perjantai 23. heinäkuuta 2010

Paul Auster: Kuun maisemissa


Mäkin luin Austerin! Monissa blogeissa on viime aikoina kerrottu Paul Austerin teoksista, ja löytyi yksi sellainen minunkin kesäkirjapinostani.

Minun kesä-Austerin oli Kuun maisemissa -pokkari. Kuulin kirjasta ajat sitten Lukupiiri-blogin keskustelussa: joku mainitsi, että kirjassa tehdään kirjatestamentti. Se kuulosti niin kiehtovalta, että päätin heti etsiä kirjan käsiini. Moneen vuoteen sitä ei saanut edes kirjastosta, mutta tänä kesänä se ilmestyi jälleen pokkarina.

Aluksi ajattelin, että hyvä, että ilmestyi. Heti kärkeen päästiin nimittäin siihen kirjatestamenttiin. Ilmeni kuitenkin, että kyse oli vain siitä, että newyorkilainen nuori mies peri enonsa kirjaston, rakensi kirjalaatikoista huonekaluja, luki kaikki kirjat ja myi ne pois. Toivottavasti ette pahastu paljastuksesta, mutta mitään sen merkillisempää tuossa testamenttiasiassa ei ollut.

Eikä ollut oikein kirjassakaan. Alussa pidin siis siitä kovasti. Pidän aina New York -kirjoista, vaikken ole kaupungissa koskaan käynytkään, sellainen "älykäs amerikkalaisuus" viehättää. Pidin päähenkilöstä, vähän surkeasta, kodittomasta, sivuraiteille joutuneesta opiskelijapojasta. Periaatteessa kirjan tarina oli kiinnostava: Tuo poika saa paikan vanhan, mystisen miehen elämänkerran kirjoittajana. Vähitellen sekä miehen että kirjuripojan elämästä alkaa paljastua merkillisiä asioita, myös merkillisiä yhtäläisyyksiä.

Tämä kaikki oli hyvää, mutta lopulta kirjassa oli liiaksikin pää- ja sivutarinoita. Loppu kokosi ne hienosti yhteen, mutta jossain puolivälissä kirjaa olin paikoin hyvinkin puutunut. Tuli myös sellainen olo, että minähän olen jo lukenut tämän. Kuun maisemissa oli nimittäin paljon yhtäläisyyksiä Illuusioiden kirjaan, josta olen kirjoittanut aiemmin. Tarinan ja kerrontatavan lisäksi yhtäläistä oli se, ettei kumpikaan vienyt minua hypnoottisesti mukaansa, kuten muistan Illuusioiden kirjan nuorena vieneen. Totean siis tästäkin kirjasta: "vain" hyvä lukuromaani, ei sen merkittävämpi lukukokemus.

Anni.m:n esittelemä Invisible kiinnostaisi lukea, mutta muuten en taida vähään aikaan tarttua Austeriin. Hänen teoksensa ovat niin ennalta arvattavan austermaisia, ettei sellaisia jaksa kuin silloin tällöin. Vähän kuin hömpän kanssa: joskus haluan ehdottomasti lukea sitä, yleensä en ollenkaan.  Austerin New York -trilogiaa en ole muuten kyennyt koskaan lukemaan, vaikka olen monta kertaa yrittänyt!


Paul Auster: Kuun maisemissa. (Moon palace) Tammi, 2010.

4 kommenttia:

  1. Tämän Austerin taidan jättää suosiolla väliin. Taitaa se olla niin että Austerin tuotanto on aika epätasaista ja kovin "austermaista". Tuo Invisible poikkesi kuitenkin jonkin verran mistään aikaisemmasta lukemastani. Kuvaat hyvin sitä mistä usein itse olen pitänyt eniten Austerissa: henkilöhahmot ja tarinan "setting" ovat usein aivan omaa luokkaansa. Mutta sitten jossain kohtaa tarina vähän hajoaa. Saas nähdä millainen uutuskirja häneltä tulee, vissiin nyt syksyllä ilmestyy.

    Ja kiitos linkityksestä!

    VastaaPoista
  2. Minä ihan oikeasti yritin viime kesänä lukea Austerin New York trilogiaa, mutten päässyt kovin pitkälle. Ei vaan jaksanut kiinnostaa. Ja huom - minä yleensä en osaa jättää huonompaakaan kirjaa kesken... Ei ole Auster minua varten, ei.

    VastaaPoista
  3. Kokeile Austerin Sattumuksia Brooklynissa. Se on mukavan kevyt Austeriksi.

    -Artsi

    VastaaPoista
  4. En taida enää edes yrittää NY-trilogiaa, se on jäänyt pari kertaa kesken sekä suomeksi että englanniksi. Sattumuksia Brooklynissä olen lukenut ja siitä pidin kovasti! Monet ovat sanoneet sitä tylsäksi, mutta minusta se oli kiinnostava, viihdyttävä ja juuri hyvä kirja sellaiseen mielentilaan, että haluaa uppoutua taatusti mukanaan vievään kirjaan.

    VastaaPoista