maanantai 19. heinäkuuta 2010

Heinäkuun kirjalista: Hömppää


Helle on hömpättänyt myös pääni niin, että kuukauden kirjalista meinasi unohtua. Päätin kuitenkin hömppälistan teeman jo kuukausia sitten ja tässä vihdoin hömppäsuositukseni. Niitä olikin yllättävän vaikea keksiä, joten otan mieluusti vastaan vinkkejä. Joskus on kiva lukea kevyttä ja/tai hassua.

1. Anna-Leena Härkösen kolumnit
Nämä ovat pitkäaikaisia suosikkejani, ja etenkin Härkösen ensimmäinen kolumnikokoelma, Kauhun tasapaino, on mainio. Luin sen ensimmäisen kerran junassa ja sain purra hammasta, etten nauranut ääneen. Olen lukenut sen sittemmin moneen kertaan ja tämä on ainoita kirjoja, joita osaan siteerata ulkoa. Jos tykkäät Härkösen mustasta huumorista, pidät näistäkin. Vaikka kolumnit on kirjoitettu kieli poskessa, niissä on myös pointtia – ja ainakin taitavaa kielenkäyttöä.

2. Katja Kallio: Tyypit
Kirja koostuu pakinamaisista eri henkilötyyppien kuvauksista. Muistan naureskelleeni myös tämän kohdalla, enkä vähiten nasevan kielen takia. Jos haluat kirjoittaa humoristisesti, kannattaa lukea Härköstä ja Kalliota jo esimerkin vuoksi.

3. Virve Sammalkallio: Sinkkuleikki – Paula ja Klaus
Nämä kirjat luin vuosia sitten, mutta ainakin silloin ne viihdyttivät minua. Sinkkuleikistähän puhuttiin sen ilmestyessä paljonkin: se oli ensimmäistä suomalaista chick-litiä, Suomen Bridget Jones (eka Bridget on hyvää hömppää muuten sekin!) ja ties mitä. Sammalkallion myöhäisemmistä, hieman vakavammista kirjoista en niin piitannut, mutta nämä ovat jääneet mieleen.

4. Catherine Sanderson: Petite Anglaise
Tästä olenkin jo kirjoittanut. Sopii kesähömpäksi erityisesti bloggaajille!

5. Hanne-Vibeke Holst: Onnellinen nainen – Tosielämää
Tanskalaisen nuoren toimittajanaisen kokemuksia ihmissuhteista ja äitiydestä, ammatillisista asioista... Ei mitään laatulukemista, mutta sujuvaa ja lämminhenkistä.


Lisäksi pidän mukavina ja hieman, hyvällä tavalla hömpähtävinä ja viihdyttävinä Anna Gavaldaa, Amélie Nothombia ja Virpi Hämeen-Anttilaa (etenkin Hämeen-Anttilan ensimmäisiä romaaneja). Marian Keyes kirjoittaa sujuvasti ja istuu hyvin hömppägenreen. Miehistä olen pitänyt Ben Eltonin ja Nick Hornbyn kirjoista; Dan Rhodes on myös pieninä annoksina viihdyttävä.

Yksi viime vuosien hulvattomimmista lukuelämyksistä on Miina Supisen Liha tottelee kuria. Carol Shieldsin puoliviihteelliset novellit ovat hyvää lomalukemista, ja tätä listaa tehdessäni aloin suorastaan haaveilla Kaari Utrion historiallisista romaaneista. En ole lukenut Utriota aikoihin – haluan lukea heti! En siis pidä Utriota varsinaisesti hömppäkirjoittajana, mutta nautin hänen romaaneistaan kuin laatuhömpästä. Taatusti rentouttavaa ja viihdyttävää... Hmm, ehtisikö vielä tänään kirjastoon?

P.S. Lisää lukuvinkkejä Hömpän helmistä.

10 kommenttia:

  1. Hauska ja hilpeä aihe, sopii hyvin näille osin edelleen jatkuville helteille. Hämeen-Anttilan, Kallion ja Utrion kirjoista pidän itsekin pieninä annoksina, esimerkiksi ne ovat hyviä teitä nollata aivot sykähdyttävän lukukokemuksen jälkeen. Myös Marian Keyes ja mielestäni myös Jane Green onnistuvat tässä kategoriassa.

    Carol Shieldsiä arvostan niin suuresti, että pitäisin häntä viihteellisen sijasta pikemminkin viihdyttävästi kirjoittavana vakanava kirjailijana :) Kirjeenvaihto, tilkkutyöt, puutarhanhoito ovat kaikki arkea, mutta ovatko ne viihdettä? Ehkä jonkinlaista etnografista fiktiota.

    VastaaPoista
  2. Kevyt sopii kivasti kesällä, mutta kevyen määritteleminen olikin tosi hankalaa. Harva lukemani kirja on puhtaasti hömppää ja jos onkin, ne eivät usein ole sellaisia, joita viitsisi suositella. Tällekin listalle tuli sitten "oikean" hömpän lisäksi myös eri tavalla viihdyttäviä ja hauskoja kirjoja. Shieldsiä mietin kyllä tovin, mutta ainakin jotkut Shieldsit, esim. Rakkauden tasavalta, ovat aika hömppäisiä - toiset eivät kyllä ollenkaan. Yhteistä näille kaikille, keskenään aika erilaisillekin, tässä mainituille kirjailijoille ja teoksille on se, että ne ovat ilahduttaneet minua hyvin viihdyttävällä tavalla: sopivat hyvin sellaiseen hetkeen, kun haluaa unohtaa kaiken muun ja uppoutua kirjaan. Joskus oikein hingun lukemaan jotain kevyttä ihmissuhderomaania, toisinaan taas en voi sietää ajatustakaan sellaisesta. Onneksi maailmassa piisaa kirjoja...

    Jane Greeniä en ole tainnut muuten koskaan lukea. Ja "etnografinen fiktio" on hieno, osuva termi!

    VastaaPoista
  3. Toi hömpän määrittely on kyllä yllättävän vaikeaa. Mä jotenkin yhdistän hömpän chic-littiin, mutta eihän se sitä välttämättä tarkoita. Juuri nuo kuvaukset, että on "kepeä" ja "hauska" tai "viihdyttävä" on aika hyviä määritelmiä. Muistan kun luin Keyesin Hurmaanvan miehen (olen lukenut kaikki muutkin sen kirjat) niin olin ihan pettynyt kun siihen oli otettu parisuhdeväkivalta teemaa - ei "hömppään" kuulu semmoinen! Olen muuten huomannut, että pidän kaikkein vähiten hömpästä, joka onkin sitten vakavaa - pitää päättää että tekee jompaa kumpaa sanon minä!

    Hyviä ja tuttuja nimiä sinulla listassa, paitsi että tota Holstin trilogiaa lopulta inhosin, vaikka sen kokonaan luinkin. Se päähenkilö oli NIIIIN ärsyttävä.

    VastaaPoista
  4. Oi, hömmpägenre on kyllä ihana! Itse tällä hetkellä viihdytän itseäni rehellisellä Historiallisella Harlekiinilla. Miten saatoinkaan jo melkein unohtaa ne? Niitä aina jaksetaan haukkua, mutta haukkujat tuskin osaisivat kirjoittaa yhtä hyvin, yhtä vetävästi. Kuka jaksaa aina raskasmielisiä klassikkoja ja itkettävän ahdistavan realistisia kuvauksia?

    PS: Et Jude Devereaux'ta ole lukenut? Todella ihania kirjoja! Löytyy nykyaikaista ja historiallista kamaa.

    VastaaPoista
  5. Heh, mainitsitkin muutaman nimen jotka ovat minulle oikein kammohömppää: Katja Kallion, Virve Sammalkorven ja Virpi Hämeen-Anttilan. Jokaista olen vähän yrittänyt, mutta ei ole iskenyt yhtään, vaan ärsyttänyt!

    Marian Keyesille ja Kaari Utriolle sen sijaan annan vahvan puoltoäänen! Muista mainituista minäkin suosittelen Jude Deveraux'ta. Lisäksi Jennifer Weiner kirjoittaa vetävästi. Ja suomalaisklassikkona Hilja Valtonen on hyvä!

    VastaaPoista
  6. Hömppä jakaa mielipiteitä, kivaa! Itse en taas pitänyt ollenkaan Jennifer Weinerin kirjasta, Hilja Valtonen sen sijaan on tuttu ja ihana - tosiaan oman aikansa hömppää sekin. Jude Devereux'ta en ole lukenut, pitääpä joskus kokeilla, kiitos vinkistä!

    Olen joskus tehnyt lehtiartikkelin Harlekiinien kielestä yhdessä toisen toimittajan kanssa. Olimme todella yllättyneitä, miten monipuolista Harlekiinien kielenkäyttö oli - etenkin adjektiiveja käytettiin mestarillisen monipuolisesti. Päädyimme suosittelemaan Harlekiineihin tutustumista juuri noiden herkullisten adjektiivien takia: niistä saisi moni jäyhä kirjoittaja hyviä vinkkejä. :)

    VastaaPoista
  7. Hömpälle on tosiaan monia määrityksiä :-) Listastasi Katja Kallion Tyypit oli itse asiassa viime kesän positiivinen yllätys, sitä luki ihan mielellään. Hilja Valtosen kirjat ovat minulle sellaisen tosi kuuman hellepäivän mökkilukemista...

    VastaaPoista
  8. Hömppä-sana on mielestäni jotenkin ärsyttävä. Käytetäänkö hömppä-nimitystä vain naisille suunnatusta kevyestä, viihdekirjallisuudesta? Mikä on miesten vastaava nimitys? Jotenkin hömppä-sanasta tulee minulle sellainen mielleyhtymä, että se on "vain naisten viihdekirjallisuutta", naisten kirjoittamaa ja siispä roskaa! Tällainen naisten kirjallisuuden negatiivinen arvottaminen ja aliarvostaminen. Korjaa Jenni, jos olen väärässä! Olisi kiinnostavaa lukea tuo artikkelisi harlekiineista (ei taida löytyä netistä?)! Itse en varsinaisesti ole lukenut Harlekiini-sarjaa vaan sellaista kuin Femina-sarja. Minä ahmin niitä lapsena ja ne oli tosi romanttisia ja jännittäviä!

    VastaaPoista
  9. Tosiaan, hömppälistaa tehdessäni törmäsin lähinnä vain naisten naisille kirjoittamaan hömppään. Miksi sitten kutsutaan miesten kirjoittamia äijäkirjoja, joilla ei niilläkään ole muuta tarkoitusta kuin viihdyttää - ja tämä kaikella kunnioituksella, kyllä viihdytystäkin tarvitaan? Minusta "hömppä" on sympaattisempi ja monipuolisempi luonnehdinta kuin "viihdekirjallisuus", josta minulle tulee jostain syystä mieleen vain romanttinen kirjallisuus, vaikka voihan viihdekirjassa olla muutakin kuin romansseja.

    Harlekiini-artikkeli oli alun perin tehty nettiin, tosin se ilmestyi sittemin myös lehdessä. Yritin etsiä sitä netistä, mutta ei enää löytynyt. Harmi, olisi itseänikin kiinnostanut tietää, mitä sitä tulikaan kirjoitettua. Ehkä artikkelikopio löytyy joskus kotiarkistoistani, JOS saan joskus siivottua kaikki kaapit ja liput ja laput.

    VastaaPoista