tiistai 11. toukokuuta 2010

Claudie Gallay: Tyrskyt


Toivottavasti kukaan Hesarin toimittaja ei lue tätä, sillä aion syyllistyä hyvin henkilökohtaiseen kirja-arvioon.

Sain perjantaina suru-uutisen. Kaukana asuva ystävä, vähän kuin toinen äitini, oli menehtynyt kauan sairastettuaan. Lähes päivälleen vuosi sitten meidän piti tavata pitkästä aikaa, mutta sairaus tuli väliin, emmekä siis tavanneet enää koskaan. Vaikka kuolinviesti ei ollut yllätys, se sai mielen silti apeaksi, ja olo oli koko viikonlopun tyhjä ja hiljainen, vaikka sainkin tehtyä kaikenlaista (puutarhanhoito ja kissantassuterapia auttavat kaikkeen).

Heti uutisen kuultuani menin kirjakauppaan. Olin jo jokin aika aiemmin kuullut Avaimen uudesta käännösromaanista, Claudie Gallayn Tyrskyt-teoksesta. Se kuulosti täydelliseltä kirjalta: ranskalaista hieman outoa tapahtumattomuutta ja meri. Kun vielä kaipasin itsekin jonnekin maailman ääreen yksin merenrannalle miettimään, kirja oli pakko ostaa. Lohtukirjaksi ja muistoksi.

Olen lukenut vasta puolet, mutta voin jo sanoa, että kirja oli erinomainen hankinta sekä lohdun ja rauhan että ihan lukemisenkin kannalta. Kirjassa on meri ja myrsky, kummatkin asioita, jotka ovat minulle tärkeitä ja kiehtovasti sekä kiihdyttäviä että rauhoittavia. Kirjassa on ihmisiä, jotka ovat menettäneet rakkaitaan. Kuitenkaan se ei ole surullinen, vaan ehkä pikemminkin runollinen. Juuri se ranskalaisen kepeä, hieman hidas ja kummallinen, tunnelma tekee sen, että lukiessa olo on kuin katselisi kaunista maisemaa pastista siemaillen tai seuraisi pienimuotoista elokuvaa. Ja vähän kuin olisi matkalla, rauhoittavalla ja rentouttavalla mutta samalla innoittavalla matkalla.

En suosittele kirjaa fantasian ja vauhdin ystäville, mutta hyvien lukuromaanien ystäville kyllä. Voi olla, että kirjoitan kirjasta vielä tarkemmin, kun olen lukenut sen kokonaan. Tai sitten en, sillä ehkä haluankin pitää tämän lohduttavan lukukokemuksen itselläni ja rikkomattomana.

Harmi kyllä en löytänyt netistä arvioita tästä kirjasta. Toivottavasti niitä tulee, sillä kirja on ansainnut tulla esiin, myös hieman objektiivisempien kirjoitusten kautta.

Tekstinäyte s. 38:
Kävelin nopeasti. Myrskyn jälkeen halusin nähdä pesät, olivatko ne kestäneet ja miten linnut käyttäytyivät. - -
Kaikki pesät olivat kestäneet lukuun ottamatta yhtä, joka kuului nuorelle merimetsoparille. Pesä oli rakennettu huonosti, kärsimättömästi, tuuli oli repinyt sen mukaansa kolmine poikasineen.
Kiipesin istumaan isolle kivelle, joka kohosi meren ylle.
Muutaman metrin päähän asettui vartijalintu. Piirsin sen. Merkitsin sen värit muistiin. Sen jälkeen menin pitkäkseni selkä kiveä vasten, suljin silmät. Olin katsonut liikaa aurinkoon. Luomieni sisäpuolella tanssi väritäpliä, kuin pieniä liekehtiviä merihevosia.

Claudie Gallay: Tyrskyt. Avain, 2010. Suom. Titia Schuurman

7 kommenttia:

  1. Kuulostaa hyvälle ja sellaiselle, joka tulisi itsellekin tarpeeseen. Voimia!

    VastaaPoista
  2. Kiitos toivotuksista. Nyt olen jo lukenut lähes koko kirjan, ja se on ihana. Aluksi vain makustelin kieltä ja yksittäisiä kohtauksia, mutta nyt olen alkanut ahmia koko tarinaa (tarinoita oikeastaan, kirjassa on monta tarinaa). Tavallaan kirjassa ei tapahdu mitään ja tavallaan se on jopa jännittävä. Siis monipuolinen ja hyvä kirja. Luen tämän varmasti joskus uudestaankin!

    VastaaPoista
  3. Otan osaa. Oli jotenkin hirveän kaunis ajatus ostaa kirja muistoksi läheisestä ihmisestä. Tulet varmaan aina muistamaan missä tilanteessa ja tunnelmissa ostit tuon kirjan.

    VastaaPoista
  4. Kiitos Reeta Karoliina! Ja hassua: olimme näköjään aivan samaan aikaan visiiteillä toistemme blogeissa.

    Kirjan ostaminen muistoksi ei ollut mitenkään tietoinen päätös, mutta jälkikäteen ajatellen kyllä hyvin luonnollinen, koska kirjat ovat minulle niin tärkeitä ja sain tältä ystävältäkin usein kirjoja. Hän lähetti minulle jopa jäähyväiskirjat, mutta en ole halunnut niitä vielä lukea. Tyrskyt-teos vetosi minuun heti kun kuulin sen nimen ja näin kannet, ja tuo kaunis, melankolinen kirja oli tosiaankin hyvä ostos. Onneksi menin apeuksissani kuin automaattisesti kirjakauppaan ja ostin Tyrskyt omakseni.

    Totta, tulen varmaankin yhdistämään tämän suruviestin tuohon kirjaan. Minusta on jotenkin lohdullinen ajatus, että voin lukea kirjan uudestaan ja palata samoihin tunnelmiin, vaikka se haikeaa onkin. Ja ihan varmasti siis palaan vielä tähän kirjaan, jo ihan kirjallisista syistä!

    VastaaPoista
  5. Voimia toivottelen minäkin!

    Tämä kuulostaa sellaiselle kirjalle jota itsekin kaipaisin nyt. Tosin eri syistä kuin sinä. Saisin vähän rauhallisia ajatuksia kaiken hässäkän keskellä. Olisi ihanaa varastaa hetki ja kadota johonkin sopivalla tavalla soljuvaan tekstiin. Pidän melankolisista tarinoista tällaisena vuodenaikana. Ne ovat niin mahtavasti ristiriidassa lämpimän ja kauniin kevään aikana. Kuin söisi jotain makeaa ja karvasta yhtä aikaa :)

    VastaaPoista
  6. Teresita, kiitoksia - ja ihanasti luonnehdit melankolisen/rauhallisen kirjan lukemista! Juuri tuollaista se on, oivallinen kuvaus makeasta ja karvaasta. :) Joskus haluaa nimenomaan lukea jotain vauhdikasta, mutta toisinaan on pakko saada jotain hidasta ja kaunista, siihen Tyrskyt on hyvä, ehkä ranskalainen kirjallisuus ylipäätään (vaikka Tyrskyissäkin siis oli myös tapahtumia). Onneksi maailma on täynnä kaikenlaisia kirjoja, joista valita!

    VastaaPoista
  7. Otan osaa suruusi. Miten lohduttava idea saada antaa hyvästellä ihminen kirjan kautta.

    VastaaPoista