lauantai 20. elokuuta 2011

Siiri Enoranta: Gisellen kuolema

Itse minä olin se ruosteinen häkki, jonka sisälle minut oli suljettu. (s. 133)

Siiri Enorannan kolmas romaani Gisellen kuolema on kertomus unelmien sortumisesta ja kielletyistä unelmista, vääristyneistä ihmisistä ja ihmissuhteista, ontosta perheestä. Se on merkillinen, kiehtova tarina, jossa balettitanssijan polvi hajoaa kirjaimellisesti ja kuvainnollisesti, jossa ryypätään ja naidaan, satutetaan itseä ja muita,  mutta jossa kaikki kerrotaan kuitenkin kauniisti, luonnollisesti. Tämä tarina avautuu sivu sivulta ja kerros kerrokselta ja se on rujo ja rumakin, mutta siitä jää silti sellainen olo, että on lukenut jotain hienoa ja kaunista. Kirjabloggarin arvovallalla julistan, että Enoranta on kirjailija, josta kuullaan vielä monesti.

Halusin lukea Gisellen kuoleman heti tuoreeltaan, koska ihastuin vuosi sitten Enorannan melankoliseen ja satumaiseen romaanin Nukkuu lapsi viallinen. En oikein osannut odottaa mitään tältä uusimmalta teokselta, koska kustantamon esittelystä ymmärsin vain, että nuoren teinitytön unelmat balettitanssijan urasta ovat murskaantuneet hajonneen polven myötä.

Tuo tyttö on Linnea, ja hänen elämässään on rikkoutunut paljon muutakin kuin yksi polvi. Linnea on elänyt vuosia Tukholmassa balettikoulun takia. Kun hän palaa yläasteikäisenä takaisin kotiin, hän huomaa, ettei tunne perhettään. Äiti on etäinen, isä masentunut,  vastikään täysi-ikäistynyt veli samaan aikaan vieras ja tuttu, ärsyttävä ja rakas, liiankin rakas. Perheenjäsenet tuntuvat elävän aivan erillään toisistaan, mutta samaan aikaan  he kietoutuvat toisiinsa, hyvässä ja pahassa.

Olin yllättynyt siitä, että romaanin kertojana toimi aluksi Linnean isoveli Joel. En jotenkaan olettanut sellaista "balettityttökirjalta", ja ratkaisu tuntui raikkaalta. Myös Enorannan kieli on minusta raikasta, vaikka se onkin suorastaan runollista. Kirja alkaa näin:

Isä halusi meille nimet jotka lauloivat samaa laulua. Joellinnea Linneajoel. Isän mielestä diftongit olivat kauneinta suomen kielessä. Linnean isä oli keksinyt ensin mutta he olivatkin saaneet pojan. Minä olen Joel koska Joel sopii Linneaan. En mistään itsestäni kumpuavasta tai Raamattuun pohjaavasta syystä. Minä olen Joel vain suhteessa Linneaan.

Tekisi mieli puntaroida tuota Joellinnea-Linneajoel-kuviota tarkemminkin, mutta en viitsi, se veisi pohjaa muiden lukukokemuksilta. Sanon vain, että lukekaa tämä kirja! Tekstin pilkuttomuuteen tottuu nopeasti ja kirja vie mukanaan  - luin Gisellen kuoleman yhteen putkeen. Oli virkistävää lukea kirja, joka on samanaikaisesti realistinen ja tarunomainen, kantaaottava ja häilyvä, kutsuva ja karkottava. Ja vaikkei kirjan juoni ole ainakaan toivottavasti aivan realistinen, Enorannalla on kyky tehdä hahmoistaan jotenkin hyvin realistisia, yhtäaikaisesti vahvoja ja heikkoja.

Siiri Enoranta: Gisellen kuolema. Robustos, 2011
Kustantamon kotisivut
Siiri Enorannan kotisivut

13 kommenttia:

  1. Jee! Mäkin olen varma, että Siiri Enorannasta kuullaan vielä paljon. :) Tätä kirjaa en ole lukenut, mutta ne kaksi aikaisempaa kirjaa ovat minusta hyviä ja suuntä on ollut koko ajan ylemmäs. Tämänkin aion kyllä lukea ihan piakkoin! :)

    VastaaPoista
  2. Mulla on eka Enoranta lukematta, mutta siitäkin huolimatta mullakin on tunne, että Enoranta menee koko ajan ylemmäs ja kehittyy kirjailijana. Hän on myös ihailtavan tarmokas (julkaisee tiheästi) ja monipuolinen (kaikki teokset ovat erilaisia). Luokittelin tämän kirjan muuten vain "kotimaiset" alle, koska minusta tämä oli ihan aikuisillekin sopiva kirja, vaikka onkin kaiketi ensisijaisesti nuortenkirja.

    VastaaPoista
  3. Haa, taas salaperäinen kirja, josta ei voi paljastaa liikaa. Pitääpä laittaa varaukseen. Kiitos, ettet paljastanut liikaa ja tekstinäyte oli kiehotava juuri pilkuttomuuden ja erilaisuuden tähden.

    VastaaPoista
  4. Paitsi ettei Helmet jostain syystä antanut varata kirjaa. :P

    VastaaPoista
  5. Hanna, hienoa että kiinnostuit! Sitä kirjaa on markkinoitu salaperäisesti, niin minäkään en halunnut paljastaa liikaa.

    Mutta kyllä sen pitäisi olla varattavissa Helmet-palvelun kautta, mäkin varasin sen juuri sieltä. Kokeile uudestaan!

    VastaaPoista
  6. Joo, siis tänään se ei toimi. Eikä ollut toiminut eilenkään, sanoi Juri kiitellen asiakkaiden hyväntuulisuutta asian suhteen. ;)

    VastaaPoista
  7. Tekstisi herätti kyllä kiinnostuksen kirjaa kohtaan ja merkkaankin sen saman tien lukulistalleni. :)

    VastaaPoista
  8. Myyty! Sait minut kiinnostumaan tästä kirjasta. Pitääpä hommata luettavaks.

    Mutta voi ei, jos nuo "kielletyt tunteet" taas tarkoittavat jotain eroottista fantasiaa veli-sisar-romanssista...

    VastaaPoista
  9. Kiitos kommenteista, Jossu ja Salla! Kirjan juonta enemmän paljastava ja ei aivan yhtä kiittävä arvio löytyy täältä: http://lastenkirjahylly.blogspot.com/2011/06/perheidyllin-raunioilla.html

    Salla, kyllä tässä oli kaikkia hyvin tyypillisiä ihmissuhdeongelmia ja tyypillisiä tabujakin, mutta Enorannan kerronta pelasti kaiken. Vähän sama kuin Sikalat-kirjankaan kanssa, ei siinäkään aihe kiinnostanut minua, mutta kun tarina kerrotaan taitavasti, kirjaa miettii vielä kauan sen lukemisen jälkeen. Minulle kirjan on oltava todella "välipala-ainesta" tai sitten erittäin mukaansatempaava, ettei tuo kieli sanoineen, tyyli- ja rytmiseikkoineen ym. piirteineen nouse hyvin tärkeäksi osaksi lukukokemusta, usein tärkeimmäksikin.

    VastaaPoista
  10. Läheisyys-erillisyys -akselilla tässä liikutaan, hienovaraisesti Enoranta kuvaa henkilöitään. Etusivun luin moneen kertaan, juuri tuon Joellinnean/Linneajoelin vuoksi. Rankka aihe, jäin pohtimaan onko sittenkin enemmän aikuisten kirja kuin nuorten? Luokitukset ovat rasite, ainakin tämäntyyppisen kirjallisuuden kohdalla. Rankkaa tematiikkaa käsitellään kauniisti, kauniilla kielellä: se luo lukijalle jonkinlaista toivoa. Loppuratkaisu jää lukijalle, joka toivoo Gisellen kuolleen ja Linnean jääneen henkiin.

    VastaaPoista
  11. Tuulisuoja, hyvin kuvailtu Gisellen kuolemaa! Minustakaan tämä ei ole (vain) nuorten kirja. Ja samoin, minäkin luin etusivun useaan kertaan. :)

    VastaaPoista
  12. Hmph, olen näköjään _elokuussa_ sanonut lukevani tämän kohta ja kuitenkin luin vasta nyt. Todella huonoa käytöstä, ja vielä kehtaan itseäni faniksi sanoa. :(

    Mutta kirja oli todella mahtava varsinkin kielellisesti. Tähän mennessä kyllä parasta Enorantaa. Varmasti paljon hienoja kirjoja on tulossa vielä!

    VastaaPoista
  13. Marjis, Gisellen kuolema oli kyllä hieno kirja, sillä muistan vieläkin sen tapahtumat, kielen ja fiiliksen tosi hyvin. Jään odottamaan Enorannan seuraavaa kirjaa ja katson, mitä siitä sanotaan. En ole erityisen intoutunut, että hän palaa fantasian pariin, mutta odottakaamme, kunnes aihe ja tyyli jne. selviävät. En ole lukenut Enorannan esikoista, mutta Nukkuu lapsi viallinen ja Gisellen kuolema ovat olleet hienoja ja niissä on ollut paljon pointtia, toivottavasti tulevissakin kirjoissa on.

    VastaaPoista