keskiviikko 11. toukokuuta 2011

Uutisia Ronjan ystäville


Kuten olen 30 kirjatunnustuksessani maininnut, eräs kaikkien aikojen suosikkikirjani on Astrid Lindgrenin Ronja Ryövärintytär. Olen nauttinut sekä kirjasta että siitä tehdystä elokuvasta monta kertaa.

Viime päivinä olen nauttinut Ronja-uutisista. Silläkin uhalla, että liput myydään nyt loppuun, mainostan, että Suomenlinnan kesäteatterin tämän vuoden näytelmä on Ronja Ryövärintytär. Minä menen! Tiedot esitysajoista löytyvät täältä.



Kun mainitsin teatterista ystävälle, hän osasi kertoa, että Wsoy julkaisee lokakuussa Ronja Ryövärintyttären pokkarina. Kivaa, että Ronjalle uskotaan löytyvän lukijoita vuodesta toiseen! Kurkkasin Wsoy:n sivuilta, että kovakantisesta Ronjasta on otettu viime vuonna taas uusi painos, jo 29. kerran. Ronja on klassikko!





Millaisia Ronja-muistoja muilla on? Pidittekö kirjasta lapsena, pidättekö edelleen? Tai jos ette, miksi?

Minä luin Ronjan viimeksi parisen vuotta sitten. Rakastan kirjan jylhää vuorta, vihreää metsää, raikasvetistä puroa, hevosia, kevättä – luontoa, elinvoimaa ja seikkailua. Näen, kuulen ja haistan, millaista on ryövärinlinnassa ja miltä hurja ukkonen sen yllä kuulostaa. Tunnen sympatiaa karuja mutta silti pehmeäsydämisiä ryöväreitä kohtaan, arvostan Loviisa-äidin kärsivällistä asennetta ja Ronjan ja Birkin ystävyys ilahduttaa minua aina uudestaan.

Lapsena pelkäsin kauheasti kirjan ajattaria. En haluaisi sellaisia vieläkään tavata, mutta viimeksi minuun taisivat metsänhahmoista tehdä suurimman vaikutuksen kakkiaiset. Vielä pari päivää kirjan lukemisen jälkeen koettelin mieheni ja varmaan kissojemmekin hermoja puhumalla kakkiaiskieltä. Miks vai hää sillai tekkee? No siksi kun se kirja on sille niin tärkee!

8 kommenttia:

  1. Tällä suunnalla on Ronjat vielä lukematta. Saa nähdä kuinka kiireinen kesä on tulossa, ehditäänkö lukupiirin kanssa kokoontumaan lukemiset mielessä, mutta jos se toteutuu, on kirjaksi jo päätetty Ronja Ryövärintytär. Suht koht paljon lukeneeksi ihmiseksi minulla on kummallisia aukkoja kirjasivistyksessä:)

    VastaaPoista
  2. Oho, Ronjaa lukemattomiakin ihmisiä siis löytyy! ;) Meidänkin lukupiirissä on ollut puhetta, että Ronja voisi olla hyvä kesäkirja. Joka tapauksessa se sopii aikuisillekin, sillä sen teemat, mm. erilaisuuden ymmärtäminen, ystävyys ja yhteistyö, sopivat kaikenikäisille.

    VastaaPoista
  3. Ronja on loistava! En lukenut Ronjaa ihan yhtä pienenä kuin useimpia Lindgrenejä (ehkä se ei ollut vielä ilmestynyt silloin?), joten sillä ei ole aivan samanlaista tarunhohdetta yllään kuin niillä kirjoilla, joiden parissa kasvoin ihan pikkuriikkisestä saakka. Ensikosketus Ronjaan tuli koulun kautta, eli ala-asteen luokanvalvojamme luki meille kirjan "jatkokertomuksena" ääneen. Sittemmin olen kyllä lukenut kirjan itsenäisestikin ja hankkinut sen omaan hyllyyni.

    Todellinen klassikko! Elokuvakin oli hyvä.

    VastaaPoista
  4. Minun pitäisi lukea tämä itse, koska olen kuunnellut myös sen koulussa, kun opettaja luki. Hyvä vinkki tuo Suomenlinnan kesäteatteri, voisin mennäkin!

    VastaaPoista
  5. Ronja on ihana! Äitini luki sitä minulle ja sisaruksilleni ääneen, olin saanut kirjan nelivuotissyntyläpäivänä tädeiltäni. Omille lapsilleni en ole kirjaa vielä lukenut, ovat vielä niin pieniä, tosin esikoiselle voisi jo lukea. Oma Ronja-kirjani on vielä tallessa, tosin osa sivuista on irrallaan.

    Lapsena kirja oli hyvin jännittäviä, varsinkin mainitsemasi ajattaret ja kakkiaiset. Minullekin on jäänyt mieleen tuo kakkiaismurre :). Ihanaa kirjassa on luonnonkuvaukset, Ronjan suhde vanhempiinsa, Ronjan ja Birkin ystävyys sekä Loviisan vahva naishahmo.

    VastaaPoista
  6. Karoliina, Ronja näyttää ilmestyneen vuonna 1981. En oikein itse muista, milloin luin sen ekan kerran, mutta leffassakäynnin kyllä muistan. Joka tapauksessa olen lukenut kirjan itse, en ainakaan muista, että sitä olisi luettu koulussa. Elokuvan näin viimeksi muutama vuosi sitten ihan sattumalta telkkarista, pidin siitä yhä yllättävänkin paljon.

    Sara, lue ihmeessä! Kuten jo yllä kommentoin, se on ajaton ja monenikäisille sopiva kirja. Ja klassikko! ;)

    Pienen mökin emäntä, minunkin oma Ronjani on hieman elämää nähneen oloinen, mutta niinhän rakkaiden, pitkäikäisten kirjojen tulee ollakin. Minulle tulee muuten joskus vieläkin isoista linnuista ajattarat mieleen! Kakkiaiset sen sijaan ovat vuosien saatossa muuttuneet jännittävistä hellyyttäviksi. :)

    VastaaPoista
  7. Josko kolmas kerta toden sanoisin.. Olen yrittänyt kommentoida tätä keskustelua jo pari kertaa, mutta blogger tai selain tai joku ei tykkää minusta enkä ole onnistunut kommentin jättämisessä...

    Ronja on käytännössä ensimmäinen kirja, jonka olen omistanut ja varmaankin ensimmäinen lukukirja (erotuksena lasten kuvakirjoista), jonka sain lahjaksi. Sen lahjoitti minulle äitini ystävätär, joka muisti minua säännöllisesti kirjapaketeilla. Ronja on myös ensimmäinen lukukirja, jonka olen ihan itse lukenut ilman aikuisten apua. Siitä on noin 23 vuotta. Kirja löytyy tietenkin edelleen hyllystäni. En ole tuon yhden kerran jälkeen kirjaa lukenut, mutta lukukokemus on kuitenkin ollut sen verran vaikuttava, että muistan vieläkin sen metsän tunnelman, jossa Ronja liikkui ja nuo ajattaret ovat jääneet minullekin mieleen hieman pelottavina.

    Kiitos siis tästä kirjoituksesta, koska Ronja tuli pitkästä aikaa mieleeni! Pitääkin ehdottomasti lukea se tänä kesänä!

    VastaaPoista
  8. Teresita, Blogger on käyttäynyt huonosti viime päivinä... Hyvä, että sait nyt jätettyä kommentin. Hieno Ronja-muisto sinulla, monellakin tavalla tärkeä! Toivottavasti luet Ronjan uudestaan, sillä olisi kiva tietää, mitä siitä ajattelet nyt noin pitkän tauon jälkeen.

    VastaaPoista