perjantai 16. syyskuuta 2011

Cyril Pedrosa: Ekoloogiset


Minäkin luin sarjakuva-albumin! Sarjakuva on aina kiinnostanut minua, jopa siinä määrin että olen ollut hilkulla mennä sarjakuvanpiirroskurssille ja jossain vaiheessa kehittelin omaa sarjakuva-albumia ystäväni kanssa. Kuitenkaan en ole vuosiin lukenut kokonaista sarjakuva-albumia, vaikka mieli on tehnyt. Kiinnostavuudestaan huolimatta sarjakuva on tuntunut hieman vieraalta tai jopa epämääräiseltä kerronnan muodolta.

Ranskalaisen Cyril Pedrosan Ekoloogiset päätyi koekaniinikseni, koska olen kiinnostunut ranskalaisesta kirjallisuudesta ja kuvataiteesta sekä ekoilusta; myös teoksen omaelämäkerrallisuus kiehtoi. Ekoloogiset perustuu Pedrosan kahteen aiempaan, omaelämäkerralliseen sarjakuvateokseen.

Albumin nimestä voi jo päätellä, mistä on kyse: kirjassaan Pedrosa kertoo yrityksistään elää ekologisesti, ja kuten tiedämme, se ei ole aina helppoa eikä loogista. Joskus voittaa oma mukavuudenhalu, toisinaan jonkun perheenjäsenen, kolmannella kerralla naapuri tai muu läheinen ei ymmärrä, ja sitten on niitä tilanteita, joissa kukaan ei tiedä, mikä on oikeastaan paras tapa toimia.

Näin Pedrosa kuvaa ruokaostoksilla käyntiä (kuvan voi klikata suuremmaksi):




Nautin Pedrosan huumorista ja iloisesta, rennon oloisesta piirrostyylistä, vaikka sarjakuvissa oli asiaakin; siitä asiastakin iloitsin, koska muuten olisin saattanut selata teoksen pikavauhtia, nyt jopa pysähdyin miettimään joitakin teemoja ja tilanteita. Vaikkei Pedrosakaan osaa kertoa totuuksia monestakaan ympäristönsuojelullisesta asiasta, on tärkeää, että näitä asioita käsitellään myös sarjakuvan kautta. Kaiken kaikkiaan sarjakuvakokeilu oli siis innostava ja positiviinen kokemus. Lopussa sarjakuvataiteilija on kuitenkin sitä mieltä, ettei maailma hetkessä ekoksi muutu:


Enkä minäkään taida hetkessä muuttua taitavaksi sarjakuvien lukijaksi. Vaikka pidin vilpittömästi Ekoloogisista ja lukukokemus oli oikein virkistävä, minulle jäi epämääräinen olo, että jotain meni ohikin. Keskityinkö vain tekstiin, huomasinko kuvien yksityiskohdat? Kuuluuko kuvaa ja tekstiä "lukea" yhdessä vai tarkastella erillisinä kokonaisuuksina, voiko ensin lukea tekstit ja sitten katsoa kuvat - tai toisin päin? Olen tottunut lukemaan todella nopeasti ja sen koommin pysähtelemättä ja pohtimatta, mutta sarjakuvan lukeminen tuntui vähän töksähtelevältä. Nyt tuntuu myös siltä, etten osaa sanoa tästä teoksesta mitään tarkempaa, kehua vain ympäripyöreästi.

Mutta - ainakin sarjakuvapää on nyt saatu auki niin sanoakseni. Tämä ei jää tähän. Seuraavaksi haluaisin lukea juonellisen albumin, siis pidemmän kertomuksen. Ekoloogisissa oli lähinnä vain saman aihepiirin sarjiksia, mutta niitä ei ollut pakko lukea järjestyksessä, ne eivät siis varsinaisesti muodostaneet kertomusta.

Ja jos en aloittaisi huomenna kirjoittamisen opiskelua - iik! - saattaisin jopa suunnistaa nyt viikonloppuna sarjakuvafestivaaleille. Ainakin aion suunnata lähiaikoina katselemaan sarjakuvia Akateemiseen kirjakauppaan. Sarjakuva-asiantuntija Sallan mukaan Helsingin keskustan Akateemisessa on hyvät valikoimat, ja kun kerran jo kävin siellä, löysin paljon monipuolisemman sarjakuvamaailman kuin olisin etukäteen kuvitellut.

Sarjakuva on nyt ajankohtainen sikälikin, että Valkoinen Kirahvi julkaisi hetki sitten sarjakuvahaasteen!

Cyril Pedrosa: Ekoloogiset. (Autobio ja Autobio 2 / valikoima kahdesta albumista). Suomenkielinen laitos Saara Pääkkönen ja Wsoy, 2011.
Kustantajan kirjaesittely

17 kommenttia:

  1. Tervetuloa vaan Akateemisen sarjakuvaosastolle, on ilo huomata, kun asiakkaat löytävät hyviä ja mielenkiintoisia sarjakuvatuttavuuksia! :)

    VastaaPoista
  2. Jenni, mie lähden mielelläni mukaan ostoksille Akateemisen sarjakuvaosastolle, sillä olen täysin hurahtanut sarjakuviin. Divareista sarjakuvia ei juurikaan löydy, sillä harva harrastaja luopuu omistaan. Kävin kirjastosta hakemassa ison satsin. Mulla on juttu tulossa tästä samasta sarjakuvasta, mutta luin myös Pedrosan aiemman Kolme varjoa, joten yhdistän arvioni siihen. Se oli mielettömän hyvä!!

    VastaaPoista
  3. Mikäli siis huolit minut mukaan? :)

    VastaaPoista
  4. Riippuu vähän divarista, Helsingissä on yksi alalle omistautunut liike, Kulkukatin poika Brahenkadulla, ja myös esim. Kampintorin Antikvariaatissa on hyvät valikoimat.

    Ja jos ostoksille aikoo niin nyt viikonloppuna sieltä sarjakuvafestivaaleilta, jonne siis vapaa pääsy, löytyy valikoimaa, hyviä hintoja (perushintaisten ohella joitain tosi hyviä tarjouksia) ja tietysti myös paljon esittelyjä, puhujia yms. Mukaanlukien siis tämä Cyril Pedrosa...lauantaina 16.30 päälavalla, ja kai se myös jossain vaiheessa on WSOYn tiskillä signeeraamassa.

    Sarjakuvan lukemisesta, ne tekstit ja kuvat tosiaan pitäisi lukea yhtenä kokonaisuutena yhdessä. Mutta samalla voin sanoa että siihen että oppii lukemaan sarjakuvaa, erityisesti pitempiä juttuja, menee oma aikansa, se on taito niinkuin kirjallisuuden, runouden tai elokuvan lukeminen ja vaatii harjoitusta. Mutta on se myös palkitsevaa :)

    VastaaPoista
  5. Komppaan divarisuosituksia! Ja ympäri Suomen on kyllä paljon divareita, joissa on hyvät sarjisvalikoimat.

    Sarjakuvan lukutaito onkin jännä juttu. Minäkin luen sarjakuvia enemmän "tekstinä" kuin "kuvina", vaikka mielestäni minulla visuaalistakin silmää löytyy. Mutta jos vaikka graafikko lukee sarjiksia, hän usein osaa tulkita kuvamaailmaa ihan toisella tavalla kuin minä.

    VastaaPoista
  6. Piti lisäämäni, että minun luottodivareistani. Enhän oikeasti tiedäkään kaikkien maailman divareiden tilannetta. Kiitos vinkeistä. :)

    VastaaPoista
  7. Ainiin, mainio sisäänheittoteos sarjakuvalukemiseen on Paul Gravettin Sarjakuvaromaani ja miten se voi muuttaa elämäsi. Ainakin kirjastoista varmasti löytyy!

    VastaaPoista
  8. Kiitos kommenteista ja divarivinkeistä! Tulin tänään opinnoista palatessa Kampin Kirjatorin ja Suomalaisen kautta, ainakaan pikapiipahduksen perusteella niissä ei ollut erityisen suuri tai kiinnostava sarjisvalikoima kummassakaan. Eikä runovalikoima - olen näemmä alkanut tarkkailla ihan uusia asioita kirjakaupoissa.

    Juuri tuo kuvan ja tekstin yhdessä lukeminen tuntui hankalalta, kun kaikki huomioni kiinnittyi vain tekstiin, vaikka minäkin pidän itseäni suhteellisen visuaalisena. Pitää treenata enemmän! Jotain treeniaineistoa meiltä löytyy onneksi kotoakin.

    VastaaPoista
  9. Salla, kiitos kirjavinkistä! Tuohan vaikuttaa aivan täsmäteokselta, pitää ehdottomasti lainata se tässä joskus. :)

    VastaaPoista
  10. Oi, minä juuri näin Pedrosan tänään festareilla ja mietinkin että millainen tämä albumi on! Piirustustyyli ainakin vetoaa minuun.

    Jos et ole vielä Marjane Satrapin albumeja lukenut, niin suosittelen niitä.

    Ja kirjamessuilta löytyy yleensä paljon divarisarjiksia! :)

    VastaaPoista
  11. Tuon Sallan mainitseman teoksen ostin Adlibriksestä vähän aikaa sitten 2,90e. Tosi hyvä ja kiinnostava!

    VastaaPoista
  12. Hauskaa, ollaan selvästi ajan hermolla. Minä aloittelen vasta sarjakuvan saralla - jotenkin se on ollut aina sellainen alue, jota olen kartellut lukijana. Siksi tuon haasteen pykäsinkin. Kiitos linkityksestä ja hauskaa, jos moni lähtee mukaan. Itse ainakin kaipaan lukuvinkkejä sarjakuvamaailman valloittamiseen.

    VastaaPoista
  13. Kiitos vinkistä. Vaikuttaa mielenkiintoiselta sarjakuva-albumilta. Tuli tunne, että tuon minäkin haluan lukea.

    Kannen tilanne näytti hyvin tutulta, kun kaupassa miettii mitä olisi järkevää ostaa ja mitä ei ja tuskastuu tiedon puutteeseen. (Tai sitten ristiriitaista tietoa on niin paljon, ettei todellakaan tiedä mikä olisi ympäristön kannalta paras valinta.) Välillä tuntuu, että valitseepa niin tai näin, aina se on paha ja täytyy valita se vähiten huono vaihtoehto.

    VastaaPoista
  14. Linnea, olisi hauska kuulla tuosta Pedrosan esiintymisestä enemmänkin! Kiitos sarjissuosituksesta ja tosiaan, tänä vuonna pitää huomioida kirjamessuilla tuo sarjispuolikin.

    Hanna, ei voi olla totta! Pitää heti katsoa, josko sen saa vieläkin noin edullisesti!

    Valkoinen Kirahvi, kiitos samoin, sarjakuva on minullekin vierasta aluetta. Kannattaa keksiä haasteita, ne pakottavat hyvällä tavalla lukemaan muuta kuin sitä tavanomaista. Minä olen lukenut nyt paljonkin runoutta, mutta en ole saanut kirjoitettua siitä tai oikein mistään muustakaan luetusta blogiin.

    Annika, minustakin tuon sarjakuvan teemat vaikuttivat niin tutuilta, että tähän oli kiinnostavaa ja turvallista tarttua. Välillä on tosiaan mahdoton tietää, mikä olisi hyvä vaihtoehto ostoksilla. Harva valinta on kaikin tavoin hyvä ja toisaalta minua ärsyttää sekin, että vastuu sysätään tavallaan ostajalle, eikä niin, että lähtökohtaisesti jo esim. peruselintarvikkeet olisivat ekologisia ja terveellisiä.

    VastaaPoista
  15. Sarjisfestareilla pyöritty, minulta meni Pedrosa ohi kun olin muualla, mutta ensimmäinen puhe, jossa tämä valotti enemmän omia taustojaan sarjakuvantekijänä, on summattu tänne:
    http://kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1631
    Siitä toisesta, pääteltan keskustelusta ei ole tietoja mutta kai siellä vähän samoja asioita oli...

    Vähän mietin siellä haahuillessani että mitäköhän siellä osoittelisi luettavaksi ihmiselle joka ei lue sarjakuvia...Pedrosan jälkeen voisi vinkata vaikka Manu Larcenetin joitain juttuja. Maallemuuttajat on kanssa tuollainen lyhyiden juttujen sarja mutta siinä on myös jatkuvampi juoni (samoin kuin vaikkapa uudemmissa Kallion ja Nuutisen Krampeissa ja nyrjähdyksissä, joita toki myös suosittelen), ja sitten on neljän albumin sarja Pieniä voittoja, joka on hieno.
    Marjane Satrapia vinkkaan minäkin, ja suomalaisista esim. Tiitu Takalo on tutustumisen arvoinen.

    Noita kaikkia pitäisi löytyä hyvin myös niistä kirjastoista joissa edes kohtuullinen sarjakuvahylly on :)

    VastaaPoista
  16. Hdcanis, kiitos linkistä! Kvaak-sivusto on minulle nimenä tuttu, mutta en ole käynyt siellä. Pitääpä laajentaa kirjallista tietämystä sinnekin, jospa sieltä saisi vaikka sarjisvinkkejä.

    Kramppeja ja nyrjähdyksiä onkin minulle tuttu ja se on mainio! Jotain sentyyppistä varmaan suosittelisin sarjakuvanoviisille minäkin, jos aihepiiri tuntuisi sopivalta.

    Hmmm, tulee sellainen olo, että pitää inventoida oman hyllyn sarjikset mahdollisimman pian.

    VastaaPoista
  17. Jenni, minä en Pedrosan haastattelusta kuullut paljoakaan mutta näin hänen osallistumisensa lauantaina pidettyyn sarjakuvapiirtämisen maailmanotteluun vai mikä se oli. Tehtävänä oli piirtää oma kuva, vaihdettiin paikkaa, ja tuhota toisen taiteilijan kuva.

    Pedrosa ratkaisi tämän irrottamalla toisen taiteilijan piirroksen pöydästä ja painimalla sen kanssa. Mahtavaa! :D

    VastaaPoista