torstai 26. toukokuuta 2011

Ensivaikutelmia Kerstin Ekmanin Herran armosta

Tämäpä sattui: juuri kun olin tänään aikeissa kertoa, että olen päässyt vihdoin alkuun Kerstin Ekmanin Sudentalja-trilogiassa, Lilli Orvokki kommentoi sitä seuraavasti aiempaan kirjoitukseeni:

Miksi te hyvät neitoset tai naiset haikailette: kiinnostaisi, olisin pitkään halunnut... No haikailinpa minäkin, vuosia. Aina tuntui ettei ole kalenterissa tilaa kolmelle paksulle kirjalle.

Vajaat kaksi viikkoa sitten otin niin sanotusti nenästä kiinni ja hyppäsin veteen. Sudentalja on ihan mahtava lukukokemus. Se ei ole ihan helppolukuinen, siinä on paljon henkilöitä, kaikesta ei voi olla ihan varma onko se totta. Mutta se on vahvimpia, täyteläisimpiä tarinoita mitä ikinä olen tavannut. Minua erityisesti innostavat monet naiskohtalot. Sitten kiinnostaa se, että en ole tiennyt naapurimaistamme tällaisia arjen asioita ja toisaalta historiaa.
 

Lukekaa! Itse olen vasta tokan kirjan alussa, paljon hyvää vielä jäljellä! 

Olin ajatellut kirjoittaa hyvin samantapaisen pienen noston Sudentaljan ensimmäisestä osasta Herran armo. Olen vasta kirjan alussa, mutta nyt jo vaikuttunut: tämä on sitä samaa voimakasta, juurevaa, ikiaikaista kerrontaa, jota oli myös Marianne Fredrikssonin Annassa, Hannassa ja Johannassa. Tämä on Tärkeä Kirja. Elämäni tuntuu nyt aika kiireiseltä ja mieli vähän levottomalta, mutta tällainen kunnollinen kirja rauhoittaa ja jotenkin jopa tuntuu lohdulliselta – toivottavasti ymmärrätte ajatuksen. Aion lukea koko trilogian rauhallisesti läpi kesän aikana muiden kirjojen ja puuhien lomassa ja raportoida siitä sitten blogiin osa kerrallaan, sitä mukaa kun saan luettua kirjoja.

Eli ei muuta asiaa kuin että Ekman vaikuttaa niin hyvältä kuin pitikin ja lopettakaa haikailu, tehkää kalenteriin tilaa kolmelle paksulle kirjalle! :)

8 kommenttia:

  1. Ihanasti kirjoitit ja niin kirjoitti Lilli Orvokkikin! :) Houkutus lukea Sudentaljaa vain kasvaa... Mutta pakko puolustella tuota haikailua: jos Ekman olisi ainoa mahtava kirjailija maailmassa, varmasti hänen teoksilleen löytyisi aikaa - mutta kun mahtavia kirjoja on lukemattomia (!)

    Sudentaljaa ei ole hankittu meidän kirjastoon (?), mutta lainasin sieltä juuri Ekmanin dekkarin Tapahtui veden äärellä. Jos haluat tietää, kenen vinkistä, niin kurkkaa blogiini ;)

    VastaaPoista
  2. Ihana teksti tosiaan! Vaikka Ekman ei minulle ole tuttu niin tästä ainakin jää nimi mieleen. Sitä tuntuu usein että kirjoille ei ole tarpeeksi aikaa mutta nyt tässä koeviikosta toipuessani huomaan ahmineeni kirjoja järkyttävällä vauhdilla.. Tuntuu hyvältä.

    Kiitos tästä päivänpiristyksestä ja ihanaa Ekmania, luen arviosi sitten kun niitä julkaiset :)

    VastaaPoista
  3. Missähän tynnyrissä minä elelen, kun tämä(kin) kirja on minulle ihan uusi tuttavuus. Kuulostaa todella upealta, jos voi edes hitusen verrata Täällä pohjantähden alla-trilogiaan!

    VastaaPoista
  4. Lupaavaa, lupaavaa!

    Tarkoitus on muuten osallistua suloiseen lukunurkkaushaasteeseesi, ehkä jo huomenna saisin aikaiseksi. :)

    VastaaPoista
  5. Kiitos kaikille kommenteista! Mahtavia kirjoja on tosiaan mahtavia määriä, mutta itseäni on ainakin auttanut se, että olen tietoisesti opetellut lukemaan montaa kirjaan samanaikaisesti. Toivon vilpittömän omahyväisesti, että moni innostuisi lukemaan Sudentaljaa, niin voitaisiin keskustella siitä. ;)

    Minullekin tulee muuten tuollaisia kirja-ahmintakohtauksia, Linnea. Viimeksi pari viikkoa sitten, kun olin kipeänä, luin parissa päivässä monta kirjaa. Sitten pitää välillä pitää taukoa, muuten tulee kirjaähky.

    Pienen mökin emäntä, kiitos linkkaamisesta blogissasi! :)

    Maija, minäkin kuulin Ekmanista vasta viime kesänä, vaikka hän kuinka olisi Ruotsin tunnetuimpia kirjailijoita... Ja Karoliina, jee, toivottavasti osallistut pian lukunurkkahaasteeseen. Kivaa, että "tirkistelyhaaste" on kiinnostanut monia!

    VastaaPoista
  6. en oikein ole päässyt sisälle Ekmanin kirjoihin...

    VastaaPoista
  7. Hannele, ehkä Ekmanille pitää antaa aikaa tai ainakin lukea sisukkaasti pidemmälle? Minulle kävi tämän Herran armon kanssa samoin kuin Fredrikssonin Annalle, Hannalle ja Johannalle: luin ensimmäiset sivut pariinkin kertaan, ennen kuin pääsin niiden yli. Muutenkaan teksti ei ihan alussa siepannut mukaansa, mutta yhtäkkiä olinkin sisällä tarinassa.

    VastaaPoista
  8. Fredriksson-fanina luulen pitäväni Ekmanista. Kiitos vinkistä :)

    VastaaPoista