tiistai 27. heinäkuuta 2010

Älkää haukkuko Panua!


Kun Panu Rajalan kirjoittama Aila Meriluoto -elämäkerta Lasinkirkas, hullunrohkea (Wsoy, 2010) keväällä ilmestyi, kuulin monen sanovan, ettei aio lukea sitä, koska kirjoittaja on Panu R. En ole lukenut hänen  ensimmäisestä vaimostaan Elina Ylivakerista kirjoittamaansa kirjaa, mutta kirjan maine on valtaisa: Panuun ei luoteta.

Kannattaa luottaa. Rajalan Waltari-elämäkerta on kelvollinen ja tämä Meriluoto-teos ihana! Olen puolessavälissä ja aivan innoissani. Kirjassa on lämpöä, ymmärrystä, ystävyyttä, inhimillisyyttä – ja lisäksi paljon tietoa niin Aila Meriluodosta kuin muistakin hänen nuoruutensa aikaisista kulttuuripersoonista. Hyvin mielenkiintoista!

Olen tehnyt kirjallisuustieteellisen tutkielman Meriluodon esikoisteoksesta Lasimaalaus, ja nyt harmittelen, ettei minulla ollut silloin tätä kirjaa lähteenäni; se olisi avannut runoihin aivan uusia näkökulmia. Sillä kyllä, on tässä kirjassa muutakin kuin romansseja, vaikka tällekin teokselle ehti tulla heti sellainen maine, että tässä vain retostellaan Meriluodon miessuhteilla. Ainakaan vielä ei ole retosteltu.

Palaan asiaan, kunhan saan kirjan luettua kokonaan. Ja odotan jo kovin seuraavaa kesäkirjaani, Meriluodon teosta Lauri Viidasta, miehestä, jonka kanssa Meriluoto tuntuu ainakin tämän elämäkerran mukaan päätyneen naimisiin melkeinpä vahingossa. Elämäkerran tässä vaiheessa runoilijapari Meriluoto ja Viita on asettunut lapsineen erakoksi saareen, hyvin alkeellisiin oloihin. Mitään tällaistakaan en tiennyt Aila Meriluodon historiasta... Hyvä Panu!

2 kommenttia:

  1. Erittäin hyvä kommentti! Minusta Rajalan Unio mystica oli aivan erinomainen. Enkä ollut ainoa joka sitä mieltä oli!

    VastaaPoista