perjantai 2. syyskuuta 2011

Pentin kanssa baanalle

Hyvät lukutoukkakollegat! 

Runohaasteesta huolimatta eteerisen runotytön maineeni ja muutenkin koko imagoni (?) menee nyt kertaheitolla pilalle. Teen tunnustuksen. "Helmet" ei ole enää muutamaan kuukauteen tarkoittanut minulle vain pääkaupunkiseudun kirjastojen kirjatietokantaa, vaan olen koko tämän kesäkauden omistanut helmetin, siis moottoripyöräkypärän. Voitte arvata, mikä on mieheni uusi rakas lelu upea menopeli. Huomenna se lähtee reissuun ja pääsen mukaan.

Koska moottoripyörän laukkuihin mahtuu varsin rajallisesti tavaraa, olen saanut ukaasin: saan pakata vain yhden kirjan. Se on kuvassa. Runoja kyllä, muttei runotyttömäisiä. Pentti Saarikoski lähtee meidän mukaan. Ensin meinasi lähteä Jack Kerouac, kun kerran Matkalla ollaan, mutta päädyin Penttiin, koska kiinnostuin hänestä juuri.

Hyvää viikonloppua, vrrrrmmm!

12 kommenttia:

  1. Oih, moottoripyöräily on ihanaa, se on ollut minullekin entisessä elämässäni (lue: eksäni kanssa) rakas harrastus. Siinä on todellista reissaamisen meininkiä ja viiliä vapauden tunnetta, eikä mikään voita sitä tunnetta kun kauniissa maalaismaisemassa kypärän alle leijailee lämmitettävän saunan tuoksu, tai miksei sitten jotain raadollisempaakin, esimerkiksi lehmänlannan haju. :)

    Ihanaa, nautinnollista ja turvallista matkaa! <3 Toivottavasti aurinko paistaisi koko reissun ajan, ja jos ei, toivottavasti teillä on kunnon sadeasut! ;)

    Ja hmm, minäkin taidan olla vähän Penttiin päin kallellaan... :)

    VastaaPoista
  2. Vau! Onnittelut miehellesi upeasta menopelistä ja hyvää reissua teille molemmille! Penttikin on varmasti sopivaa seuraa. :)

    T. Kirjanörttirunotyttö, joka on tasan kerran teininä ajanut kaverinsa monkeymopolla n. 20 metrin matkan heinäpellolla. :)

    VastaaPoista
  3. Ihanaa, vauhdikasta viikonloppua teille!

    VastaaPoista
  4. Kiitos toivotuksista! Ihan heti ei siis tullut kommentteja, että onpa typerä harrastus. ;) Minä en pitänyt sitä etukäteen kovin viisaana harrasteena, mutta kuten Sara sanoi, siinä pääsee helposti hienoihin paikkoihin ja tuntee ainakin kyydissä samaan aikaan vauhdin hurmaa ja rauhaa, kun voi vain olla. Olemme jo nyt käyneet monessa sellaisessa paikassa, jonne ei tulisi lähdettyä muuten, koska autoilu on liian tylsää ja pyöräily liian vaativaa meille, eikä kaikkialle voi mennä julkisillakaan. Ja lähiseutumatkailukin alkaa kiinnostaa uudella tavalla, tosin nyt lähdemme ensimmäistä kertaa (minulle) vähän kaeummaksikin.

    Minä en ole muuten koskaan ollut monkeymopon kyydissä, joten olen varsin varttuneena löytänyt tämän mopotytön sisältäni!;)

    VastaaPoista
  5. Ah! Pentin kanssa moottoripyöräily kelpaisi minullekin! ;)

    VastaaPoista
  6. Mahtavaa! Olen ollut moottoripyörän kyydissä KERRAN eläissäni... mutta se olikin ikimuistoinen reissu! Ajeltiin lainapyörällä kihloja ostamaan :-)

    Hyvää matkaa kahden miehesi kanssa!

    VastaaPoista
  7. Oih... Taidan olla hieman kateellinen ;) Ainoa miinuspuoli on tuo yhden kirjan rajoitus. Melkoinen haaste lukutoukalle ;)

    VastaaPoista
  8. Hurja juttu! Ja ihanan kuuloista! Toivotan teille ihania ajokelejä, sopivia kurveja ja lämpimiä tunteita!

    VastaaPoista
  9. Kiitos toivotuksista! Hih, mopoilun ystäviä siis löytyy muistakin. Tai sitten se on se Pentti... Palailen sitten kun olen muuttunut prätkähiirestä taas sohvalla nyhjöttäväksi lukutoukaksi. :)

    VastaaPoista
  10. Helmetistä tuli minullekin ensimmäisenä kypärä mieleen vaikken varsinaisesti olekaan "kaiken kallella kypärin". Onkos tuo Saarikosken "Runot" pokkari? Pitänee joskus hankkia kotiin.

    VastaaPoista
  11. Saarikoski on aina hyvä valinta, mutta tietysti teemaan sopisi mainiosti Andre Pieyre de Mandiargues: Tyttö ja moottoripyörä. Se on melkoinen "vapautumistarina" (tyttö karkaa prätkällään aviomiehensä luota kohti vanhaa rakastajaa) - mutta jos jo kerran olet sen prätkäkundin kanssa kimpassa, ei tuokaan juonne haitanne ...

    VastaaPoista
  12. Ketjukolaaja, Saarikosken runot on pokkari, suosittelen hankkimista.

    Penjami, kiitos suosituksesta, haluan kyllä joskus lukea tuon kirjan!

    VastaaPoista