keskiviikko 31. elokuuta 2011

Otavan syksy

Kyllä pressitilaisuudessa voi olla hauskaa ja kylläpä kirjailijat ovat - heidän täytää olla! - hyviä esiintyjiä. Näin ajattelin, kun lähdin tänään Otavan kirjasyksyn esittelytilaisuudesta. Nauratti vielä kotimatkallakin. Kjell Westöstä bloggarinaiset voivat olla painajaismaisia, ja Miika Nousiainen kokee vasta nyt kirjoittaneensa esikoisromaaninsa.





Tilaisuudessa oli esillä niin monta kirjailijaa ja kirjaa, ettei niistä kaikista käy raportoiminen tähän. Vaikka minusta olisi hauska kertoa enemmänkin siitä, että Reijo Mäki sai uusimman Vares-kirjansa idean, kun leskiherra Tarmo-joutsen tuli moikkaamaan häntä laiturille, en kerro, koska olen täysin Vares-neitsyt. Tässä tärppejä niistä kirjoista, joita aion lukea tai ainakin voisin lukea.

Janica Brander on syksyn esikoisnovellisti (kuvassa, teos Lihakuu) ja esiintymisensä perusteella hauska rento, irrotteleva kirjoittaja. Brander kertoi, että häntä jännitti lehdistötilaisuudessa yhtä paljon kuin lapsena kun hän esitti puolukkaa näytelmässä. Brander oli kirjoittanut lehdistöesiintymistä varten elämäkertansa kirjalliseen muotoon ja luki sen ääneen. Hauskalta kuulosti! Branderin novelleja luonnehdittiin vahvatunnelmaisiksi; lisäksi niissä on kustantamon kirjailijaesittelyn mukaan absurdeja tapahtumia ja maagista latausta.


Myös Suvi Valli oli mukana esikoiskirjoittajana. Häneltä ilmestyy runokokoelma Ohijuoksija, jossa tärkeässä osassa ovat joet ja jalat. En tiedä, luenko tätä, mutta kuulosti erikoiselta. Runot syntyivät pitkälti Saksassa Vallin juoksuharrastuksen myötä, ja runoteoksen hahmoihin kuuluu mm. Beethoven.


Lisää esikoisia... Philip Teirin novellikokoelma (novellit ovat nyt in!) Donner-ryhmä kuulosti niin hullulta, että se on pakko lukea jossain vaiheessa. Kirjassa on 12 Helsinkiin sijoittuvaa tarinaa, ja niminovellissa Ylen työntekijä saa tarpeekseen töistä, ryhtyy yliopisto-opiskelijaksi ja tutustuu ruohoa polttavaan Jörn Donner -faniin; kaksikko viettää aikaansa Donnerin tuotannosta keskustellen ja perustaa tälle Facebook-ihailijasivustonkin. Tai jotain yhtä hassua... Novelleja luonnehdittiin satiirisiksi keskiluokan kertomuksiksi, osassa kertomuksissa on suruakin. Kuulostaa kiinnostavalta.


Miika Nousiainen sanoi tosiaan mielestään kirjoittaneensa esikoisromaaninsa vasta nyt, aiemmin hän ei kuulemma ollut vielä valmis. Nousiaisen uusi Metsäjätti ei ole omakerrallinen romaani, mutta pohjautuu kirjailijan omiin kokemuksiin työläisperheen lapsena ja pienten paikkakuntien kasvattina. Kyseessä on kasvukertomus: kaupungissa opiskellut mies joutuu palaamaan lapsuuden paikkakunnalleen ja saneeraamaan siellä olevan metsäteollisuusfirman. Nousiainen esiintyi suorastaan koomikon varmuudella, mutta puhui vakavia. Hän sanoi, että Metsäjätti on hänen kirjoistaan henkilökohtaisin ja hän oli sen velkaa menneisyydelleen. Kirjailija myös sanoi ajatelleensa aihetta jo kymmenen vuotta sitten eikä olisi toivonut, että se olisi niin ajankohtainen kuin se nyt ilmestyessään on.


Ja sitten se Westö... Iik, siis olen oikeasti nähnyt Kjell Westön elävänä, voitteko uskoa!

Westökin puhui henkilökohtaisuudesta. Häneltä ilmestyy tänä syksynä kaksikin kirjaa, ja yhdessä valokuvaaja Sari Poijärven kanssa kirjoitettu 1980-luvusta kertova Kasari on kuulemma Westön ehkä henkilökohtaisin teos ja joka tapauksessa se, jossa kirjailija kokee kuvanneensa 80-lukua parhaiten. Aika paljon sanottu! Teos syntyi kuulemma niin, että Poijärvi otti Westöhön yhteyttä ja pyysi tätä tekstittämään scrab book -henkisen kirjansa. Westö aikoi ensin lähestyä aineistoa neutraalina historiankirjoittajana, mutta kuvat olivat niin persoonallisia, että hän pistikin oman persoonansa peliin teksteissä. Kirjaa luonnehdittiin visuaaliseksi kaleidoskoopiksi 80-lukuun.


Myös Westön oman teoksen, Halkeamia, yhteydessä kirjailija puhui oman itsensä likoon pistämisestä. Halkeamia on kokoelma Westöön kolumneja ja muita lyhyitä tekstejä. Kirjailjan oletetaan kuulemma pitävän kolumnityyppistä kirjoittelua "kirjallisena pakkopullana", mutta Westö sanoi, että hänelle kaikki tekstit ovat tärkeitä, aina on yritettävä tavoittaa jotain olennaista. Hän arveli, että ehkä hänen suhtautumisensa kaikkiin teksteihin kolumneista paksuihin romaaneihin tasavertaisena johtuu osin myös hänen toimittajataustastaan. Westö on valinnut itse tämän teoksen tekstit, kuulemma satojen joukosta.

Ja se bloggariuni. Westö luki tilaisuudessa otteen Halkeamista, ja tuossa tekstissä keski-ikäinen kirjailijamies jännittää edessä olevaa kirjailijailtaa niin, että hänen uneensa ilmestyy pelottava naisbloggari, väitöskirjaa tekevää yyberakateeminen ja ilmeisen hurja tapaus! Bloggareista puheen ollen, Westö muuten kertoi saaneensa jo kirjasta lukijapalautetta nuorilta: se antaa liian pessimistisen kuvan sosiaalisesta mediasta. Pari naislukijaa taas oli kertonut sivuuttaneensa kaikki urheiluaiheiset tekstit. Ihan normisettiä, kuittasi kirjailija.

Minulle ei ollut ollenkaan normisettiä nähdä ihailemani Westö ja monet muut kiinnostavat kirjailijat ihka elävinä. Lisättäköön vielä, että sen lisäksi, että kamerani ikuisti Westön, Parnasson Jarmo Papinniemi istahti villatakkini helman päälle. Olen päässyt piireihin. Papinniemi on kirjoittanut säveltäjä Ilkka Kuusiston elämäkerran yhdessä säveltäjän kanssa ja tämän aloitteesta (teos Sävelten siivilä - Musiikillisia kohtauksia). Kuusisto oli halunnut löytää tarinalleen hauskan kirjoittajan, ja nyt kumpikin kulttuurivaikuttaja vakuutti, että kirjan tekeminen oli hauskaa ja kirjastakin tuli hauska.

Ja minulla oli siis hauskaa. Kiitos, Otava! Lisää tietoa näistä ja muista kustantamon kirjoista löytyy Otavan sivuilta.

14 kommenttia:

  1. Kylläpä kuulostaakin hauskalta tilaisuudelta. Ja siitä tuli hauska juttukin! En tiedä, oletko sä nyt piireissä, mutta ainakin sun villatakki on. :D

    VastaaPoista
  2. Westö ja Nousiainen, sinulla on ollut hieno aamu! Ja kirjoitit hauskasti: pelottava akateeminen naisbloggari ja piireissä oleva villatakki ja ihan kaikki. :)

    Ihanan oloinen tilaisuus. Olin itsekin sinne tulossa, koska Otavan syksy kiinnostaa kovasti, mutta jäinkin kotiin viihdyttämään kuumeisia lapsia.

    VastaaPoista
  3. Marjis, joo, sitä villatakkia ei voi enää koskaan pestä. Eikä käyttääkään, se pitää pistää vitriiniin. :)

    Katja, joo, oli hauska tilaisuus, vaikkei siellä muuta tapahtunut kuin kuunneltiin kirjailijoita (sehän onkin toisaalta parasta, ei esim. täydy miettiä, pitääkö kirjailijoille sanoa jotain.;)) Harmi, ettet päässy. Meidän tiemme näemmä liippaavat usein, mutta ei silti kohdata!

    VastaaPoista
  4. Jenni, nämä ova todella kaukana meikäläisen kirjabloggaajan elämästä, sillä harjukaupungin äärimmäiseltä saarelta ei lähdetä muutaman tunnin tilaisuuteen Helsinkiin, vaikka kuinka mieli tekisi. Kutsuja tulee - vielä, vaan ei mahdollisuutta osallistua. Maakunnan bloggarit ovat kuin oma eriönsä.

    Halusin tavata John Irvingin ja se tehtiin minulle mahdolliseksi ja sitten miehen työeste kaatoi kaiken, sillä jonkun pitää huoltaa vanhustamme kotona. Nyt uneksin tapaavani Ian McEwanin...Vain unissa kaikki oikeasti toteutuu.

    Tuo Vares alkoi minua naurattaa, kun en siis ole lukenut niitä enkä tuntenut edes kirjailijaa, mutta paras ystäväni jumittui sdyksyn kirjamessuilla arvon herran esitelmää kuuntelemaan, vai sanoisinko, että katsomaan;-) Minä sanoin, että 'jää siihen sitten, minulla on täällä muuta...'

    VastaaPoista
  5. Ihana raportti, kiitos Jenni!

    Tuo Westön Halkeamia vaikutti kiinnostavalta, hypistelin sitä jo kirjakaupassa!

    VastaaPoista
  6. Huomaa, että sinulla on ollut hauskaa! Minullakin oli hauskaa lukiessani, joten tunnelma välittyi hyvin. Ja ymmärsin Reijo Mäen joutsenjutunkin.

    Minäkin manailen täällä välimatkan pituutta, mutta onneksi näistä tunnelmista ja kirjallisista tärpeistä saa nautiskella teidän blogikavereiden avustuksella. Ja ihana tuo villatakkijuttu!

    VastaaPoista
  7. Oma villatakkini tulisi kyllä kateelliseksi, jos kuulisi ;). Mielenkiintoisen kuuloinen tilaisuus, kiitos taas raportista!

    VastaaPoista
  8. Loistava kirjoitus, vähän repostaasimaista otetta! Sitä ehkä olisin voinut lukea enemmänkin. :-)

    VastaaPoista
  9. Mukava kooste tilaisuudesta, jossa olisi mukava ollut olla itsekin mukana. Mutta samaa harmittelen kuin Leena, me maakunnan bloggarit päästään aika harvoin täältä lähtemään noihin kirjallisiin juttuihin, vaikka kiinnostus olisikin kova.

    VastaaPoista
  10. Mahtava juttu, Jenni, kiitoksia tästä! Melkein näen villatakkivitriinin silmissäni :-)

    VastaaPoista
  11. Villatakkini ja minä kiitämme kaikista kommenteista! :) Toivottavasti pääsemme piireihin taas joskus. Pääsimme kyllä eilen illallakin, mutta huomasin, ettei kellään muulla ollut (edes piireissä olevaa kirjallista julkkis-)villatakkia ja jouduin piilottamaan villiksen laukkuuni kesken Kariston juhlien. ;) Ehkä humanistilukutoukkakaan ei voi AINA hiippailla villiksen helmat lepattaen?

    Hyvin kirjallinen kommentti, koettakaa kestää...

    VastaaPoista
  12. Mielenkiintoisia juttuja, erityisen mielenkiintoisia olivat nuo Miika Nousiaisen kommentit. Kiitos blogista, Jenni!

    VastaaPoista
  13. Seija, kiitos! Minustakin Nousiaisen kommentit olivat kiinnostavia ja tärkeitä; seuraan mielenkiinnolla, millaisen vastaaoton kirja saa. Toivon, että hyvän. Se kertoisi mielestäni paitsi ko. kirjasta, myös siitä, että kirjailijan annetaan muuttua. Tämä uusin Nousiainen kuulosti ihan erilaiselta kuin kirjailijan kaksi ensimmäistä teosta.

    VastaaPoista