sunnuntai 31. toukokuuta 2009

Jo joutui armas aika...

Joutui jo eilen, mutta minä joudan kirjoittamaan vasta tänään.

Eilen juhlittiin monenlaisia kevätjuhlia. Viikolla uutisissa haastateltiin kirjakaupan myyjää, joka kertoi, että nuorille ylioppilaille hankitaan lahjaksi jopa sadan euron kirjalahjakortteja. "Mahtavaa!", huudahdin. Heti perään kyllä lisäsin, että joidenkin nuorten mielestä tuo on ikävä kyllä varmasti suunnilleen kauhein lahja. Niin paljon rahaa ja pakko käyttää se kirjoihin, plääh. Itselleni iso lahjakortti vaikka Akateemiseen olisi oikea aarre (vinkki sukulaislukijoille...). Olisi ihanaa, kun olisi pakko ostaa paljon kirjoja - tai vaihtoehtoisesti yksi tai kaksi arvokkaampaa teosta, joita ei itse ostaisi. Joka tapauksessa olisi ihana hipelöidä kirjoja kaupassa ja suunnitella lahjakortin käyttöä.

Lahjakortissa olisi sekin hyvä puoli, että voisi itse valita lahjakirjansa. Minusta kirjalahjat ovat lahjoista parhaimpia ja pyrin antamaan niitä lähipiirille säännöllisesti, mutta joskus kirjojen valitseminen on yllättävän vaikeaa. Jos antaa romaanin, se voi jäädä lukematta lahjansaajalta vain siksi, ettei se juuri sillä hetkellä sopinut hänen lukufiiliksiinsä. Jos ostaa liian vakavan tietokirjan, se voi jäädä lukematta vain siksi, että siihen pitäisi oikein paneutua. Usein ostankin lahjansaajan harrastuksiin tai vapaa-aikaan liittyviä kirjoja tai sitten kepeähköjä tietokirjoja. Esimerkiksi äitini sai minulta juuri teoksen, jossa on monien ihmisten lyhyitä elämäkertoja, (teos Isän huone) sen sijaan, että olisin "määrännyt" hänet lukemaan jonkun tietyn yhden tyypin elämästä. Kirja pääsi kuulemani mukaan heti yöpöydälle ja on sitä jo luettukin.

Itse huomaan tekeväni aikamoisia täsmätilauksia esim. ennen joulua. Olen huomannut, että en saa useinkaan kirjalahjoja, ellen vaadi niitä itse. Osittain se johtuu kai siitä, ettei lähipiiri hahmota, mitä minulla jo on ja mitä olen lukenut (mutta siksi on Library Thing ja kirjalistat: siellä on koko kirjallinen elämäni). Toisaalta lähipiiri taitaa ajatella, että kirjalahjassa ei ole mitään erikoista hohtoa tyypille, joka ostaa ja etenkin lukee kirjoja koko ajan muutenkin, se on liian tavallista. Mutta ei, kirjalahjoissa on hohtoa ja hehkua, etenkin lukutoukalle! (Siitä mahdollisuudesta, että lähipiiri välttelisi kirjalahjoja, koska olen liian lukutoukka, en halua kirjoittaa.)

Ostatko tai saatko sinä kirjalahjoja?

4 kommenttia:

  1. Ostan kirjalahjoja, ja minua on jopa kehuttu harkituista ja hyvistä kirjalahjoista. Se tietysti asettaa paineita, ja vietänkin joulun alla pitkät tovit kirjakaupoissa pyöritellen käsissäni opuksia ja miettien lahjan saajaa. Hyvä kirja on lahjana ihan paras. No mikä on hyvä kirja? Eihän sitä etukäteen voi tietää... :) Finlandia-voittajan olen toivonut joululahjaksi kai viimeiset 8 vuotta. Eivät ne kaikki ole olleet makuuni, mutta helmiäkin on löytynyt.

    VastaaPoista
  2. Kirjalahjoja on kyllä ihana antaa ja saada. Finlandia-voittajien kerääminen on hyvä juttu, helpottaa ainakin lahjan ostajia. Jotkut keräävät astiasarjaa, toiset kirjoja...

    Asiasta toiseen. Ostin nyt sinunkin kehumasi Byattin Riivauksen ja aloitan sen luultavasti jo tänään. Olen innostunut, vihdoinkin pääsen riivautumaan!

    VastaaPoista
  3. Perheenjäsenissä ei valitettavasti ole oikein muita lukuintoisia, joten mulla on aika harvoin tilaisuus ostaa kirjalahjoja. Mielelläni kyllä ostaisin! Nyt alkaakin näyttää lupaavammalta, sillä oma 1,5 v esikoispoikani tuntuu viihtyvän kirjojen parissa niin äiskän kanssa lukien kuin itsekseenkin selaillen. :)

    Itselleni kirjat/lahjakortit on tietysti ihan unelmalahja. Täytyykin alkaa toivomaan sellaisia aktiivisemmin niin voisin nykyistä enemmän saadakin.

    VastaaPoista
  4. Satu, hyvä, olet kasvattamassa pientä lukutoukkaa! :) Minulla ei ole omia lapsia, mutta olen hoitanut monia, ja minusta on ehdottoman tärkeää, että lapsille luetaan, oppivat sitten tosiaan viihtymään kirjojen parissa itsekin. (Ääneen)lukemisesssa on muutenkin niin monta hyvää puolta, että siitä voisi vaikka joskus kirjoittaa blogiin oman juttunsa.

    Toivo vain kirjalahjoja itsellesi! Ehkä lahjojen ostajat sinun kirjaasi etsiessään löytävät vahingossa itselleenkin jotain kiinnostavaa. ;) Eivät minunkaan kaikki läheiseni lue ainakaan yhtä paljon kuin minä, mutta kaikki ymmärtävät kuitenkin kirjojen päälle, se on hassua kyllä minulle tärkeää. Huomaan olevani aika ehdoton kirjojen ja lukemisen kanssa, vaikka muuten en pidä itseäni kovin ehdottomana tai tiukkapipoisena...

    VastaaPoista