keskiviikko 24. elokuuta 2011

Syksyn kirjat: Atena ja Schildts

Koska kaikkia kirjasyksyn uuutuksia ei kuitenkaan pysty lukemaan, olen päättänyt nauttia niistä tänä syksynä mahdollisimman monien kirjatapahtumien muodossa. Eilen siis siirryin suoraan Rautasydämen ääreltä Atenan ja Schildtsin uusien kirjojen iltapäivään.

Kuulimme monta kirjaesittelyä ja ilahduttavan monta kirjailijahaastattelua (ja saimme hyvää ruokaa ja viiniä, kiitos!). Hieman yllättävää kyllä, kaikki minua eniten kiinnostaneet kirjat olivat tietokirjoja, ja vielä aika synkeistä aiheista. En sano, että tulen lukemaan juuri nämä, koska yleensä mukavuudenhaluisempi lukija voittaa tiedonhaluisen lukijan minussa. Kerron kuitenkin juuri näistä kirjoista sillä toiveella, että joku muukin saattaa kiinnostua.


Eniten mieltäni jäi kutkuttamaan Jussi Viitalan Miten maailma loppuu - Taudit, luonnonmullistukset vai ihminen itse? (Atena, 2011) Kirja keskityttyy nimensä mukaisesti erilaisiin maailmanlopun uhkakuviin. "Ihminen toimii laumana niin, ettei voi säilyä kovin kauan, tai ainakin se riski on hyvin suuri", kirjailija, luonnontieteilijä Viitala sanoi haastattelussaan. Hän mainitsi, että esimerkiksi merien lämpeneminen on jo aikaansaanut sen, että levien yhteyttäminen on vähentynyt 40 %, mikä taas tarkoittaa sitä, että merien ja ravintoketjujen entistäkin pahempi myllerys on todennäköinen uhka. Viitala puhui viisaita myös mm. solujen fysiologiasta ja sen sekoamisesta, kun ympäristö muuttuu. Kaikkea en ymmärtänyt, mutta sain kuitenkin käsityksen, että Miten maailma loppuu olisi yleistajuinen, maallikollekin sopiva teos. Jäin myös vaikutelmaan, ettei teos mässäile kauhuskenaarioilla, vaan esittelee vain eri vaihtoehtoja.

Kirjailijalta on kuulemma ilmestynyt aiemmin teos Älykäs eläin, joka on ollut Tieto-Finlandia-ehdokkaanakin. Se kuulosti varsin sympaattiselta ja sen ainakin haluaisin lukea!


Ann Heberlein Pieni kirja pahuudesta (Atena, 2011) esittelee erilaista ihmismielen pimeyttä. Etiikan tohtori on aiemmin julkaissut teoksen En tahdo kuolla, en vain jaksa elää, jossa hän kertoi omakohtaisesti kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Tämä uusi kirja ei ole kuulemma yhtä omakohtainen. Se pohtii mm., onko hyviä ja pahoja ihmisiä vai ainoastaan hyviä ja pahoja tekoja. Mitä ajatella kouluampujista? Miksi miehet tekevät suurimman osan pahoista teoista? Kirjassa pohditaan käsittääkseni aika paljon sitä, miten lasten ja nuorten pahuus ilmenee.


Atenan kirjaesittelyistä jäi mieleen myös uutis- ja ajankohtaistoimittaja Mikko Määttälän teos Vihollisena vangitut - Internointileirit neuvostosuhteiden välikappaleina 1944-47.

Tämän kirjan luvattiin tarjoavan uutta tietoa Suomen lähihistoriasta; sellaista tietoa, joista poliitikot sekä internointileireille joutuneet ovat systemaattisesti vaienneet aina näihin päiviin asti. Kuitenkin Suomessa asuvat saksalaiset ja unkarilaiset saivat vuonna 1944 määräyksen poistua äkkiä kodeistaan. Noin parisataa ihmistä suljettiin salaiselle internointileirille. Joukossa oli m. 6-lapsinen Garamin perhe vastasyntyneen vauvansa kanssa; kirjassa kerrotaan kuulemma mm. tämän perheen tarina.

Odotukset tämän kirjan vastaanottoa kohtaan olivat selvästi kovat. Kirjasta ei kerrottu kovin tarkasti, mutta selväksi tuli, että kun se on virallisesti julki, nykyisen maanjohdon oletetaan kommentoivan kirjasta ilmeneviä asioita.


Schildtsin puolelta kiinnostuin erityisesti Filosofit-teoksesta (Schildts, 2011), jota ei tosin esitelty eilen lainkaan. Katalogin mukaan "meissä jokaisessa asuu pieni filosofi. Siksi tämä kirja kuuluu itse kunkin kirjahyllyyn - olitpa sitten tiedonhaluinen opiskelija tai kouliintunut kyökkifilosofi".


Schildtsiltä ilmestyy tänä syksynä myös Sir Pilkington-Smythen teos Omituisten otusten ensyklopedia, joka esittelee maapallon oudoimmat eliöt valituksen hengessä, katalogin tekstinäytteen perusteella hieman pakinamaisesti. Myös Eric Chalinen Maailmanhistorian suurimmat petokset vaikutti kuvastoesittelyn perusteella kiinnostavalta. Sarjassa ovat aiemmin ilmestyneet Maailmanhistorian huonoimmat keksinnöt ja Maailmanhistorian huonoimmat päätökset; molemmat tiedekirjoja, joista olen kuullut hyvää.


No, nyt kun olen ollut näin tiede- tai ainakin tieto-orientoitunut, kerron, että oikeasti aion lukea jonkun Marianne Peltomaan dekkarin! Peltomaa on Schidtsin kirjailijoita, ja olen aiemmin lukenut häneltä adoptioaiheiseisia romaaneja, viimeksi Ihon alla. Dekkarithan eivät ole yleensä minun lukemistoani lainkaan, mutta kiinnostuin Peltomaan dekkareista hänen haastattelunsa myötä.

Lisäksi saatan lukea esikoiskirjailija Mia Vänskän kauhuromaanin Saattaja, vaikken lue koskaan kauhuakaan. Pia Juulin palkittu Hallandin murha kiinnostaisi kauniin kantensa takia! Marianne Backlénin Tulilinnun tanssi kuulosti mielenkiintoiselta, hyvin monitasoiselta kirjalta sekin.

Lisää tietoa näistä ja muista kirjoista löytyy Atenan ja Schildtsin kotisivuilta. Hanna Kirjainten virrasta ehti jo kirjoittaa kustantamojen kauno- ja sarjakuvatarjonnasta.

7 kommenttia:

  1. Mukava, että nostit esille tietokirjoja. Atenalta Ja Schildtsiltä näyttääkin tulevan paljon kiinnostavia.

    Oi, kunpa olisin eilen päässyt mukaan kumpaankin kirjatapahtumaan, mutta työmatkusteleva mies ja pikkulapset pitävät usein kotona. :)

    Katja / Lumiomena

    VastaaPoista
  2. Jaan kanssasi kiinnostuksen noihin tuleviin tietokirjoihin! Mitähän se minusta mahtaakaan kertoa, kun noinkin synkät aiheet kiinnostavat..?
    Kiitos postauksesta, tässä oli montaa kirjaa, jotka täytyy laittaa muistiin!

    VastaaPoista
  3. Kitos mielenkiintoisten kirjojen esittelystä! Tuo Tulilinnun tanssi minulla onkin jo lukupinossa, tietokirjoista kiinnostaisi erityisesti tuo maailmanloppukirja ja Filosofit.

    VastaaPoista
  4. Minä todella tykkään tehdä tietokirjoja, mutta ne vievät sitten myös aikaa. Kesän kiinnostavin oli Gaudeamuksen Intiaanit.

    Heberleinin 'En halua kuolla, en vain jaksa elää' on järisyttävä. En silti ottanut tuota pahuuden kirjaa...odotan kiinnostuneena josko vaikka sinä siitä postaat.

    Yksi taidetaan tehdä sama...

    VastaaPoista
  5. Kiitos kaikille kommenteista, kivaa että tietokirjatkin kiinnostavat! Eikä pohdita sitä, mitä se meistä kertoo, että maailmanloppu ja monenlainen pahuus kiehtovat... No kertoo se ainakin halusta ymmärtää vähän enemmän, ehkä. ;)

    Tietokirjat ovat tosiaan aikaa vieviä ja yleensä sitten kiireessä tai väsyneenä tarttuu johonkin helpompaan/enemmän mukanaan vievään. Yritän nyt tehdä tämänkin asian suhteen parannuksen, mutta en sentään julista tietokirjahaastetta, olkaa huoleti.

    Leena, en nyt ainakaan vielä hankkinut pahuuskirjaa, mutta ehkä myöhemmin.

    VastaaPoista
  6. Kiitos kirjallisesta seurasta eilen! Minuakin vähän kiehtoo tuo Miten maailma loppuu, mutta ehkä odotan ensin arviotasi siitä, jos se onkin liian ahdistavaa luettavaa mulle. :D

    Pari samaa kirjaa kuitenkin näköjään kiinnostaa meitä. :)

    VastaaPoista
  7. Marjis, kai mun sitten pitää ihan lukeakin tuo maailmanloppukirja! :) En saanut siitä sillä tavalla ahdistavaa käsitystä, että siinä mässäiltäisiin kauhuskenaarioilla tai väitettäisiin ehdottomasti, että jokin asia tulee tapahtumaan, vaan luulen, että siinä on vain hyödyllistä tietoa maailman tilasta nyt ja spekulaatiota, mihin se voi johtaa. Joo, ehkä hankin sen, se kiinnostaisi varmaan miestäkin (tai sitten hän sanoisi, että mä tiedän jo tuon kaiken; ainakin kun kerroin kirjasta, hän oli sitä mieltä, että joo joo, levät eivät yhteytä enää kuin ennen, etkös tiennyt.;))

    Ehkä luen sen Pahuus-kirjankin. Vähän vastapainoa muumeille ja Lindgreneille. ;)

    VastaaPoista