keskiviikko 5. toukokuuta 2010

Tove Jansson: Kuvanveistäjän tytär

Voihan Tove! Tällä menolla en lue kesäisin enää muuta kuin Janssonia. Kesäkirja on kuulunut kesäriitteihin jo pari vuotta, ja nyt löytyi toinen lomakirjaksi sopiva Janssonin novellikokoelma. Tiedän palaavani tähän jo tänä kesänä.


Kuvanveistäjän tytär on osin omaelämäkerrallinen, tai ainakin useilla novellien hahmoilla on ollut vastineensa oikeassa elämässä. Lukiessa tällä ei kuitenkaan ollut väliä. Minua ei kiinnostanut pohtia, oliko Janssonin isä oikeasti juhlivaa sorttia, kun hyvin kirjoitettu teksti on kiinnostavaa ja uskottavaa joka tapauksessa, oli se totta tai ei.


Minä rakastan isän juhlimisia. Ne saattavat kestää monta yötä, ja silloin sitä välillä herää ja nukkuu taas ja keinuu savussa ja musiikissa, sitten yhtäkkiä tulee ulvahdus, joka menee kylmänä lämmön lävitse jalkoihin asti. (novelli Juhlimisista)


Kokoelmassa oli pari oudompaakin novellia, mutta kokonaisuutena siis pidin tästä valtavasti. Esimerkiksi hauskan ja jännittävän Kiven alku oli tehokas ja vahvan visuaalinen. Samaa visuaalisuutta oli muissakin teksteissä, kuten kuvataiteilijalta voikin odottaa:


Se oli hiiliröykkiön ja tavaravaunujen välissä parin lankunpätkän alla ja luojan ihme oli, ettei kukaan ollut löytänyt sitä ennen minua. Koko toinen kylki kimalsi hopeaa, ja jos hieroi pois hiilisirut, näki että hopeaa oli kiven sisässäkin. Se oli valtavan iso kivi ja pelkkää hopeaa eikä sitä ollut löytänyt vielä kukaan. - - Se täytyi viedä kierittämällä. Jos joku tulisi estämään, minä istuisin kiven päällä ja huutaisin täyttä kurkkua. Voisin purrakin sitä ihmistä kun sen yrittäisi kiven nostamista. Voisin tehdä mitä tahansa.
(novellista Kivi)

Luin kirjan saaristossa ja sinne se sopikin erinomaisesti. Monessa novellissakin ollaan saaressa tai meren äärellä. Novelli Merioikeutta tuntui kovin tutulta, sillä se tuntui vievän samaan merelliseen maailmaan, jossa liikutaan myös Kesäkirjassa, Muumipappa ja meri -teoksessa, Tove Janssonin ja Tuulikki Pietilän Klovharu-kesämökkidokumentissa (katsokaa ihmeessä, jos tarjoutuu tilaisuus!) ja Boel Westinin Jansson-elämäkerrassa. Hyvin saman oloisia paikkoja ja erityisesti samanlaisia tunnelmia.


Teoksessa oli merellistä myös se, että sen ääressä tuntui, ettei muita kirjoja tarvita, jos on yksi hyvä, johon palata aina uudestaan. Merelläkin tulee sellainen olo, että muu maailma on hyvin kaukana ja saa ollakin.


Tove Jansson: Kuvanveistäjän tytär. Wsoy 2008, 9. painos. Suom. Kristiina Kivivuori

6 kommenttia:

  1. Olinkin huolissani siitä, mitä luen tänä kesänä saaristossa kun ei ole Kesäkirjaa. Kiitti! ;)

    VastaaPoista
  2. Tuohan kuulostaa kiintoisalta. Janssonilla on niin uskomaton lahja sekä kirjoittaa että kuvittaa, mielikuvitusmaailmansa on ällistyttävä... Pitääpä etsiä käsiin tuo kirja. Luen täällä saaressa edelleen Blixenin Talvisia tarinoita vaikka talvi on jo tiessään, olen aika hidas kun plaraan niin paljon lehtiäkin. Ja sitten on Ransu joka vaatii osansa joka ilta: tulee päälleni makaamaan pussailemaan mun nenää. Yritä siinä lukea sitten.

    VastaaPoista
  3. Vaikka olen lukenut paljon Janssonia ja Janssonista, olen joka kerta yhtä ihastunut ja ällistynyt sellaisesta yleisviisaudesta, joka Janssonin teksteistä + kuvataiteesta löytyy. Ihailtavaa!

    Tarkistin myöhemmin, oliko Kuvanveistäjän tytär oikeasti niin merellinen kuin kuvittelin. Novellin nimien perusteella vain 3-4 novellissa (kirja ei ole nyt tässä, en voi tarkastaa uudelleen) kerrottiin merestä. Merikertomukset olivat kuitenkin niin vaikuttavia, että tuli "meriolo" koko teoksesta. Varsinaiseksi saaristokirjaksi suosittelen siis edelleen Kesäkirjaa, mutta tämäkin kannattaa ehdottomasti lukea (oli mielestäni parempi kuin aiemmin esittelemäni Nukkekaappi, vaikka siitäkin pidin).

    Saila, vaikka olen kirjahullu, niin minusta pussaileva kissa on jopa kirjaakin parempi iltakaveri! Ransu on ihana!

    VastaaPoista
  4. joo, löysin tuon kirpparista, Tovella on kiv atapa kertoa.

    VastaaPoista
  5. P.S.
    Löysin myös sen kirjan Tove Janssonin ja Tuulikki Pietilän saaresta, ihan uusi alle eurolla.

    VastaaPoista
  6. Saarestako on myös kirja? Pakko saada se! :) Olen nähnyt saaresta kertovan kaitafilmi-dokumentin, se oli kiinnostava ja tunnelmallinen.

    VastaaPoista