tiistai 23. elokuuta 2011

Miten Rautasydän syntyi?

Miina Supinen ja Anne Leinonen.
Tämä menee nyt hieman takaperoisesti. Ehdin jo kirjoittaa Miina Supisen ja Anne Leinosen Rautasydämestä ja kuitenkin sen julkistustilaisuus oli vasta tänään. No ei se mitään, kirjoitetaan lisää, kävin nimittäin julkkareissakin.

Syitä käyntiin oli kaksi: halusin nähdä Miina Supisen livenä ja kuulla, miten kaksi kirjailijaa kirjoittaa kirjan yhdessä. Näin Miinan - ja Anne Leinosen, jota en ole lukenut aiemmin, mutta nyt aion lukea - ja kuulin kiinnostavia asioita Rautasydämen synnystä.

Ensinnäkin - unohtakaa muusat ja boheemit luomistuskat. Ainakin lyhyen haastettelun perusteella vauhdikas ja viihteellinen Rautasydän syntyi melkoisen systeemaattisesti.

Idea yhteiskirjaan syntyi jo viime vuonna sitten, kun Supinen kirjoitti kiireisellä aikataululla naistenlehden jatkokertomusta ja tarvitsi työparin. Hänen mieleensä tuli Anne Leinonen, ja hyvä kokemus jatkokertomusyhteistyöstä sai naiset kirjoittamaan yhdessä myös romaanin.

Ensin istuttiin alas ja ideoitiin: keksittiin kirjan hahmot. Päähenkilö Sarille haluttiin jokin hyve, sillä viihteellisen rakkausromaanin sankarilla on kuulemma oltava sellainen, ja siitä hyveestä tuli miehinen: Sarilla on oma rautakauppa ja hän on käsistään kovin kätevä muutenkin. Sarille ideoitiin myös mukava anoppi, itse asiassa Sarin paras ystävä. Muutkin hahmot hahmoteltiin, ja kirjailijat laativat romaanista synopiksen, aika tarkankin käsikirjoituksen, jota ei sitten juurikaan muuteltu kirjoittamisen aikana.

Kirjailijat kirjoittivat vuorotellen: editoivat toistensa tekstiä ja jatkoivat tarinaa, sillä aikaa toinen teki muuta työtä tai latasi akkujaan. Pääsääntö oli kuulemma se, että toisen tekstiin pitää suhtautua kuten omaan, eli siihen saa koskea. Vaikka kirjoittaminen tapahtui vuorotellen, oli kommunikointi vilkasta: meilit ja tekstarit kulkivat, kirja valmistui suunnitelmien mukaisesti. Nämä kirjailijat eivät vastaa käsitystä taiteilijarentuista siinäkään, että he kehuivat kilvan, että deadlinet ovat hyödyllisiä. Itse asiassa Anne Leinonen, joka toimii kustannustoimittajana ja kirjoittaa monenlaisia kirjoja, sanoi, että hänelle sopii paremmin se, että on paljon aikatauluja ja monia projekteja, kuin se, että olisi vain vapaata kirjoitusaikaa.

Kuten jo arviossani totesin, Rautasydämestä ei mielestäni näy, että sillä on kaksi kirjoittajaa. Missään kohdin kirjaa ei tullut sellainen olo, että vaihtuikohan tässä nyt kirjoittaja. Kuitenkin kummallakin kirjailijalla oli kuulemma oma "vastuualueensa" tekstin synnyssä. Anne Leinonen tiesi, millaista suomalaisessa pikkukaupungissa on, ja osasi luoda aidon miljöön. Julkaisijan Helsinki-kirjojen Jan Erola sanoikin, että blogien ennakkoarvioissa onkin kiinnitetty mukavasti huomiota kirjan Suomi-filmifiilikseen eli aitoon maaseudun kuvaukseen. Miina Supinen taas on kuulemma se, joka osasi tuoda kirjaan mustaa huumoria. Se on helppo uskoa, jos on lukenut hänen aiempia teoksiaan.

Oikeastaan oli kyllä parempikin, että olin lukenut kirjan jo ennen julkkaria. Näin tiesin varmasti, mistä puhutaan ja osasin suhteuttaa kuulemani lukukokemukseeni. Kaiken kaikkiaan Rautasydämen tekoprosessi kuulosti juuri siltä kuin lukiessani ajattelinkin: hauskalta! Ehkä kirjailijoiden pitäisi harrastaa enemmänkin yhteisprojekteja?

Minä harrastin tänään enemmänkin kirjajuttuja, sillä Rautasydämen julkkareista siirryin tutustumaan Atenan ja Schildtsin uutuuskirjoihin. Siitä visiitistä sitten omassa postauksessaan, varmaankin vasta huomenna.





Anne Leinonen, Miina Supinen: Rautasydän. Helsinki-kirjat, 2011
Kustantamon sivuilta löytyy mm. kirjan lukunäyte

6 kommenttia:

  1. Voi että, kirjoitit niin hyvin, vaikka istuin vieressäsi samassa tilaisuudessa, en olisi osannut yhtä hyvin haastatteluja purkaa. :)

    Kirjailijoiden yhteistyö tuntui sujuneen todella hyvin ja heillä oli varmasti mukava tehdä tätä projektia yhdessä. Molemmat kehuivat toistensa hyviä puolia kirjoittajina. Todella lämminhenkinen ja mukava tilaisuus.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kun jaoit julkkarikokemuksen meidän kanssamme! Olipa kiinnostavaa kuulla tämän "parityön" synnystä :).

    VastaaPoista
  3. Harmi kun en päässyt paikan päälle kuuntelemaan, se on tämä ikuinen välimatka-ongelma.

    Mutta mukavaa lukea näin tarkemmin Rautasydämen synnystä. Todella saumattomasti ovat kyllä Leinonen ja Supinen ns. yhteen pelanneet tässä kirjassa, sillä tarinasta ei todellakaan huomaa, että olisi kaksi kirjoittajaa. Kuitenkin molemmat tuovat oman osaamisensa tekstiin vahvasti.

    VastaaPoista
  4. Argh, on hetkiä, kun olen helsinkiläisille jostain pikkujutuista kateellinen, ja sitten hetkiä, kun todella olen kateellinen, eli näistä kirjallisuusiltamista lukiessa ;). Ei sillä että sinne kuitenkaan haluaisin muuttaa...

    Mutta siis tosi paljon kiitos tästä haastattelun purkamisesta, tätä oli tosi kiva lukea. Rautasydän odottaa täällä yöpöydällä.

    VastaaPoista
  5. Hanna, kiitos! Kun jälkikäteen mietin vielä tilaisuutta, tuli sellainen olo, että haluaisin kokeilla parikirjoittamista, ehkä sillä tavalla saisi jotain aikaiseksi.:)

    Maria, eikö ollutkin? Tai ainakin minusta on aina äärimmäisen kiinnostavaa kuulla kirjoittajan työstä mahdollisimman konkreettisella tasolla.

    Susa, Rautasydäntä myös luonnehdettiin kustantajan unelmaksi tms. eli ilmeisesti teksti oli hyvin sujuvaa koko kirjoitusprosessin ajan.

    Tessa, joo ei ehkä vain kirjajulkkareiden takia kannata muuttaa! :) Odotan innolla, mitä sinä sanot Rautasydämestä.

    VastaaPoista
  6. Kiinnostava teksti, kiitos siitä:)

    VastaaPoista