sunnuntai 22. elokuuta 2010

Olipa kerran...

Luonto, ihminen, viittaus, asenne, ihmissuhde, aikakausi, ahdinko ja uni sekä aamu, huoneet ja liike, muun muassa. Olipa kerran alku, kaiken a ja o.


Olen ahminut koko viikonlopun kirjallisuustieteellistä uutuutta, Kaisa Neimalan ja Jarmo Papinniemen laajaa tietoteosta Aloittamisen taito. Se esittelee kuuluisia ja vaikuttavia kirjanaloituksia Suomesta ja maailmankirjallisuudesta ja pohtii, mihin niiden voima perustuu.


Kirja on oikea lukutoukan toiveopus! On mielenkiintoista ja kiehtovaa lukea tuttuja aloituksia uudestaan ja tutustua uusiin teoksiin. Tämä on juuri sellainen kirja, joka kasvattaa lukutoivelistan kilometrien pituiseksi ja saa kaipaamaan myös jo kertaalleen luettujen kirjojen ääreen. Teos käy myös kirjoittamisen oppaasta. Todellakin, tekstin voisi aloittaa jopa hajun kuvauksella. Patrick Süskindin Parfyymi ei kuitenkaan tee niin. Ehdin ajatella sitä itsekin ja kirjoittajat kertovat, että niin hekin, mutta ”hajukirjoista” tunnetuin alkaakin päähenkilön esittelyllä; yleinen kirjanaloitustapa sekin.


Lukuisien, monipuolisten ja lukuhermoja syyhyttävien kirjallisuusviitteiden lisäksi olen ihastunut tässä teoksessa siihen, että kirjoittajat esittävät myös omia ajatuksiaan ja tulkintojaan aloitussitaateista. Jotkut pohdinnat vaikuttivat hieman ylianalysoinneilta, mutta monista olin samaa mieltä – tämä kirja on kirjoitettu sopivasti tavallisen lukijan eikä yltiösivistyneen kirjallisuustieteilijän näkökulmasta. (Tiesittekö muuten, että tavallisuuden korostaminen, itsensä alentaminen eli humilaatio, on yksi puhetaidon ja kirjanaloitustapojen peruskeinoista sekin? Juice Leskinen käytti sitä taitavasti teoksessaan Siinäpä tärkeimmät.)


Mieltä jäi kutkuttamaan myös Neimalan ja Papinniemen väite, että suomalaisen pitää tunnistaa vähintään viisi kotimaista kirjanaloitusta: ”Raamatun, Kalevalan, Seitsemän veljeksen ja Linnalta kahden romaanin alku, ja hyvä olisi myös osata ne ulkoa.”


Jaa.... Mutta miksi se alku on niin tärkeä? Neimala ja Papinniemi huomauttavat, että alku on hyvässäkin kirjassa usein se, joka jää mieleen: alkuja siteerataan, loppuja ei . Alku on myös usein se, joka määrää, jatkaako lukija kirjan parissa. ”Kirjallisuus on viettelyä. Kirjailijan on saatava lukija avaamaan kirja ja jatkamaan lukemista, muuten millään mitä on kirjoitettu ei ole merkitystä.”


Tulin vietellyksi. Aloittamisen taito on jo nyt hiirenkorvilla. Ensin yritin kohdella sitä kunnioittavasti, mutta kymmenien sivujen väliin tungettujen paperilappusten jälkeen päätin, että tästä kirjasta saa tulla heti luetun näköinen: aion palata tähän etsiessäni lukuvinkkejä, tarvitessani taustatietoa kirjoista ja kirjailijoista – teoksessa on hyvä, selkeä hakemisto – ja kaivatessani innoitusta omiin kirjoitustöihini.


Tästä teoksesta pitää tietenkin esittää tekstinäytteenä kirjan alku (s. 9):


Moni on saanut – tai antanut - selkeitä neuvoja siitä, miten kertomus pitäisi aloittaa. ”Mene suoraan asiaan”, ”älä aloita repliikillä” tai ”jos ampaisee heti täyteen vauhtiin niin kuin tassunsa polttanut kissa, yleisö putoaa kärryiltä”. Kaikki ehdottomat ohjeet ovat väärässä, sillä aina voi aloittaa toisin ja silti hyvin. Ainoa yleispätevä ohje on: aloita. Aloita ihan miten tahansa.

Kaisa Neimala, Jarmo Papinniemi: Aloittamisen taito. Avain, 2010.






P.S. Olen kirjoittanut aiemmin samojen kirjoittajien niin ikään monipuolisesta teoksesta Lukukirja, kirja kirjoista.

5 kommenttia:

  1. Tämä kuulostaa todella milenkiintoiselta. Minun on kyllä tunnustettava, että en osaa siteerata yhdenkään kirjan alkua: Muutamasta muistan idean, mutta en mitään sana sanalta.

    Mielestäni lopun siteeraaminen olisi koko kirjan spoilaamista eikä viimeisiä lauseita ole siksi korrektia toistella seurassa. Ihan sama, vaikka niissä ei mitään oleellista kerrottaisikaan, mutta silti viimeisen lauseen kertomisella viedään lukijalta sen saavuttamisen ilo.

    VastaaPoista
  2. Apua! muistan vain yhden noista mainituista teoksista (Raamattu) alun, siis ulkoa! Kalevalan juuri opettelin, kun ajattelin ensin Vaka vanha Väinämöinen, mutta sehän alkaa Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi. Miten seitsemän veljestä alkaa? Tämähän on kuin tietokilpailu...

    Mutta kiitos Jenni tästä esittelystä! Tämä oli ehdottomasti sellainen kirja, jonka haluan omakseni.

    VastaaPoista
  3. Tämä on ehdottomasti kirja, joka sopii kirjojenystävän kirjahyllyyn tai vielä paremmin yöpöydälle, niin sen pariin on helppo kääntyä. :)

    Luvattoman huonosti minäkään muistin minkään kirjan alkuja, edes ideoita. En osaa suoraan siteerata mitään. Muutenkin minulla on niin ahmiva lukutapa, että tuppaan unohtamaan kaiken samoin tein. ;)

    VastaaPoista
  4. Ihanalta kuulostava kirja, joka varmasti kestää lukemista pitkään ja eri näkökulmista. Kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
  5. Valkoinen kirahvi, se ON ihana kirja. Tulen varmasti palaamaan siihen vielä monet kerrat. Ja aion suositella sitä monille. :)

    VastaaPoista