keskiviikko 7. heinäkuuta 2010

Lionel Shriver: Syntymäpäivän jälkeen


Kukapa meistä, onnellinenkin, ei olisi joskus miettinyt, millaista elämä olisi, jos olisi elämän suuria päätöksiä tehdessään valinnut toisin. Toisen ammatin, puolison, asuinpaikan, perheen tai perheettömyyden, esimerkiksi.

Lionel Shriverin Syntymäpäivän jälkeen on paksu mutta lukemisen arvoinen teos, joka kertoo juuri tällaisista valinnoista. Tai oikeastaan vain siitä, miten jo yksi valinta – pysyä uskollisena vanhalle kumppanille tai vaihtaa uuteen – voi vaikuttaa elämään oikeastaan kaikilla sen tasoilla. Parisuhde voi heijastua muihin ihmissuhteisiin, elämäntapaan, ruokailutottumuksiin, ammatissa kehittymiseen, terveyteen, ihan koko ihmisen olemiseen ja identiteettiin.

Syntymäpäivän jälkeen kuljettaa sujuvasti rinnan kahta tarinaa. Yhdessä kirjankuvittajanainen välttää kiusauksen ja jää vanhan avokumppaninsa luokse. Toisessa hän lähtee perhetutun matkaan. Miehet ovat hyvin erilaisia, ja naisen elämästäkin muodostuu kovin erilainen sen mukaan, kumman parisuhteen näkökulmasta asioita katsotaan. Kirjan loppu on kiehtovan avoin – sallittakoon näin yleinen paljastus.

Tämä ei ollut lainkaan yhtä pysäyttävää luettavaa kuin karmiva Poikani Kevin, mutta hyvin mukaansa vievä ja mieleen jäävä teos silti. Ehkä osa sen tehosta perustui juuri siihen, että kertoja vain tyynesti, aika neutraalisti, raportoi, millaista elämä olisi vanhassa tai uudessa parisuhteessa. Eilisessä blogikirjoituksessani kehuin hieman yllättäen myös sitä, että teksti ei ollut erityisen kaunokirjallista. Siksi se mielestäni tulikin niin lähelle: kun Shriver ei yrittänyt kertoa tarinaa (tarinoita) mitenkään erityisellä tyylillä, tuli olo, kun kuuntelisi ystävän kertomusta tai lukisi lehtiartikkelia. Tämä voisi olla totta. Tämä voisi melkein tapahtua minullekin. Kiehtovaa ja kamalaa.

Suosittelen tätä teosta kaikille, jotka pitävät selkeästä ja tarkasta tekstistä, realistisesta kerronnasta sekä ihmissuhdekuvauksista. Ja tietenkin tämä on hyvää luettavaa myös jos jokin elämän suuri valinta on ajankohtainen – joskin hämmentymisen vaara on suuri, ainakin jos kyseessä on ihmissuhdevalinta.

Joka tapauksessa: pidin kovasti! Olen kuullut moitittavan tätä tylsäksi ja puuduttavaksi, mutta minut kirja piti otteessaan jopa silloin, kun en lukenut sitä.

Tekstinäyte s. 59:
Aikuisen naisen pitäisi pystyä estämään itseään. Aikuisuus merkitsi sitä, että ajatteli asiat läpi. Nyt hän ei ollut katsonut ennen loikkaa, ja kaikki oli pilalla. Hän oli heittänyt elämälleen hyvästit. Jopa silloin, kun hän piiskasi itseään siitä, että oli kammottava, tyhjä, itsekäs, pahansisuinen ämmä, joka ei ansainnut Lawrencen kaltaisen älykkään, lojaalin miehen rakkautta, häntä koettelivat jälleen näyt mustasta vyöstä, silkkitakista. - – Kun Irina vaipui levottomaan uneen, hän katsoi houkutusta suoraan silmiin, hymyili urheasti ja perääntyi.

Lionel Shriver: Syntymäpäivän jälkeen. Avain, 2008. Suom. Inka Parpola

7 kommenttia:

  1. Moi. Pakko kertoa, että luin juuri Randy Pauschin Jäähyväisluennon. Se on tositarina ja luento kuvattiin (hänen lapsilleen). Löytyy youtubesta. Yli tunnin mittainen.
    Se oli todella vaikuttavaa (kirja ja nauha). Wow. Suosittelen lämpimästi vai onko jo luettu?

    VastaaPoista
  2. Ahaa, olen kuullut teoksesta mutta en ole lukenut (mieluummin lukisin kuin kuuntelisin/katselisin). Pitää laittaa korvan taakse eli lukulistalle, jos kerran on oikeasti niin vaikuttava kuin kehutaan!

    VastaaPoista
  3. Kirja on parempi ku video. Se on tietty laajempi näkemys, video on lyhennelmä.
    Mä voin lainata sulle tuon mun. Se on valittujen palojen lyhennelmä (se kirja missä on 4 kirjaa lyhennettynä).

    VastaaPoista
  4. Kiva et kirjoitit tästä kirjasta, koska se on musta niin aliarvostettu! Luin sen aikoinaan tuoreeltaan englanniksi ja tykkäsin kovasti.

    VastaaPoista
  5. Mari, tosiaan, tätä kirjaa on ihan suotta sanottu tylsäksi: se oli hyvä ja mielenkiintoinen, pisti miettimään. Lainasin kirjan ystävälleni ja hänkin oli samaa mieltä. Oli myös lukenut kirjan parissa päivässä, vaikka se oli niin paksu. Minulle se oli pitkästä aikaa sellainen kirja, jota piti koko ajan lukea tai ainakin ajatella sen viikonlopun ajan, jolloin kirjaa luin.

    Lukisin mielelläni lisääkin Shriveriä, mutta häneltä ei ole kai suomennettu kuin Poikani Kevin, Kaksoisvirhe ja Syntymäpäivän jälkeen. Olen lukenut ne jo. Mullahan on se syndrooma, etten voi lukea englanniksi kuin ulkomailla... Pitää lähteä Shriverin-lukemismatkalle?

    VastaaPoista
  6. Olipas mukava löytö tämä sinun blogisi! Huomasin ensiselailulla, että olet kirjoitellut monista kirjoista, joista itse olen kirjoittanut paperiseen lukupäiväkirjaani.

    Shriver on taitava kirjailija. Pidän erityisesti kerrontatavasta ja siitä, miten hän kuvaa henkilöitään. Kirjoissa olevat henkilöt ovat usein sellaisia, joista ei oikein pidä. Siitä huolimatta on ahmaistava ja saatava selville, miten henkilöiden käy.

    Odotan innolla uutta Shriverilta. Kirjamessuilla sain käsityksen, että uutta olisi tulossa jo tänä syksynä.

    VastaaPoista
  7. Valkoinen kirahvi, tervetuloa ja kiitos hyvistä uutisista! Toivotaan, että uutta Shriveriä on tulossa. Olen pitänyt hänen kirjojaan kiinnostavina ja tasaisen laadukkaina ennenkin, mutta Syntymäpäivien jälkeen vasta oikein innostuin. Eli jos uutta on tulossa, se tulee kyllä heti myös minun kirjahyllyyni! :)

    VastaaPoista