nyt kaikkien haukuttua tuota "Seitsemäntoista" -kirjaa olen päättänyt etten edes yritä sitä lukea ja sitten siitä on tullut lievästi syyllinen olo! :-D

    VastaaPoista
  23. Heh, minä pistin koko blogini jäähylle joulukuun ajaksi ;-) Eli otan ihan kunnon taukoja kirjabloggauksesta toisinaan. Pisin tauko kesti muistaakseni puoli vuotta kun tyttäreni syntyi (äitiysloma bloggauksesta ;-) Eli sellainenkin on ihan sallittua.

    Mutta joo, kyllä mulle tulee lukujumeja ja ne kuuluu asiaan. Ja aina sellaisten jälkeen palaa lukuhimo. Eli en ole kovin huolissani.

    Tuo oli kyllä hyvä huomio, ettei lempikirjailijaltakaan tarvitse kaikkea lukea. Mä tykkäsin aikaisemmin esim. Juha Itkosesta tosi paljon, mutta petyin ihan hirveästi siihen sen novellikokoelmaan ja nyt kaikkien haukuttua tuota "Seitsemäntoista" -kirjaa olen päättänyt etten edes yritä sitä lukea ja sitten siitä on tullut lievästi syyllinen olo! :-D

    VastaaPoista