keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Leena Krohn: Auringon lapsia

Ostin tämän korunkauniin teoksen itselleni naistenpäivälahjaksi: varmistin, että sain kukkia ja vielä sellaisia, jotka eivät kuihdu. Pari päivää sitten en ollut tästä kirjasta vielä kuullutkaan, mutta kiitos Karoliinan, nyt olen se jo lukenutkin!
Lahjaksi, vaikkakin omakohtaiseksi, tämä oli erinomainen valinta. Leena Krohnin uusi lastenromaani Auringon lapsia on juuri niin suloinen kuin miltä se näyttääkin. Herttaisuudestaan huolimatta kirja ei ole liian hempeä tai makeileva, vaan vanhanaikaisella, rauhallisella tavalla viehättävä. Aikoina, jolloin ahmin Astrid Lindgrenin Marikin yhä uudelleen, olisin varmasti pitänyt tästäkin. Onneksi mikään ei kiellä lukemasta lastenkirjoja aikuisenakin, ja luulenpa, että moni asia tässä kirjassa puhuttelee aikuista ainakin yhtä paljon kuin lasta.

Auringon lapsia kertoo pienestä Orvokki-tytöstä, joka pääsee viikon ajaksi hieman eriskummallisena pidetyn Neiti Horsman, kukkakauppiaan, lähetiksi. Jokaisella viikonpäivällä on oma kukkansa ja sillä ja sen vastaanottajalla oma tarinansa. Viikko opettaa Orvokille kukista sekä ilosta ja surusta – ihmisen elämästä. Lyhyen kirjan lukee hetkessä, mutta sen tarinat jäävät mieleen, kuten Leena Krohnin kertomukset aina. Olen varma, että Krohn on hyvin viisas ihminen! Tässä kirjassa oli samaa hiljaista ymmärrystä kuin esim. Ihmisen vaatteissa -lastenromaanissa; maailmaa on hyvä tarkastella lapsen silmin, silloin asiat näkee yksinkertaisemmin mutta tarkemmin.

Luulenpa palaavani tähän kirjaan uudestaan kesällä, tarina kerrallaan maistellen, kukkien puhjetessa omassa puutarhassa. Tämä on nimittäin hyvin houkutteleva kirja myös luonnon ja puutarhanhoidon ystävälle. Kirjan kuvituksesta vastaa kirjailijan sisar, graafikko Inari Krohn, ja vesiväri-viivasyövytyskuvat ovat hänen sarjastaan Kunnianosoitus Maria Sibylla Merianille. Kauniit kasvikuvat tuovat mieleen vanhat oppikirjat ja koulutaulut, ja Leena Krohnille, Tainaronin luojalle, sopivasti kuvissa seikkailee perhosia ja hyönteisiä.

Keksisin kirjalle itseni lisäksi monta muutakin vastaanottajaa – kaikki aikuisia!

Tekstinäytteen valitseminen oli kovin vaikeaa, sillä houkuttelevia vaihtoehtoja oli runsaasti. Koska en osannut päättää, tässä kaksi näytettä:

- Neiti Horsma on vähän erikoinen ihminen, äiti sanoi.
- Vähän hessanen, täti sanoi.
- Millä lailla hessanen? Orvokki kysyi kiinnostuneena.
- Hän puhuu itsekseen, äiti sanoi. - Kun menee kukkakauppaan, kuulee jo oven takana hänen juttelevan ja nauravan.
- Mutta kun menee sisään, siellä ei ole ketään muuta kuin neiti Horsma itse, täti sanoi.
- Älkää unohtako kukkia! mummo sanoi. - Sekä kukat että lapset kasvavat paremmin, jos niille juttelee. (s. 7)

- Sitäpä ei voi kukaan tietää, mutta ensimmäiset kukat ilmestyivät rannoille ja kosteikkoihin, sinne missä ne saivat tarpeeksi juotavaa. Ja sinne, missä aurinko paistoi lämpimämmin. Sillä kukat ovat auringon lapsia. Kukat kukoistivat ja kuihtuivat, niiden lehdet ja varret maatuivat, ja kun vuosituhannet vierivät, tämä tähti muuttui yhä kauniimmaksi ja hedelmällisemmäksi. Kukkien vuoksi mekin voimme elää täällä. (s. 38)
Tekstinäyte löytyy myös kustantajan sivuilta

Leena Krohn: Auringon lapsia. Teos, 2011

Leena Krohn Yle Areenassa

11 kommenttia:

  1. Ihanaa, että sinäkin tykkäsit! Ja kiitos linkityksestä. :)

    VastaaPoista
  2. Ei siitä voi olla tykkäämättä. Kiitos ihastuttavasta vinkistä!

    VastaaPoista
  3. Oi, kunhan ehtii kirjakauppaan niin pitää hankkia heti omaksi! Leena Krohn on suuri suosikki.

    VastaaPoista
  4. Krohn kuuluu minulla tähän laajaan "haluaisin lukea, mutta enpä vielä ole ehtinyt" -sarjaan. Tämä vaikuttaisi mukavan helpolta ja iloiselta aloitukselta :).

    VastaaPoista
  5. Ihana, että teit näin pian bloggauksen tästä kirjasta. :) Sinulta tulee ihanan monipuolisesti näitä kirja-arvioita, välillä valokuvakirjasta, kissakirjoista, lastenkirjoista jne..

    Minulla on täksi kevääksi vielä luettavana kolme Krohnin kirjaa, joten tämä sopii kesän korvilla sitten jatkolukemiseksi. :)

    VastaaPoista
  6. Krohniin kannattaa kyllä ehdottomasti tutustua. Olen ihastunut moniin Krohnin kirjoihin. Joistakin en ole edes ymmärtänyt kaikkea, mutta olen silti ollut niistä lumoutunut. Aika erikoista, sillä yleensä teksti, josta ei saa täysin otetta, ei tunnu kovin kiinnostaltava.

    Hanna, mitä Krohneja aiot lukea? Ja kiitos, toivottavasti tätä kirjojen sekamelskaa pidetään monipuolisuutena eikä sekoiluna. :D

    VastaaPoista
  7. Minun pitää lukea Tainaron, Mehiläispaviljonki ja Umbra. :)

    VastaaPoista
  8. Ihastuin tähän Karoliinan esittelyn pohjalta ja sinun arviosi lisäsi varmuuttani siitä, että tämä kirja pitää saada.

    Ja Marikki ♥ (nyt tuli täältäkin tosi analyyttinen kommentti, mutta minkäs sille voi, että olen ollut Marikki-fani jo pian 30 vuotta!)

    VastaaPoista
  9. Kuulostaa aivan ihanalta! Tämä täytyy kyllä hankkia ihan omaksi.

    VastaaPoista
  10. Hanna, olen lukenut nuo kaikki, mutta en saa tarkasti päähäni kuin Tainaronin. Mutta joka tapauksessa, jokainen Krohn on elämys, jäi siitä tarkka mielikuva tai ei.

    Katja, Marikin kohdalla ♥ on juuri sopiva ja hyvin ymmärrettävä aikuisen akateeminen kommentti. Se sopii myös Auringon lapsille, koko kirja on varsin ♥. :)

    Ja Elma Ilona, vaikka kirjoista voi nauttia lainattuinakin, tämä on mielestäni kirja, joka hyvinkin kannattaa hankkia omaksi. Ensinnäkin se on niin kaunis, että sillä on esinearvoa. Toiseksi on hyvä tietää, että näihin kuviin ja tarinoihin voi palata aina halutessaan. Toivottavasti löydät kirjan ja pidät siitä!

    VastaaPoista
  11. Minun piti tehdä koulussa kaverini kanssa kirjaesitelmä. Valitsin Auringon lapsia kirjan ja kaverini valitsi Valeikkunan. Nyt kun olen lukenut kirjan olen täysin rakastunut siihen. Se on niin lämmin ja lempeä kertomus. Leena Krohn on kyllä hyvä kirjoittaja!

    VastaaPoista