sunnuntai 23. toukokuuta 2010

E niin kuin Eugenides

Kirjailijan kuva Otavan kirjailijaesittelystä.

Aakkoshaasteen E-kirja oli helppo valita. Luin Jeffrey Eugenidesin Middlesexin heti kun se oli suomennettu vuonna 2003 ja tiesin jo silloin, että luen tämän vielä uudestaan. Kun alkuvuodesta päätin aloittaa aakkoslukemisen, oli selvää, että Middlesex pääsee sen turvin uudestaan luettavaksi.


Middlesexiä luonnehditaan takakannen tekstissä "täysin virtuoosimaiseksi tarinaksi nuoresta hermafrodiitista ja erään geenin mutkikkaasta matkasta läpi sukupolvien". Ensimmäiseltä lukukerralta muistankin sen juuri hermafrodiittiaiheisena romaanina, kiinnostavana ja koskettavana kertomuksena amerikkalaisesta Calliope-tytöstä, jolla havaitaan teini-iässä olevan molempien sukupuolten sukuelimet ja josta kasvaa mies nimeltä Cal. Muistan pohtineeni lukiessani mm. kasvatuksen ja ympäristön sekä toisaalta geenien vaikutusta ihmisen persoonaan, toisaalta myös sukupuolen vaikutusta siihen, miten ympäristö ottaa yksilön vastaan. Muistan, että Calliopen/Calin ääni oli niin vakuuttava, että lukiessa tunsin lukevani tosipohjaista elämäkertaa.


Tällä lukukerralla hämmästelin sitä, kuinka paljon muutakin tässä kirjassa on. Kirja muistuttaa Melania Mazzuccon Vita, elämäni -teosta ja Frank McCourtin romaaneja. Calliope/Cal kertoo sukunsa tarinan 1900-luvun alusta vuosisadan loppupuolelle. Hänen isovanhempansa joutuvat pakenemaan poliittisia levottomuuksia ja jättävät taakseen pienen, piskuisen kreikkalaiskylän, jossa lähes kaikki ovat tavalla tai toisella sukua toisilleen. Isovanhemmat, oikeasti veli ja sisko, päättävät lähteä laivalla siirtolaisiksi Amerikkaan. Laivalla kukaan ei tiedä heidän sukulaisuudestaan, joten isovanhemmat teeskentelevät tutustuvansa vasta laivassa: Amerikkaan he saapuvat avioparina. Amerikassa odottaa heidän serkkunsa, ja ajan myötä perheen sisäsiittoisuus lisääntyy edelleen; tuloksena on hermafrodiitti lapsi.


Romaanissa ei ole kuitenkaan kyse vain siitä, miten vaikeaa on olla hremafrodiitin kaltainen kummajainen: ei tarvitse olla hermafrodiitti, jotta voi tuntea olonsa ulkopuoliseksi. Kirjaa voi myös lukea, vaikkei teema sukupuoliroolien ristiriidoista kiinnostaisi ollenkaan. Kirjassa on mielenkiintoista ajankuvaa mm. Detroitin (auto)teollisuudesta, viinan salakuljetuksesta ja salakapakoista, luokka- ja roturistiriidoista, menneestä maailmasta. Toisaalta se kertoo ihmisyydestä ylipäätään. Lainatakseni tällä kertaa kirjan etulievettä: "Kertomus muodonmuutoksesta ja kreikkalais-amerikkalaisen suvun värikkäistä vaiheista kasvaa mahtavan homeeriseksi panoraamaksi, yhtä aikaa komediaksi ja tragediaksi, jossa ylistyslaulunsa saavat niin syntymä, kuolema kuin sukupuoli-identiteettien ja kulttuurin kirjo".


Lyhyemmin tämän voisi sanoa: erinomainen lukuromaani.

Tekstinäyte s. 34-35:
Lääketieteen näkökulmasta minä vien voiton Gottliebistäkin. Siinä määrin kuin sikiöaikaiset hormonit aivojen kemiaan ja kudosrakenteeseen vaikuttavat, minulla on miehen aivot. Mutta minut on kasvatettu tyttönä. - - Minä osaan sanoa oikeastaan vain sen, että tässä kertomuksessa on miehisistä aivoistani huolimatta jotakin perusnaisellista kaartelua. Olen päälauseeseen päättyvän virkkeen viimeinen osa, ja virke alkaa kaukana menneisyydessä aivan eri kielellä ja se on luettava alusta saakka, jotta pääsisi loppuun eli minun syntymääni.

Jeffrey Eugenides: Middlesex. Otava, 2003. Suom. Juhani Lindholm

P.S. Lue myös Hesarin arvio!


7 kommenttia:

  1. Enpäs ole huomannutkaan että sulla on kirjoillekin oma blogi. Monta tutunnäköistä kirjaa/kirjailijaa :D

    VastaaPoista
  2. Luin tämän kirjan ehkä neljä vuotta sitten ja niin luki miehenikin. Hän tuli erikseen sanomaan kirjan päätyttyä, että jos meille syntyy hermafrodiittilapsi, eihän leikata sitä lasta. Lupasin ettei.

    Todella hieno kirja, muuta ei voi sanoa.

    VastaaPoista
  3. tää täytyy lukea - kiitos vinkistä! Ja älä huoli tuosta aakkoshommasta. mä oon jumittanu B:hen. Tosin nyt aloin lukea Brontea ja ongelma taitaa olla selvitetty :)

    VastaaPoista
  4. Minäkin luin tämän kirjan muutama vuosi sitten. Ensin kesti hetken aikaa, että pääsin tarinaan sisälle (se tosiaan alkoi melko kaukaa historiasta), mutta lopulta tykkäsin kirjasta todella paljon. Kirja on tosiaan täynnä erilaisia kiinnostavia teemoja ja voin kyllä suositella sitä kaikille!

    Itse olin yllättynyt, kun myöhemmin kuulin, että Suomessakin syntyy vuosittain kymmeniä hermafrodiitteja. Se herättää mielenkiintoisia kysymyksiä sukupuolesta ja siitä onko sukupuolia loppujen lopuksi olemassa vain kaksi.

    Olen lukenut myös kirjailijan toisen kirjan "Virgin suicides", joka oli hyvin erilainen, mutta vaikuttava kirja sekin!

    VastaaPoista
  5. Minusta Virgin Suicides ei ollut yhtä vaikuttava, vaikka hyvin mieleenjäävä sekin oli. Tämä Middlesex taas oli ja on todella mielenkiintoinen ja tärkeäkin kirja! Kiva, että siitä on tullut keskustelua ja hienoa, jos kirja saa tätä kautta uusia lukijoita. Meinasin laittaa Middlesexin elämäkertalistallekin, koska ajattelen sitä aina elämäkertana - ja sellaisena tarinana, joka monien kannattaisi lukea.

    Kommentoin jo edelliseen postaukseen, että onneksi aakkoshaasteella ei ole aikarajaa, kun tämä aakkostaminen ei ole ollut kovin sujuvaa... Middlesexin kohdalla kuitenkin huomasin, kuinka hyvä juttu aakkoslukuidea on: tuli luettua tämä kirja uudelleen ja kerrottua siitä blogista. Kirjahyllyssäni on monta muutakin kirjaa, joista mielelläni kirjoittaisin, mutta tuntuu hassulta kirjoittaa jostakin, jonka on lukenut vuosia tai suunnilleen vuosikymmeniä sitten. Mutta onneksi on aakkoshaaste, pyrin valitsemaan siihen ensi sijassa oman hyllyn kirjoja.

    P.S. Kipa, joo, mulla on blogeja vähän joka aiheesta! ;)

    VastaaPoista
  6. Kiinnostuin tästä teoksesta, varsinkin kun olit lukenut sen kahteen otteeseen ja silti pidit siitä.

    VastaaPoista
  7. Toisaalta, juuri siksi se kiinnostaa, kun jaksoit lukea kahdesti tässä kirjojen vyöryssä. :)

    VastaaPoista