sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Tove Jansson: Muumien kiehtova maailma


Kerroin kirjastopostauksessa, että kävin juuri kirjastossa lainaamassa mm. Tove Janssoniin liittyviä teoksia, lähinnä tietokirjoja. Lueskelen niitä ja kirjoittelen niistä lähiviikkoina.

Ensin pitää kuitenkin esitellä vastikään saamani muumikokoelmateos, jonka kannessa ei liioitella ollenkaan, kun sanotaan, että se on oikea helmi kaikille muumien ystäville. Tästä lähtien suosittelen Muumien kiehtovaa maailmaa aina sille, joka sanoo, ettei ole vielä lukenut muumeja eikä tiedä, mistä aloittaisi. "Oikeissa" muumikirjoissa on esinearvonsa, mutta tämän teoksen valtti on sen monipuolisuus.

Kirjassa on ensinnä otteita muumiromaaneista, minulle tutuimmasta muumikirjallisuudesta. Ilokseni löysin sieltä myös kertomukset Kuinkas sitten kävikään? ja Kuka lohduttaisi Nyytiä? Olen lukenut niitä lastenvahtina ollessani ja tarkoitukseni on ollut jo iät ja ajat tutustua hienoihin kertomuksiin ja kuviin ihan ajan kanssa. (Oikeastaan haaveilen niiden kieliversioiden vertailemisesta, sillä minua kiinnostaa kovin, millaiselta Jansson kuulostaa eri kielillä.)


Muumisarjakuvia en ole lukenut juurikaan, vaikka ne lienevät eniten "aikuisten kirjallisuutta" kaikista muumikertomuksista. Muumipeikko ja kultainen häntä -sarjakuvassa pohditaan mm. lääketieteen spesialistien taitoja sekä kuuluisuuden olemusta yhdessä managerin kanssa.


Löysin kirjasta myös minulle aivan tuntemattomia muumijuttuja, kuten tämän kertomuksen Kati-tytöstä ja kissasta sekä muumilauluja ja muumien ruokaohjeita.


Kirjassa oli myös muumisanasto, joka viihdytti minua kovasti. Olen kerran jos toisenkin ollut laatimassa tai arvailemassa jonkun ihmisen tärkeitä kirjaimia eli elämän aakkosia, joten kaikenlaiset aakkostukset ovat minusta aina kiinnostavia.


Kuvassa on K niin kuin kummitus ja L niin kuin luola. Kummituksen selitys on kirjasta Muumipapan urotyöt ja on varsin muumipappamainen: Kummitus mekasti koko seuraavan viikon. Jokikinen yö kuului huuhkajan huutoa ja kolkutuksia, ja huonekalut pomppivat ympäri niin että menivät rikki. Kun kummitus lopulta löysi Fredriksonin työkalulaatikosta rautaketjun ja alkoi rämistellä sillä kello neljään asti aamulla, se oli mielestämme jo liikaa. Me päätimme kutsua kummituksen kokoukseen ja puhua sille järkeä.

Luolan selitys taas kuvaa hyvin sitä oloa, joka minulle muumikirjoja lukiessa tulee. Muumit ovat täynnä jännittäviä seikkailuja mutta kuitenkin hyvin viisaita ja turvallisia, lohdullisiakin. Lopussa käy aina hyvin: Jännityksestä väristen Nipsu katsoi luolaan. Se oli suuri, juuri sellainen kuin sen piti ollakin. Kallioseinät kohosivat tasaisina ja hienoina ylös siniseen taivasikkunaan saakka, ja hiekka lattialla oli yhtä tasaista ja valkoista kuin meren pohjassa. Hän kaivoi tassunsa hiekkaan ja huokaisi. Täällä minä asun koko elämäni, hän ajatteli. Minä teen pieniä hyllyjä ja kaivan itselleni hiekkaan makuupaikan, ja iltaisin minulla palaa täällä kynttilä.

Tuo ote on kertomuksesta Muumipeikko ja pyrstötähti, joka on muuten ensimmäinen muumitarina, jonka lapsuudestani muistan. Sitä luettiin meille ääneen lastentarhassa ja kuuntelimme Nipsun tavoin jännityksestä väristen. Kirjaa ei saatu koskaan luettua loppuun, sillä joillain värinä yltyi niin suureksi, että kirja jouduttiin hyllyttämään liian jännittävänä 6-vuotiaille. En tiedä, pelottaako se eskari-ikäisiä edelleen vai ovatko nykyeskarilaiset jo kuulleet kaiken?

Tästä kirjoituksesta tuli nyt tällaista yleistä esittelyä ja lörpöttelyä. Seuraavissa Jansson-kirjoissa on enemmän asiaa, joten ehkä kirjoituksistakin tulee asiallisempia. Tässä kirjassa oli muuten lähdeluettelo, mutta en olisi pistänyt pahakseni, jos siinä olisi myös kerrottu hieman muumiteosten taustoista.

Tove Jansson: Muumien kiehtova maailma. Wsoy.

4 kommenttia:

  1. Ostan aika vähän kirjoja omaksi, mutta tämän omistamisesta aloin välittömästi haaveilla, toivottavasti tämä on uutuuskirja ja siis saatavilla?

    Minä ainakin pelkäsin Muumeja lapsena. Muistan hämärästi, että telkkarista tuli 60-luvulla lastenohjelmaa, jossa luulisin Lasse Pöystin esittäneen Muumipeikkoa. Olen joskus miettinyt, josko ohjelma oli ruotsinkielinen, kun se oli mielestäni niin mahdottoman omituinen ja tylsä.

    Sitten joskus kymmenisen vuotta myöhemmin teini-iässä löysin Muumikirjat ja rakastuin niihin aivan totaalisesti.

    VastaaPoista
  2. Hei! Kirja ei ole uutuus, mutta on saatavilla: http://wsoy.fi/yk/products/show/77344

    Minä en oikein muista muumeja lapsuudestani tuota erittäin hyvin muistamaani Pyrstötähti-kokemusta lukuun ottamatta, vaikka tiedänkin muumeja lapsena lukeneeni/kuunnelleeni. Oikeastaan olen löytänyt muumit vasta aikuisena ja, kuten sinäkin, rakastunut aivan totaalisesti. Eihän Jansson kyllä kaikki muumeja lapsille kirjoittanutkaan.

    Opettelen muuten kirjoittamaan muumit pienellä m:llä. Se tuntuu omituiselta ja väärältä. Olen aina kirjoittanut ne isolla, mutta tuossa kirjassa puhuttiin koko ajan muumeista. Omituista.

    VastaaPoista
  3. Hei! Myös minä rakastan muumeja aivan totaalisesti. Suosittelisin luettavaksi kirjastosta saatavaa Tarinoita Muumilaaksosta- nimistä kirjaa. Lopussa on tietoja Tove Janssonista ja muumikirjojen taustoista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Sara ja kiitos kommentista! Tuo mainitsemasi kirja on minulle tuttu nimenä, mutten ole lukenut sitä (vielä). Aion lukea seuraavaksi uuden Jansson-elämäkerran, ehkä jo jouluna.

      Oletko tutustunut Sirke Happosen Muumioppaseen? Se on sympaattista ja hauskaa luettavaa sekin.

      Poista