sunnuntai 18. lokakuuta 2009

Melania Mazzucco: Vita, elämäni

Onneksi sain Meliania Mazzuccon kirjoja lahjaksi. Muuten en olisi todennäköisesti lukenut niistä ensimmäistäkään, ja nyt kun olen lukenut yhden, aion lukea kaksi muutakin Mazzuccolta suomennettua kirjaa.

Vita, elämäni kuuluu sarjaan ”ajatuksia herättävä lukuromaani elämäkertojen ja historian ystäville”. Ei liian kepeää muttei toivottaman raskastakaan luettavaa.

Italialainen Mazzucco kertoo teoksessaan oman sukunsa tarinaa. Se alkaa, kun italialaiset lapset, 9-vuotias Vita-tyttö ja 12-vuotias Diamante-poika, saapuvat siirtolaisina New Yorkin Ellis Islandille 1900-luvun alussa. Kirja seuraa Vitan ja Diamanten sekä monien muiden siirtolaisten vaiheita lapsesta aikuisuuteen. Luvassa on suuria haaveita ja kurjia elinoloja: Amerikka ei olekaan ihmemaa. Välillä kirjailija on itse äänessä minä-kertojana. Hän kertoo, miten on tehnyt tutkimusta kirjaa varten ja mitä itse tietää ja ajattelee sukunsa henkilöistä. Joskus hän paljastaa, ettei oikeastaan tiedä, miten asiat todellisuudesssa olivat. Vita, elämäni on siis sekoitus faktaa ja fiktiota.

Välillä on mukava lukea tällaisia ajassa taaksepäin palaavia tavallisten ihmisten tarinoita, olivatpa ne tosia tai eivät. Vaikka kirja kertoo rankoistakin asioista, se ei ole ahdistavasti kirjoitettu. Minusta Mazzuccon kirja oli ensi sijassa viihdyttävä, vaikka osa tapahtumista oli aivan kamaliakin. Hieman lyhyempi se olisi kenties voinut olla, sillä kun luin tätä vain iltakirjana (lue: kirja on liian paksu työmatkakirjana kuljetettavaksi), en aina pysynyt ihan kärryillä, kuka nyt oli kukin ja mitä milloinkin tapahtui – luultavasti huolimattoman lukijan eikä kirjan vika.

Melinia Mazzucco on muuten tavattavissa Helsingin kirjamessuilla: hänellä on siellä oma lukupiiri. Jännittävää!

Tekstinäyte, minä-kertoja pohtii juuriaan nykyisessä New Yorkissa:

Mazzuccojen historia lepäsi harteillani kuin synti, joka minun tuli sovittaa hyväksymällä kiitollisena se mitä minulle annettiin. Mazzuccot olivat minulle kaukaisia, vieraita ja tuntemattomia. He olivat kovia kuin kivi, jäykkiä ja julmia. Minä en ollut. Minulla ei ollut mitään yhteistä heidän kanssaan.
Minä muistutin Emmaa. Minulla oli hänen hiuksensa – tuuheat, jäykät ja vahvat. Hänen silmänsä. Hänen rakkautensa runouteen. Hänen kuohuvat tunteensa.
Mazzuccot olivat miehiä – vähäpukeisia, konrolloituja, autoritaarisia ja traagisen kyvyttömiä kommunikointiin. Kivikansaa.
Kivenhakkaajia.
Prince Street.
Aurinko oli laskemaisillaan. Prince Streetin taidegallerioiden ikkunat hohtivat punaisina ja kadulle levittäytyi lämmin valo. Paetakseen eteläitalialaisen kylän kiviä Diamante oli tullut juuri tänne.
Mutta missä, miten, milloin?
Huomasin, etten tiennyt hänestä mitään.

Melania G. Mazzucco: Vita, elämäni. Avain, 2004.

6 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen kirja! Varmasti jossain välissä luen ellen unohda. Oletko lukenut Frank McCourtin kirjoja? Kuulostavat melko samanlaisilta. Suosittelen jos et ole lukenut! :)

    VastaaPoista
  2. Kannattaa lukea! Ilmeisesti kirjailijan muutkin kirjat ovat tuollaisia puolihistoriallisia. McCourt oli mullakin mielessä kun tätä luin; olen lukenut McCourtia mutta ajat sitten. Mikäli McCourt-muistikuvat pitävät paikkansa, tematiikka on samantapaista mutta tämä Mazzuccon versio oli hieman rankempi. Molemmat sellaisia fiksuja ja sympaattisia kirjoilijoita. Kirjoja voi lukea kuin romaania tai sitten yrittää samalla oppia historiasta.

    VastaaPoista
  3. Jenni - tämä ei ole kyllä todellista, luen parhaillaan Mazzuccon uutuutta ja pidän jo alusta asti kirjasta... ;D Meinaan mennä katsomaan Mazzuccoa kirjamessuilla.

    Ja Tuure: MacCourt on ihan huippu!

    VastaaPoista
  4. Ina, hahaa, ei sentään ole sama Mazzucco käsittelyssä! :) Minäkin aion lukea kyllä ne kaksi muutakin Mazzuccoa, mutta nyt olen lukenut mm. Siri Hustvedtia välillä (taas yksi pettymys kirjasyksyyn, juttua tulossa pian...).

    Aiotko mennä ihan Mazzucco-lukupiiriin messuille? Itse tiedän toistaiseksi vain sen, että lukupiirimme suuntaa messuilemaan sunnuntaina, se on jo perinne. Pitääkin tutustua sunnuntain ohjelmaan pian.

    VastaaPoista
  5. Kiitos tästä vinkistä! Kuulostaa kirjalta joka kolahtaisi minuun. Täytyy tilata italialaiselta anopiltani... :-)

    VastaaPoista
  6. Doris, ole hyvä! Oli kyllä mukava ja kiinnostava kirja, hyvä lukuromaani. Tarkoitus on siis lukea muutakin MAzzuccoa ja kirjoitan siitä sitten blogiinkin.

    Kuulin eilen Avaimen osastolla kirjamessuilla, että Mazzuccon lukupiiri ja koko Suomen-vierailu oli mennyt hyvin. :)

    VastaaPoista