maanantai 11. toukokuuta 2009

Miina Supinen: Liha tottelee kuria

Ilmestyessään Miina Supisen kirja Liha tottelee kuria oli melko paljon esillä, mutta minua se ei kiinnostanut ollekaan. Se kuulosti suomalaiselta hömppäpömppä-chicklit-kokeilulta, sellaiselta, jota lukiessa keskittyy usein enemmän myötähäpeämiseen kuin itse tekstiin.

En olisi varmaan lukenut kirjaa koskaan, ellen olisi tömännyt Supisen blogiin, sujusanaiseen, nasevaan ja hauskaan blogiin. En ole lukenut blogiteksteistä kuin osan, mutta niistä tuli sellainen olo, että näitähän kirjoittaa hyvä tyyppi – oli siis vihdoin haettava Liha tottelee kuria kirjastosta.
Onneksi hain, sillä kirja on tosi hauska! En yleensä käytä adjektiivia kreisi, mutta tästä kirjasta voisin käyttää. Tarina on hassu ja ihmistyypit huvittavia ja viihdyttäviä, yllättävän eläviäkin jopa kaikessa sarjakuva- tai stereotyyppisyydessään. En viitsi paljastaa kirjan juonta, mutta ihmistyypeistä mainittakoon bodausta harrastava ylipainoinen nuorukainen Silmu ja tämän kuntosaliohjaaja Aivo (hillitön nimi!), Silmun akateeminen ja sadomasokistinen, itseään kauppaava isosisko Astra sekä näiden pikkusisko, äidin harharetken tulos Pelagia. Pinnalta epäuskottavassa tarinassa piilee pinnan alla totuuden siemen. Liioittelemalla erilaisia ihmistyyppejä korostetaan sitä, että harva meistä on oikeasti aito ja rehellinen – mutta kannattaisi olla, ellei halua joutua kommelluksesta toiseen.

Supinen kirjoittaa supersujuvasti ja osuvasti. Teksti kulkee helposti ja lukiessa tulee sellainen olo, että kirjoittajalla on varmasti ollut hauskaa kirjoittaessaan. Iso plussa siitä, että tätä lukiessa minulle ei tullut mikään toinen kirja mieleen – hauska ja piristävä lukukokemus siis. Kun haluat herkullisen lukuvälipalan, valitse tämä!

Tekstinäyte kohdasta, jossa valitaan lastenhoitajaa. Huomaa hauska ilmaus diftongit rempallaan!

Ensimmäisenä työhaastatteluun tuli opiskelijatyttö, joka oli vaikuttanut puhelimessa ihmeen sirkeältä. Tyttö olikin reipas ja rohkea, eikä kakistellut yhtään, vaikka Katriina tarjosi keksiä, kakkua ja voileipiä, joissa oli normaalien päällysten lisäksi ties mitä yrttejä. Tytöltä onnistui syödä ja puhua yhtä aikaa täysin luontevasti. Katriina alkoi arastella tyttöä: tämä oli niin pätevä, että saattaisi piankin ryhtyä tarkkailemaan Katriinaa ja huomata puutteita. - - Loput halukkaista olivat vielä mahdottomampia: pitkäaikaistyöttömiä, jotka eivät esitelleet itseään, vaan mölisivät luuriin diftongit rempallaan, tai nuoria tyttöjä, jotka kyselivät heti rahasta. Tilanne oli vaikea. (s. 150)

Miina Supinen: Liha tottelee kuria. Wsoy, 2007.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti