torstai 15. heinäkuuta 2010

Markus Nummi: Kadonnut Pariisi

Auttakaa! Kirjoitin tämän Markus Nummen kirjan ensivaikutelmista jo ajat sitten ja lupasin pian kirjoittaa lisää. Nyt olen miettinyt ja miettinyt, mitä sitten kirjoittaisin. Vaikka kirja oli erikoinen, mieleenjäävä ja aika merkittävä sekä ehdottomasti blogikirjoituksen arvoinen lukukokemus, en osaa sanoa siitä oikein mitään konkreettista. Vaikka olin aluksi todella innostunut kirjasta, en lopulta edes tiedä, pidinkö siitä kauheasti. Alusta pidin, mutta sitten jotain tapahtui - ja jälkimauksi jäi hämmennys.

Kadonnut Pariisi siis kertoo siitä, että Pariisi häipyy maailmankartalta, tarkemmin leijuu kauas pois. Ensin sitä ei huomata eikä myönnetä. Pariisin katoaminen on niin iso juttu, että on parempi lavastaa kaupunki uudelleen - tai toisaalta, oliko Pariisia edes koskaan oikeasti olemassa? Ihmisten mielikuvat Pariisista ovat kovin hahmottomia: missä kaupunki oli, mitä siellä näkyi, mistä on kyse?

Hassunherkullinen lähtökohta siis. Tässä oli mielestäni jotain samaa kuin Pasi Ilmari Jääskeläisen tuotannossa: absurdeja juttuja, mutta todentuntuisesti selostettuna. Sellaisista pidän, ainakin välillä. Pidin myös siitä, että kirjassa oli niin ikään Pariisiin liittyvä rakkaustarina, hitusen epäuskottava mutta kiinnostava romanssi.

Mutta sitten. Kirjan imu ei kantanut loppuun asti ja teemat jotenkin hajosivat, tai ainakin teemoja tuli liikaa. Toistan itseäni ja annan tästäkin kirjasta arvion, että jos olisin lukenut sen aivan yhteen putkeen, mielikuvani ja mielipiteeni kirjasta olisi varmasti varmempia ja parempia. (Mutta ei kirjoja lueta niin, jos käy töissä ja elää!) Tämä oli sen verran kiinnostava ja monipuolinen kirja, että se olisi ansainnut paneutuvan lukemisen. Ehkä luen tämän joskus uudestaan, sillä useammalla lukukerralla kirjasta saisi varmasti ihan erilaisen vaikutelman. Samalla selviäisi ehkä sekin, miksi juuri Pariisi katoaa eli mitä kaikkea Pariisi kirjassa edustaa. Tämänhetkisen käsitykseni mukaan Reeta Karoliina oli oikeassa arvioidessaan, että Pariisi on mm. kauneuden ja runollisen symboli.

Auttakaa ja kertokaa te muut jotain täsmällisempää tästä kirjasta. Joka tapauksessa hieno romaani, ja Nummen Kiinalainen puutarha on ehdottomasti luettava jossain välissä.

Tekstinäyte s. 24-25:
"Jospa tuntemamme, haistamamme ja kuulemamme Pariisit ovat irronneet toisistaan. Jossakin on äänetön, hajuton Pariisi, jonka lävitse me pystymme kävelemään tuntematta mitään", selitti Johannes ja katseli kun Elina nosti kahvikupin huulilleen.
"Ehkä olemme usein kohdanneet sen matkalla töihin sitä tajuamatta", jatkoi Elina, ja näki yliopiston ääriään myöten olevan kahvilan nurkkauksessa vain Johanneksen. "Ja jossakin, jonkin metsän reunalla, on puiden latvoihin tarttunut äänten Pariisi, metrojunien kolke, auton torvien töräykset, tuhannet askeleet jollakin kadulla, kahvilan puheensorina."
"Ehkä kahvila lähettää jonkin äänen itsestään", sanoi Johannes.
"Meidän pitäisi olla aivan hiljaa, yrittää kuunnella", sanoi Elina.

Markus Nummi: Kadonnut Pariisi. Otava, 2008. (ilmestyi 1. kerran v. 1994)

1 kommentti:

  1. Erikoisen kuuloinen kirja. En usko että alkaisin edes lukemaan... :/

    VastaaPoista