torstai 1. syyskuuta 2011

Kariston houkuttelevat lastenkirjat

Eilen oli oikea superpäivä, sillä aamuinen Otavan-visiitti ei riittänyt, vaan illalla kävin vielä Kariston kirjajuhlissa. Karisto ei ole minulle kustantamona kovin tuttu, joten oli mielenkiintoista päästä tutustumaan sen syksyn kirjoihin oikean täsmäillan muodossa: lavalle asteli vuorotellen yli 20 kirjailijaan kertomaan teoksistaan. Sitten syötiin ja juotiin ja kuunneltiin Sania, mukavaa oli.

Kariston kirjasyksyssä oli mielestäni kiinnostavinta lasten- ja nuortenkirjojen suuri määrä. Moni kirja kuulosti siltä, että voisin lukea ne itsekin mielelläni. Tässä poimintoja:


Juha-Pekka ja Miranda Koskisen Kauhea Gabriel Hullo on kiinnostava jo siksi, että sen ovat tehneet yhdessä isä (kirjailija) ja lukioikäinen tytär (kuvittaja). Ihan heti ei tule vastaavaa työparia mieleen. Juha-Pekka Koskinen sanoi, että kirjoitustyö vei runsaasti aikaa, koska kirja on riimimuotoinen. Riimittelen joskus itsekin, en kummituksista mutta lastenlorumaisista aiheista kuitenkin, joten kiinnostaisi tutustua Koskisen riimeihin. Lisäksi kirjan kuvitus on hienon värikkään ja voimakkaan oloista.
Kustantajan kirjaesittely


Marjut Hjeltin ja Jaana Aallon Lumoava haltijakansa ei vaikuttanut ollenkaan värikkäältä ja voimakkaalta, vaan kauniilta ja herkältä. Kirjassa kerrotaan kuvin ja kertomuksin luonnonkasveista ja niiden keijuista ja haltijoista. Marjut Hjelt on perinteentutkija, joten oletan, että hän on tuonut kirjaan vanhojen satujen tuntua. Jaana Aallon kuvitus taas vaikutti hyvin taidokkaalta: kasvit on kuvattu luonnollisesti ja menee hetki, ennen kuin huomaa, missä ko. kasvin satuolento on ja miltä se näyttää.
Kustantamon kirjaesittely


Ismo Puhakan ja Paula Aholan Hei, hommiin! kuulosti hauskimmalta kirjavinkiltä aikoihin. Kirjassa kerrotaan kuulemma hikisistä miehistä - eli eri ammattien edustajista, ja mukana on kyllä naisiakin. Tässäkin kirjassa on riimiteltyjä loruja ja kirjan kuvitus näytti hyvin onnistuneelta. Tiedän jo, kenelle pikkupojalle ostan tämän joululahjaksi - mutta ensin luen kirjan itse! Kustantamon kirjaesittelyssä on mukana tekstinäyte nuohoojan ammatista. Minusta tässä on hyvä rytmi:


NUOHOOJAN KUTSU
Tukko takka.
Takalukko.
Uuni huutaa apua.
Noki-ukko,
piki-akka,
pian piippuun kapua!
Henki häässä.
Putken päässä
ruokotonta ruohoa!
Nokinokka,
hormisormi,
tulen sija nuohoa!





Kirsti Ellilän Eksyneet näkevät unia oli kiinnittänyt huomioni jo aiemmin, koska siinä on niin hieno kansi - tämän voisi ottaa vaikka tauluksi seinälle. En kuitenkaan tiennyt ennen eilistä, millaisesta kirjasta on kyse. Nyt sain sen käsityksen, että vaikka kustantamo markkinoi tätä nuortenkirjana, kyseessä on kaikenikäisille sopiva ja ajattomista, ikuisista asioista kertova tarina. Kiinnostusta lisäsi sekin, että Ellilä sattui istumaan minun ja bloggarikollegoiden vieressä ruokapöydässä, joten tuli vähän juteltuakin (ja Ellilä ehti jo kertoa siitä blogissaan). Kiitos juttuseurasta! Joskus kirjailijoiden tai ylipäätään tuntemattomien kanssa ei keksi mitään juteltavaa, mutta eilen tätä ongelmaa ei ollut.
Kustantajan kirjaesittely






Vielä yksi tärppi eilisen illan ulkopuolelta. Kun etsin äsken Kariston sivuilta em. kirjojen kuvia, huomasin, että minulla on yhä lukematta nuortenkirja Luonnonlapsi Calpuria Tate. Jacqueline Kellyn kirja kuulostaa siltä, että olisin rakastanut sitä lapsena, ja luulen, että pitäisin siitä kovasti myös aikuisena.


Kariston illassa esiteltiin toki muutakin kuin lastenkirjoja, kaikkea aina kielenhuolto-oppaista dekkariin. Noista kirjalinkeistä pääsee kustantamon sivuille ja sieltä voi bongata ne muutkin Kariston kirjasyksyn uutuudet.

13 kommenttia:

  1. On tosiaan hienoa, että Karistolla uskotaan kotimaiseen lasten ja nuortenkirjallisuuteen. Oli mukava tavata, ja kiitos esittelystä. Kirsi Haapamäen kansi on todella ihana ja uskallan sanoa, että kertomuskin on ihana;-)

    VastaaPoista
  2. Onpa kyllä hieno valikoima kuva- ja lasten/nuortenkirjoja. Itse haluan jossain vaiheessa lukea tuon Marjut Hjeltin ja Jaana Aallon kirjan, koska olen pitänyt kovasti kaksikon yhteistyöstä SKS:n aikoinaan julkaisemissa kirjoissa Keijukaiset sekä Taikametsä.

    Jacqueline Kellyn Luonnonlapsi Calpurnia Taten luin touko-kesäkuussa ja se oli ihana. Minäkin olisin rakastanut sitä lapsena ja viehätyin sen maailmasta aikuisenakin. Suosittelen!

    Kariston juhlissa oli varmasti mukavaa. Harmi, kun joskus tulee päällekkäisyyksiä harvojen kirjamenojen kanssa. :)

    VastaaPoista
  3. Minäkin kiinnitin Kariston katalogissa huomiota lukuisiin kiinnostaviin lasten- ja nuortenkirjoihin (meillä on lukijakunta a kuvakirjoillekin). Eksyneet näkevät unia luin jo kesällä, Calpurnia Tatesta kiinnostuin Katjan ja Linnean ansiosta ja sen lainasinkin jo jokin aika sitten, mutta en ole vielä ehtinyt lukemaan.

    VastaaPoista
  4. Kirsti, joo, oli oikein opettavainen ilta, sillä en tiennytkään, että Karistolla on noin paljon lasten- ja nuortenkirjallisuutta. Hyvä Karisto! Lastenkirjat oli myös tuoto luontevasti muiden kirjojen joukkoon. Otavalla niitä esiteltiin vain yhden kirjailijan voimin, ja silloin lasten kirjallisuus erottui muista kirjoista vähän hassusti.

    Hyvä tietää, että myös kertomus on ihana. Pitää tutustua.:)

    Katja, ahaa, ilmankos ajattelin eilen myös SKS:n kirjoja! SKS julkaisee tänä syksynä keiju- ja jättiläiskirjojen uudet painokset, haluaisin lukea nekin.

    Joo, ei niitä kirjamenoja oikeasti ole juurikaan, niin hassua, että sitten osuu monta samalle viikolla ja jopa päivälle. Hauskaa vaikuttaa olleen Avaimenkin juhlissa, hyvä!

    Maria, minä olen joskus ostanut itsellenikin kuvakirjoja vain siksi, että ne ovat joskus niin kauniita tai muuten kiehtovia. Pitäisikin joskus esitellä niitäkin blogissa.

    Salla, olen samaa mieltä. Olisi kiva lukea nuo kaikki poimitut kirjat. :)

    VastaaPoista
  5. Ellilän kirjan kansi on melkein kuin matkittu John Bauerin Saraheinä-prinsessa sadun kuvituksesta. http://www.thelostprincess.com/blog/wp-content/uploads/2010/07/jbleap_the_elk2.jpg

    VastaaPoista
  6. Siis kuvittaja on John Bauer, en tiedä kuka sadun on kirjoittanut.

    VastaaPoista
  7. Anonyymi, mielenkiintoista! En ole koskaan kuullut tuosta Saraheinästä enkä tiedä, kumpi oli ensin, mutta kieltämättä samaa näköä on. Joskushan sellaista tapahtuu vahingossakin, mene ja tiedä.

    VastaaPoista
  8. Juu voi olla vahinkokin kyllä. John Bauer kuoli 1918, joten oli silti ensin :)

    VastaaPoista
  9. Niin tai se voi olla tietoinen viittaus.

    VastaaPoista
  10. Anonyymi, ajattelin samaa, en halua uskoa että se olisi matkimista, vaan vahinko tai tietoinen viittaus. Pitäisi tutustua molempiin tarinoihin, ehkä selviäisi.

    VastaaPoista
  11. Kiitos näistä vinkeistä. Täytyy tutustua. On taas pian aika alkaa hankkia kummilapsille joululahjoja. Jo monet noista kansista näyttivät siltä, että kirja olisi mukava lukea.

    VastaaPoista
  12. Annika, ole hyvä! Minä olen yleensä ihminen, joka jättää kaiken viimetippaan, mutta nyt, kiitos kirjainfojen, olen jo tehnyt joululahjasuunnitelmia. :) Ja tosiaan, jos ne kirjat ostaa ajoissa, ne ehtii lukea itse ensin...

    VastaaPoista