sunnuntai 10. toukokuuta 2009

Millainen lukija olet?

Inan hauskassa ja monipuolisessa INAhduksia-kirjablogissa keskusteltiin taannoin lukemisesta. Jonkun mielestä se ei ollut lukemista lainkaan, jos ei lue kirjaa ajatuksella ja kannesta kanteen. Itse tunnustan kyllä auliisti, että jätän huonon tai muuten vaan lukufiilikseen sopimattomalta tuntuvan kirjan kesken. Saatan myös harppoa, jos kirja on puoliksi lukukelpoinen tai liian hankala... Lisäksi minulla on sekin lukiongelma, että joskus ahmaisen liian hyvän kirjan niin vauhdilla, etten luettuani muistakaan siitä juuri mitään.


En ole siis maailman perusteellisin lukija. Puolustaudun sillä, että maailmassa on liikaa luettavaa, on turha lukea huonoja kirjoja ainakaan kunnolla. Ja lukemisessa minulle on tärkeää tekstin sanoman lisäksi fiilis, kirjaa ahmiessa se fiilispuoli vaan joskus korostuu liikaakin. Mutta luen minä joskus huolellisestikin, makustelen sanoja ja tutkin rakennetta! Ja luen myös kirjoja uudelleenkin, jopa enemmänkin kuin vain toiseen kertaan. Ja vielä: jos voisin vain lukea, niin varmasti lukisin tunnollisemmin. Nyt en vain aina malta keskittyä: haluan lisää ja lisää lukukokemuksia. Siihen ehkä liittyy sekin, että olen parin viime vuoden aikana ottanut tavaksi lukea montaa kirjaa yhtäaikaa, aikaisemmin se oli minusta jotenkin paheksuttavan epämääräistä.


Ina vinkkasi myös, että Ollin pakinoissa on käsitelty erilaisia lukijatyyppejä. Kirjastosta löytyikin sopivasti Ollin pakinakokoelma Häiritty iltarauha ja sieltä mainio pakina Miten luette romaanin? Huh, en olekaan ehkä aivan toivoton kirja-ahmatti-huithapeli, sillä minäkään en vastaisi tuohon kysymykseen esimerkiksi näin:


- Ostettuani romaanin, joku tuttava sen heti minulta lainaa. En ole vielä koskaan saanut lukea romaania.


- Luen romaanin sillä tavalla, että aluksi selailen sitä ja etsin ne kohdat, jotka näyttävät mielenkiintoisimmilta. Ne kohdat luen ensin.
- Mitä luette sitten?
- En minä sitten muuta luekaan.


- Etsin mahdollisimman rauhaisan paikan, otan pehmeän tyynyn pääni alle, sijoittaudun mukavaan asentoon, avaan kirjani ja nukun.


Lapsena luin kyllä joskus näin:


- Luen aina salaa. Kun vanhempani kieltävät minua lukemasta jotakin romaania, niin tiedän, että silloin se aina on jännittävä. Muita en viitsikään lukea.


Olli: Häiritty iltarauha, 35 juttua. Otava 1934, uusintapainos 2008.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti