maanantai 29. elokuuta 2011

S niin kuin Saarikoski

Kuva Otavan kirjailijaesittelystä.

Runohaaste havahdutti: minullahan on muitakin itse itselleni asettamiani lukuhaasteita! Ja kuinka sattuikaan, aakkoshaaste oli stopannut S-kirjaimeen. Tartuin siis vuosikausien jahkailun jälkeen Pentti Saarikosken kokoelmateokseen Runot.

Onneksi tartuin, sillä ainoa vika tässä teoksessa on se, että en ole lukenut sitä aiemmin. Nytkin luin vain sieltä täältä. Tuntui, että mistä tahansa kirjan avasinkin, sieltä tuli aina vähän erilaista Saarikoskea. Joskus vastaanpanemattoman lyhyttä:

Se runo jäi sille toiselle naiselle

Osa runoista taas oli monisivuisia, enkä ryhdy niitä nyt lainaamaan. Sanon vain, että kaikki lukemani oli jotenkin aidon ja voimakkaan tuntuista, paljon helpommin avautuvaa kuin etukäteen luulin, silti moniselitteistäkin. Kiinnostavaa ja vaikuttavaa runoutta siis! Ei vai tällaista, vaikka tämä lienee monen mielikuva Saarikosken persoonasta ja runoudesta:

Äijät yrittivät kuppilassa blandata,
ruskeapukuinen herra tuli tuiman näköisenä
ja kaatoi blandiksen takaisin pulloon, 
hyväsydäminen mies,
antoi äijien pitää pullonsa,
hän ymmärsi ettei mustaasurmaa kannata joka päivä ostaa
       köyhän kansan.
Jos on rahaa
saa ostaa, mutta ei ole paikkaa missä nauttia,
itsenäinen kansa jolla on tavat ja luonne,
rikkaat riehuvat Borgin baarissa
ja köyhillä ei ole kapakkaa, 
se on sitä niin kuin broshyyrissä sanotaan  - - 
(runo jatkuu)

Vaikka ei silti, jotain vetovoimaista on tässäkin! Melkeinpä eniten minua kiehtoivat kuitenkin ne runot, joissa runoilija pohtii elämisen olemusta ja kirjoittamista. Esimerkiksi "runosikermä" Viisi runoa:

1.
Se jätti minut
lintuna jätti:
Kuten kaikki mitä sanotaan
             asioiksi.

2.
En minä yksin tunne
olevani, kun tässä olen näin
     että sauna lämpiää,
          ja savun haju.

3.
Tein kirjan.
Se on nyt kirjakaupoissa.
Sen voi mennä ostamaan.
Se on hyvä kirja
     mutta ei sen vuoksi maksa niin paljon.

4.
Kun harjalintu lensi pihan yli
minusta tuntuu kuin se olisi
käynyt tervehtimässä.
Näin ei tietenkään ollut.

5.
Tähän lopetan runojen kirjoittamisen.
Tai en vanno
Saattaa olla että ikkuna taas joskus
     unohtuu auki, ja lintu
                          eksyy sisään:
että auttaa sen ulos, on runo.


Minä vannon, että en lopeta runojen lukemista enkä Saarikoskeen tutustumista. Ne, joilla on enemmän Saarikoski-kokemusta, voivat kernaasti antaa vinkkejä, mihin hänen tuotannossaan kannattaisi erityisesti tutustua.

Luulen muuten, että aiemmista suunnitelmistani poiketen juuri tämä kirja lähtee ensi viikolla kanssani matkalle. Miksi en ole tajunnut aiemmin, että runoteokset ovat hyviä matkakirjoja? Jos on on reissussa rähjääntynyt, eikä jaksa lukea keskittyneesti, voi lukea runon sieltä, toisen täältä. Jos taas ehtii lukea kirjan jo alkumatkasta, se ei haittaa, sillä runot vain paranevat kertaamalla.

Pentti Saarikoski: Runot. Otava, Seven-pokkarit, 2006. 2. painos.


P.S. Pitkän linjan kirjabloggari ja Saarikoski-fani Salla on lukenut tämän kokoelman jo viitisen vuotta sitten.

8 kommenttia:

  1. Oletko lukenut Tuula-Liina Variksen Kilpikonna ja olkimarsalkka? Se on muistelma Variksen ja Saarikosken kahdeksanvuotisesta avioliitosta ja kahden kirjailijan yhteiselämästä. Mielestäni ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja!

    VastaaPoista
  2. Olen lukenut Kilpikonna ja olkimarsalkan ja kuten sinäkin, pidän sitä ehdottomasti lukemisen arvoisena teoksena! Itse asiassa juuri tuo kirja synnytti minussa aikoinaan halun tutustua Saarikoskeen tarkemmin, mutta niin vain on jäänyt tutustumatta.

    Minusta Kilpikonna ja olkimarsalkka kannattaa lukea ihan kirjan itsensä vuoksi,vaikkeivat sen päähenkilöt kiinnostaisikaan!

    VastaaPoista
  3. Ah mitä herkkua! Tätä oli ilo lukea.

    Suosikkejani ovat Tiarnia-runot, siis kolme viimeistä kokoelmaa. Myös proosateokset Euroopan reunalla ja Asiaa tai ei ovat mielenkiintoisia, jälkimmäisestä olen myös blogiin kirjoitellut.

    VastaaPoista
  4. Pidän hirveästi Saarikosken muutaman rivin runoista - minulle rakkain Saarikosken kokoelmista onkin ehkä En soisi sen päättyvän.

    On niin hieno, että joku osaa sisällyttää niin paljon muutamaan näennäisen yksinkertaiseen sanaan.

    Muita suosikkejani ovat ensimmäisen kokoelma Runoja sekä Alue ja Maailmasta. Ja pidän myös Tiarnia-runoista, vaikka ne ovat jääneet vähän vieraammiksi koska eivät löydy omasta hyllystäni.

    Ja sitten ovat tietysti Saarikosken mielipiteitä jakavat käännökset. Itse kuulun Saarikoski-käännösten kannattajiin. Onhan esimerkiksi Sieppari ruispellossa Saarikosken tulkintana niiiin paljon parempi kuin uusi, steriili käännös. Ja sanon tämän Salinger-fanina, joka on toki lukenut Siepparin myös alkukielellä.

    VastaaPoista
  5. Salla ja Liisa, kiitos kommenteista ja kiva saada suosituksia! Minäkin fanitan Saarikoskea kääntäjänä. En ole edes lukenut uutta Siepparia, koska minusta vanha käännös on ollut hyvä, sen olen lukenut pariin kolmeen kertaan.

    Luen nyt tuon runokokoelman kunnolla, mutta tiedän jo nyt, että sitten haluan lukea lisää Saarikoskea ja mielellään myös Saarikoskesta.

    VastaaPoista
  6. Sanoinkin sinulle tänään, että ostin eilen Saarikoskea. Sinun runohaasteen innoittamana tuon blogiini sitten häneltä lisää runoja. :)

    VastaaPoista
  7. Tuo valitsemasi runosarja on aivan upea! Kannattanee hankkia tuo pokkari, kunhan sen käsiinsä saa.

    VastaaPoista
  8. Hanna, odottelen sinun Saarikoski-kirjoitustasi! Ikävä kyllä minun Saarikoskeni on ehkä unohtunut matkalle tai on muuten kateissa, mutta ehkä se vielä löytyy....

    Ketjukolaaja, ainakin vielä vähän aikaa sitten pokkari oli ihan helposti saatavana. Ostin sen itse viime kesänä, toivottavasti löydät kirjan vielä! (ja aion ostaa itsekin uuden, mikäli tämä matkaversio on kadonnut, kuten vaikuttaa)

    VastaaPoista