tiistai 30. elokuuta 2011

Elias Lönnrot: Vaeltaja

Onpa aika heittää laukku selkään!

Kyllä kotimaanmatkailu on hauskaa, etenkin jos lähtee reissuun  Elias Lönnrotin kanssa. Hän saattaa epäröidä alussa: Olet kaiketi itse kokenut, miten arkaillaan kun lähtee kotoa matkalle.

Parin päivän kuluttua hän valittaa: Kovin raskaalta tuntuu näin kuivin suin kuleksia vappuna, etenkin kun ei voi estää ajatustaan tiheään retkeilemästä Turkuun muinaiselle vappukentälle.

Sitten alkaa onneksi sujua. Päästään Karjalan Kesälahdelle ja tavataan mukavaa, laulutaitoista väkeä: Täten tulin viipyneeksi tässä talossa useita päiviä. Koko ajan vanha emäntä ja muu väki kohteli minua sangen hyvin.

Elias Lönnrotin matkakertomus hänen ensimmäisestä runonkeruumatkastaan vuonna 1828 on viehättävää ja kiinnostavaa luettavaa. Lönnrot kulkee kohti Karjalaa, mutta liikkuu muuallakin Suomessa. Ja vaikka hänen päämääränään on taltioida vanhan kansan lauluja ja uskomuksia, suomen kieltä kaikkine variaatioineen, aikansa monitoimimies havainnoi kaikkea muutakin. Lukija pääsee Lönnrotin mukana kurkistamaan savupirtteihin, vertailemaan eri maakuntien oluenpanoa ja häätapoja, tutustumaan kasvillisuuteen sekä mm. eksymään hernerokkasumussa Laatokalle. Tutkijaluonteena Lönnrot kirjaa ylös jopa naisten hiustyylit ja pohtii, miten pappi pystyy monen parin yhteishäissä olemaan sekottamatta vihkisormuksia. Varsin mielenkiintoista oli lukea siitäkin, miten tutkija etsii runonlaulajia. Joku suostuu laulamaan tuosta vain, toinen työnsä ohessa, mutta kolmannelle Lönnrot joutuu jo palkkaamaan sijaisen tekemään laulajan työt, kun hän laulaa ja muistelee Lönnrotille.

Tämä on siis kerta kaikkiaan hauska kirja perinteistä kiinnostuneille. Kirjan kieli oli oikeastaan yllättävänkin helppolukuista (ehkei se ollutkaan aivan suoraan päiväkirjasta kopioitua?) ja Pekka Laaksosen esipuhe taustoitti hyvin Lönnrotin matkamerkintöjä. Mieleeni jäivät kirjasta erityisesti Lönnrotin kansanluonnepohdinnat; hänestä eri puolilla Suomea asui hyvin erilaisia ihmisiä. Tällaisia ovat savolaiset:

Savon rahvaan luonne esiintyy suuresti edukseen: itsenäisyyttä ilman julkeutta, kohteliaisuutta ilman matelemista; oman arvon tuntoa ja tyytyväisyyttä säätyynsä; harkintaa ja tervettä arvostelua joka tilaisuudessa. Savon vallassa olevaa suomen kielen murretta on viime aikoina alettu pitää parhaana, ja se ansaitseekin ymmärtääkseni tämän etusijan. Kauniskaikuisena korvalle, rikassanaisena, lauseparsiltaan voimakkaana ja muuten puhtaampana vieraista sekoituksista sen olisi jo kauan sitten pitänyt saada se.


Ainoan miinuksen tässä lukukokemuksessa annan itselleni. Tämä kirja olisi varmasti parhaimmillaan pieninä paloina nautittuna, kiinnostavista sanoista ja pienistä anekdooteista iloiten luettuna. Nyt luin kirjan melkein putkeen, joten osa kiinnostavista yksityiskohdista saattoi jäädä huomaamattakin. Onneksi voin palata teokseen helposti, sillä se on ikiomani. Kävin SKS:n kaupassa ja löysin tämän vitosella!

Elias Lönnrot: Vaeltaja. Muistelmia jalkamatkalta Hämeestä, Savosta ja Karjalasta 1928. SKS, 2002. 4. painos

6 kommenttia:

  1. Tämä savolainen nautti sinun tekstistäsi, Jenni. Muistan lukeneeni tätä kirjaa joskus muinaisessa Joensuun yliopistossa ja miettineeni silloin, että tämä olisi mukava omistaa. Mahtaisikohan SKS:n kaupassa olla kirjaa vielä jäljellä...

    VastaaPoista
  2. Ole hyvä, savolainen! :) Jäi sinne ainakin viime viikolla vielä toinenkin kappale... Verkkokaupassa näyttää olevan normaalihintaan, pöh: http://kirjat.finlit.fi/index.php?showitem=991

    Ei silti, voisi tästä tuon normaalinkin maksaa, mutta vitosella ei tarvinnut kauan arpoa, otanko vai enkö!

    VastaaPoista
  3. Täällä toinen tyytyväinen savolainen:) Itse on tullut omien ammoisten tutkimusintressien pohjalta tutkittua melko paljon Lönnrotin matkoja ja tätäkin kirjaa tuli ahkerasti selattua.Lönnrotin tarkka tapa kuvata kaikkea näkemäänsä oli kyllä mainiota ja nykypäivän näkökulmasta katsottuna erittäin mielenkiintoista.

    Suosittelen kaikille kiinnostuneille Elias Lönnrotin ja Carl Henrik Ståhlbergin välistä kirjeenvaihtoa luettavaksi. Sen on julkaissut Viipurin Suomalainen Kirjallisuusseura. Kirjeistä aukenee hyvin Lönnrotin ja Ståhlbergin suomalaisuustyö, suomen kielen luominen ja matkojen merkitys niin käytännön kuin ideologian tasolla!

    VastaaPoista
  4. Tämä "vain" kieleltään savolainen nautti myös tekstistäsi. (Täällä Pohjois-Karjalassa ei suin surmin haluta olla savolaisia, mitä en suoraan sanoen ymmärrä, koska tuntemani savolaiset ovat oikein mukavia ihmisiä. Olen saanut muutaman riidankin aikaan, kun olen sanonut, että täällä puhutaan savon murretta...)

    Vaikka olen perinteentutkija, en ole Vaeltajaa koskaan lukenut. Synti ja häpeä. Mutta varmasti on kiinnostava kirja monella tapaa. Pitää kyllä ihan ottaa asiakseen etsiä kirja käsiinsä ja lukea se.

    VastaaPoista
  5. Minä Kalevala-kylässä taputtelin mäntyäkin, jonka juuressa hän miettinyt...

    VastaaPoista
  6. Amma, kiitos kirjavinkistä, pistän ehdottomasti korvan taakse!

    Ja Anna Elina, Lönnrot toteaa savon kielestä: "Muuten se on hyvin erilaista eri pitäjissä. - - Kysyin edelleen, eikö heidän joskus ollut vaikeaa ymmärtää toisiaan, kun sanat niin vaihtelevat. Hän vastasi, että jokainen lapsikin hyvin tunsi toiset nimet, vaikka säilytti ja käytti omiaan."
    Ehkä teillä puhutaan jotain savon murretta, jota ei vaan sanota savoksi?;)

    Hannele, oo, olisinpa minäkin taputellut, jos pääsisin sellaisen männyn luokse!

    VastaaPoista