keskiviikko 1. heinäkuuta 2009

Ranskalaista, voilà

Peräänkuulutin jokin aika sitten ranskalaista nykykirjallisuutta sekä blogissa että oikeassa elämässä. Kysymys aiheutti hämmennystä: "No, onhan Anna Gavalda ja... Fred Vargas.... ja... mitä?" Sekä minun että muiden oli yllättävän vaikea nimetä ranskalaisia kirjailijoita, muita kuin muinaisten klassikkojen kirjoittajia, saati sitten, että olisi lukenut uutta ranskalaista.

Asiaan on tulossa parannus! Kävin eilen Akateemisessa kirjakaupassa ja aiemmista aikeista poiketen hankin tulevalle Nizzan-matkalle järkevää ranskalaista luettavaa.

Romaaniksi otan mukaan Amin Maaloufin Samarkandin. Se on ollut jo jonkin aikaa lukutoivelistallani ja kuulostaa monitasoiselta, hienolta kirjalta. Takakannen mukaan "Amin Maalouf tarttuu lukijaa lempeästi kädestä ja johdattaa hänet 1000-luvun myyttiseen Persiaan. Alkaa huimien seikkailujen pyörre, joka hetkessä salpaa hengen." Maalouf on Ranskan tunnetuimpia nykykirjailijoita, mutta tietääkseni häneltä ei ole käännetty muita teoksia. Lisää tietoa Samarkandista Gummeruksen teosesittelystä.
Aion myös viisastua Ranskan-matkalla. Vaikka ensimmäisessä ranskalaiskirjallisuuspostauksessa toista väitin, olen nyt ostanut Avain-kustantamon Café Voltaire -sarjan ensimmäisen teoksen Tarinoiden paluu.

Kurkistus Tarinoiden paluun sisällysluetteloon osoittaa, että ranskalaisia nykykirjailijoita ovat ainakin nämä: Nathalie Sarraute, Alain Robbe-Grillet, Michel Butorin, Marguerite Duras, Georges Perec, Milan Kundera, Michel Tournier, J.-M.G. Le Clézio, Eric-Immanuel Schmitt, Amin Maalouf, Christian Jacq, Maryse Condé, Annie Ernaux, Camille Laurens, Emmanuèle Bernheim, Hervé Guibert, Anna Gavalda, Marie Darriessecq, Didier Daenickx, Michel Houlleboecq, Frédéric Beigbeder, Jean Echonez, Raphaël Confiant sekö Virginie Despentes.

En tuntenut edellä mainituista kovin montaa ja vielä harvempia olen lukenut, mutta loman jälkeen on kaikki toisin. Lisää ranskalaiskirjalijoita löytyy Rauman kaupunginkirjaston kirjavinkkilistalta.

10 kommenttia:

  1. Ranskalaisista Emmanuel Carrere on loistava! Erityisesti "Valhe" on hyytävä ja jää mieleen. Siitä on tehty elokuvakin. Myös "Viikset" on hyvä kirja ja "Huviretki painajaisiin" sekin todella vaikuttava (Ja siitäkin on tehty leffa). Surullisia ja ahdistavia kirjoja kaikki, mutta hienoja! Suosittelen ehdottomasti!

    VastaaPoista
  2. Kiitos, taas uusi kirjailijavinkki! Laitoin kirjailijan ja kirjat ylös ja kurkkasin Wikipedian puolellekin. Siellä sanotaan, että Carrerèn kirjat kertovat "minuuden hauraudesta ja häilyvyydestä" (http://fi.wikipedia.org/wiki/Emmanuel_Carrère). Kerron ehdottomasti, jos saan edes yhden Carrèren joskus käsiini. Ilmeisesti käännöksiä ei olekaan kuin nuo kolme, Valhe, Huviretki painajaisiin ja Valhe.

    VastaaPoista
  3. Mä ostin tuon Viikset Adlibriksen pokkarimyynnistä, mutta en ole vielä ehtinyt lukea. Vaikutti kiinnostavalta. :) Valhe oli jotenkin ahdistava :/

    VastaaPoista
  4. Katsoin Carrèren kirjojen kuvauksia Adlibriksestä. "Viikset" kuulostaa erikoiselta. Tai ei tuosta kuvauksesta oikein voi päätellä mitään: "Älykäs ja mukaansatempaava kertomus miehestä, joka ajaa viiksensä. Kukaan ei huomaa tätä radikaalia ulkomuodon muutosta, ei edes hänen oma rakas vaimonsa. Sinänsä vähäpätöisestä asiasta kasvaa valtava painajainen onko miehen koko elämä yhtä harhaa? Erehtyykö tai valehteleeko joku?"
    No, ainakin kirja selvästi kertoo viiksistä. :)

    VastaaPoista
  5. "Viikset" on melko lyhyt ja nopeasti luettu kirja, suosittelen! Sellainen jotenkin kafkamainen ja mielikuvituksellinen kauhukertomus siitä miten todellisuus ympärillä alkaa häilyä.

    Niin, "Viiksistäkin" on muuten tehty elokuva, mutta siinä on erilainen loppu kuin kirjassa.

    "Huviretki painajaisiin" kertoo pienestä ujosta pojasta leirikoulussa ja tuon pojan väkivaltaisista painajaisista. Lukijalle vihjaillaan vähitellen asioista, joista ei puhuta suoraan. Surullinen kirja.

    "Valhe" taas on tositarina miehestä, joka 18 vuoden ajan valehteli perheelleen ja ystävilleen olevansa hyvin menestynyt lääkäri, vaikka oli oikeasti työtön ja ajoi aamuisin lähimetsään, jossa vietti päivänsä.

    Ei mitään hilpeitä aiheita, mutta silti helppolukuisia ja mukaansa tempaavia kirjoja.

    VastaaPoista
  6. Saitte ylipuhuttua. Varasin nyt kirjastosta koko yllä mainitun Carrèren tuotannon. Mikäs sen parempaa kesälukemista kuin omituiset, synkeät ja ahdistavat kirjat, heh... Mutta oikeasti, kuulostavat kyllä tutustumisen arvoisilta. Enkä sentään tilannut niitä mistään, kyllä yksi kirjaostoskerta per päivä riittää!

    VastaaPoista
  7. Katselin tuota Samarkandia Akateemisessa ja melkein jo lähti mukaan. Mulla oli vaan sillä kerralla jo budjetti täynnä, joten odottanee seuraavaa käyntiä. Kiva onkin kuulla Nizzan-reissusi jälkeen, että millainen kirja oli :)
    Hauskaa reissua muuten, vaikka toivotus tuleekin, kun olet varmaan jo matkalla!

    VastaaPoista
  8. Teresita, enpä saanut luettua Samarkandista kuin alun reissun aikana. Aion kuitenkin lukea sen ehdottomasti lähiaikoina ja kirjoittaa sitten siitä blogiinkin. Hehkuttamassani kirjassa "Tarinoiden paluu" oli juttua myös Amin Maaloufista, muualla tunnettu mutta Suomessa lähes tuntematon ja suomentamaton kirjailija.

    VastaaPoista
  9. Aloitin blogini Maaloufin Samarkandilla. Tämä kirja vei minut aivan uudenlaisen kirjallisuuden piiriin, jonka huipennus lienee ollut tänä vuonna lukemani Nadeem Aslamin Elävältä haudatut. Nadeemhan on ranskalainen, mutta syntyään Afganistanista.

    Samarkandiin eivät ylistykseni meinanneet riittää: Rakastan tätä kirjaa!

    VastaaPoista
  10. Minä en rakastunut Samarkandiin ensiyrittämällä, mutta se yrittämä olikin meluisessa lentokoneessa. Kirja on jatkuvasti mielessä ja aion palata siihen jonain sopivana hetkenä, lomalla tai ainakin rauhallisena lukuviikonloppuna. Se kirja ansaitsee selvästi keskittymisen ja paneutumisen, sille rauhoitetun hetken.

    VastaaPoista