maanantai 24. toukokuuta 2010

Audrey Niffenegger: Hänen varjonsa tarina


Aikamatkustajan vaimo oli ensimmäinen kirja, jonka luimme lukupiirissämme, kun se perustettiin muutama vuosi sitten. En osannut silloin sanoa, oliko se hyvä, enkä osaa oikein vieläkään. Pidin kyllä sujuvasta kerronnasta, erikoisesta aikamatkustusideasta jossa oli välillä makaaberejakin piirteitä, päähenkilönaisen taiteen tekemisen kuvailusta, ylipäätään kirjan tunnelmasta... Jotenkaan en silti ymmärtänyt, miksi niin kirja sai niin paljon huomiota. Ei se nyt NIIN hyvä ollut, eikä muistaakseni kirjallisilta ansioiltaan mitenkään erityinen.

Jotain siinä silti näemmä kuitenkin oli, sillä kun kuulin, että Audrey Niffeneggeriltä tulee uusi suomennos, oikein kärkyin, milloin sen saa varata kirjastosta. Kirjan kuulosti kivalta: parikymppiset, amerikkalaiset kaksostytöt perivät tädiltään asunnon Lontoossa. Asunto on hautausmaan vieressä ja siellä kummittelee. Odotin mukavaa, ei aivoja liikaa rasittavaa ja täysin mukanaan vievää viihdyttävää lukuelämystä. Toisaalta olin myös lukenut Zephyrin hyvän esittelyn kirjasta, enkä odottanut kirjasta liikoja, pettymyksiä ei siis pitänyt olla luvassa.

Alussa olin iloisesti yllättynyt. Kirja on jo palannut kirjastoon, mutta olen tehnyt siitä heti lukemisen alussa pari muistiinpanoa. Ensinnäkin pidin alkukohtausta tehokkaana ja se vei minut heti mukanaan kirjan maailmaan. Toiseksi pidin siitä, että kirjassa oli muutakin kuin kummitusjuttuja; koska en ole varsinaisesti jännitys- tai kummituskertomusten ystävä, minua ei haitannut, että kirjassa oli paljon varsinaista tarinaa taustoittavia juttuja. Päähenkilötytöt olivat hassuja ja epäuskottavia, mutta kuitenkin sympaattisia. Vaikutti siis lupaavalta.

Lopulta luin kirjan kuitenkin harppoen ja aika ajoin hampaat irvessä loppuun. Siinä ei tapahtunut juuri mitään! Kummittelu oli ihan kiinnostavaa, mutta loppu oli aika ennalta arvattava. Kirja oli aivan liian pitkä siihen nähden, miten vähän siinä tapahtui. Henkilöhahmot olivat paitsi epäuskottavia myös suurimmaksi osaksi epämiellyttäviä. Kaikilla heillä oli monenlaisia ongelmia, ja joidenkin henkilöiden mukana olo oli pääjuonen kannalta aivan turhaa.

En siis kehu. Tämä on ihan ookoo kirja, jos etsit heppoista lukemista lomareissuun: matkustaessani luen tämäntasoisia kirjoja mielelläni englanniksi. Mutta jos et ole lukenut vielä yhtään Niffeneggeriä, lue ehdottomasti Aikamatkustajan vaimo tämän sijasta. Aikamatkustajan muistan hyvin vielä nytkin, mutta Hänen varjonsa tarina kadonnee mielestäni aika pian.

Vielä yksi moite. Ystävä huomautti, että kirjan nimi on suomennettu oudosti. Teoksen alkuperäinen nimi on Her Fearful Symmetry.

Audrey Niffenegger: Hänen varjonsa tarina. Gummerus, 2010. suom. Paula Korhonen

7 kommenttia:

  1. Olen juuri lukemassa tuota, joten hyppäsin tekstisi yli, jottei sen vaikuttaisi minuun liikaa. ;) Kirjoitan blogiini postauksen, kun saan kirjan loppuun ja voin sitten kommentoida tännekin enemmän.

    VastaaPoista
  2. Aika pitkälti samoilla linjoilla ollaan, kuten varmaan tuolta blogini puolelta tosiaan luit. :) Aikamatkustajan vaimo on minulta vielä lukematta. Pitäisi yrittää napata se kirjastosta jossain välissä, kun se taitaa monen mielestä olla parempi kuin tämä Niffeneggerin uusin.

    VastaaPoista
  3. Itseänikin kummastutti tuo kirjan alkuperäinen nimi ja sain selville, että se viittaa William Blaken runoon The Tyger (Tiger, tiger, burning bright / In the forests of the night, / What immortal hand or eye / Could frame thy fearful symmetry?). Se on suomennettu ilmeisesti usampaan otteeseen ja aina yhtä ontuvasti, joten ehkä siksi kirjan nimeksi päätettiin laittaa jotain muuta.

    Yhdyn myöskin kaikkiin mielipiteisiisi kirjasta. Aikamatkustajan vaimon kirjoittajalta tämä oli todellakin pettymys.

    -Sanni Käheä

    VastaaPoista
  4. Sain vihdoin luettua kirjan ja kirjoitettua siitä blogiini, joten uskalsin tulla katsomaan, mitä olit kirjoittanut. :)

    Mä tykkäsin kirjasta sua enemmän, vaikka ei se munkaan mielestä mikään huippu ollut.

    Mä en ole ihmeemmin kiinnitänyt huomiota kummassakaan AN:n kirjassa siihen yliluonnollisen puoleen, vaan parasta on mun mielestä se vähän surumielinen tunnelma, joka niissä on. Molemmat kirjoista kertovat kuitenkin menettämisestä ja vanhenemisesta. Aikamatkustajassa se oli vaan paljon onnistuneempaa.

    VastaaPoista
  5. Minäkään, vaikken noin yleisesti kauheasti ole yliluonnollisten tarinoiden perään, en Aikamatkustajassa kiinnittänyt huomiota yliluonnolliseen. Tai kiinnitin, mutta sihen se sopi. Tässä toisessa kirjassa se lähinnä ärsytti, kun ne "taikatemput" olivat niin ennalta arvattavia.

    Niffeneggerin kolmatta odotellessa ;)

    VastaaPoista
  6. Tämä on erittäin mielenkiintoinen kirjablogi! Nyt vasta ajan kanssa ennätin selailemaan sitä läpi. Olet lukenut paljon samoja kirjoja kuin minäkin. Niffeneggerin Aikamatkustajan vaimo on kirja, jota en ikinä olisi itse poiminut kirjaston hyllystä, mutta sain sen ulkomaalaiselta kaveriltani lahjaksi englanninkielisenä. Ajatus englanninkielisen kirjan lukemisesta viehättää aina, oli kirja mikä hyvänsä, joten aloin lukea kirjaa, vaikka olen koko ikäni vierastanut rakkaustarinoiden lukemista enkä ole halunnut koskea niihin edes tikulla. Perustelin itselleni kirjan lukemista sillä, että onhan siinä kuitenkin vähän jännitystä maustettuna yliluonnollisilla elementeillä. Loppujen lopuksi tulin siihen tulokseen, että saatan joskus muulloinkin päätyä romanttisen kirjan pariin, sillä surullisimmassa kohdassa olin itseä silmät päästäni, vollotin kuin vauva ja kirjan luettuani oli pakko myöntää että en ole ikinä lukenut kirjaa, joka herättää yhtä voimakkaita tunteita.

    Löytäisin seuraavaan kysymykseen varmaan vastauksen lukemalla tämän blogin alusta loppuun kommentteineen kaikkineen, mutta pahoittelen laiskuuttani ja kysyn vain suoraan. Haluaisin nimittäin ihan uteliaisuudesta vain tietää oletko lukenut paljon Hermann Hesseä tai Mika Waltaria (molemmat lempikirjailijoitani)? Entä oletko lukenut fantasiaa enemmänkin, muutakin kuin Tolkienia? Jos olet, ketkä ovat lempifantasiakirjailijoitasi?

    VastaaPoista
  7. Miss Misery, kiitoksia ja tervetuloa! :) Kiva, että löysit tuttuja kirjoja. Vaikka uusiakin lukuvinkkejä on kiva saada, ainakin itse tykkään myös lukea esittelyjä ja kommentteja itselleni tutuista kirjoista. Minuun Aikamatkustaja ei tehnyt ihan noin suurta vaikutusta, mutta aika suuren kuitenkin, kun muistan sen yhä niin hyvin, voisin myös lukea sen joskus uudelleen.

    Kiitos kysymyksesi huomasin, etten ole lukenut kai ikinä Hesseä! Hyvä että kysyit, pitää laittaa Hesse lukulistalle. Waltaria olen lukenut paljonkin ja ihailen hänen monia teoksiaan suuresti. Tämän blogin aikana en kai vain sitten ole lukenut yhtään Waltarin teosta, tai ei ole ainakaan tullut kirjoitettua niistä... Rajalan kirjoittama Waltari-elämäkerta on ollut mulla kesken iät ja ajat, vaikka se onkin hyvä ja mielenkiintoinen. Toivottavasti saan sen kesän aikana vihdoin luettua.

    Juuri Tolkienia lukuun ottamatta en ole lukenut fantasiaa aiemmin melkein ollenkaan, Tolkieniakin olen lukenut vasta aikuisena. En ole erityisen kiinnostunut fantasiasta, mutta toisinaan oikein haluan lukea kirjoja, joissa on fantasiaelementtejä ja "scifahtava" tunnelma. Pidän esim. Pasi Ilmari Jääskeläisestä, Johanna Sinisalosta ja Leena Krohnista, ulkomaisista Margaret Atwoodista.

    Vinkki: Marjiksen blogissa on paljon fantasiajuttuja! http://kirjamieli.blogspot.com/

    VastaaPoista