tiistai 3. toukokuuta 2011

Henry Thoreau: Walden - elämää metsässä

Kansi ja typografia Elina Warsta.

Jokainen aamu oli minulle riemukas kehotus elää yhtä yksinkertaisesti - ja sanoisinko viattomasti - kuin itse luonto.


Kuten eilen kerroin, luin viikonloppuna Henri Thoreaun teoksen Walden - elämää metsässä ja pidin siitä valtavasti. Tuli mieleen jokin aika sitten keskusteltu juttu, että kirjoille pitäisi antaa uusi mahdollisuus. Yritin nimittäin lukea Elämää metsässä jo muutama vuosi sitten, mutta silloin hyydyin, koska teos oli mielestäni pelkkää pavunviljelyä. Tällä kertaa luin kirjan kertaheitolla ja tungin sivunvälit täyteen huomiolappuja, niin kiinnostava lukuelämys se oli. Olisi mielenkiintoista tietää, paljonko ensimmäisen kerran tahmeudesta johtui käännöksestä; nyt luin hiljattain ilmestyneen uuden suomennoksen.

Niin tai näin, suosittelen tätä kuulua teosta kaikille jo ihan yleissivistyksenkin vuoksi. Suomentaja Antti Immonen kertoo teoksen jälkipuheessa että tätä filosofi Thoreaun (1817-1862) teosta pidetään nykyisin yleisesti luontokirjallisuuden ja ympäristöajattelun perusteoksena. Ympäristöasioiden lisäksi teoksesta saattaa löytää sankaruutta ja romantiikkaa - tai, kuten Antti Immonen sanoo, musiikkia, kevättä ja villiyttä.

Näinä aikoina, jolloin moni haaveilee downshiftauksesta ja kantaa huolta luonnon puolesta, tämä vuonna 1852 julkaistu teos tuntuu hämmästyttävän ajankohtaiselta. Thoreau toteuttaa todellisen irtioton muuttaessaan kirjan otsikon mukaisesti metsään. Hän rakentaa pienen asumuksen Massachusettiin Walden-järven rannalle ja asuu siellä kaksi vuotta; kirja kertoo ensimmäisestä vuodesta. Thoreaun tavoitteena on elää mahdollisimman omavaraisesti ja samalla säästeliäästi. Papuja, maissijauhoja... Thoreau puhuu jyrkästikin kasvissyönnin puolesta ja toisaalta tehomaataloutta (vaikka tuskin tuonaikainen maatalous meistä niin tehoisaa olisi) vastaan ja havainnollistaa omalla esimerkillään, että ihminen tulee vähällä toimeen.

Mutta vaikka ruokaa, rahaa ja materiaa on niukasti, voi elämä olla rikasta. Näin toukokuun alussa tuntuu vastaanpanemattomalta, että Thoreau sanoo yhdeksi metsään muuton syyksi halun nähdä kevään tulon kunnolla. Luonto tarjoaakin elämyksiä, niin järven jäätilanteen tarkkailuna kuin istuksia vaanivien murmeleiden ja talon alla asuvien jänistenkin muodossa. Toisinaan metsän ainoa ääni on pöllön huhuilu - lohdullinen, rauhoittava huhuilu.

Thoreau käy joskus läheisessä kylässä ja saa myös paikallisia maanviljelijöitä ja metsästäjiä vieraakseen, joten täysin erakkoelämästä ei ole kyse. Enempää sosiaalisuutta filosofi ei kaipaisikaan, vaikka sanookin pitävänsä ihmisistä: Minulla oli talossani kolme tuolia: yksi yksinoloa, kaksi ystävyyttä ja kolme seuranpitoa varten.

Tätä kirjaa lukiessa oli mielenkiintoista pohtia, miten itse eläisi, jos voisi pelkistää elämänsä Thoreaun tavoin. Minä en luopuisi kahvista enkä kirjoista! Thoreau luopui, mutta kirjoista vain aluksi: Ensimmäisenä kesänä en lukenut kirjoja vaan viljelin papuja. Oikeastaan Thoreau ei tee metsässä juuri mitään muuta kuin kunnostaa taloa ja viljelee ruokaa - ja, on. Kun lukee tällaista tekstiä, tulee mieleen, että hulluhan se onkin, joka kaipaa tämän monimutkaisempaa ja kiireisempää elämää:

Elämäntavassani oli tällainen etu - ainakiin niihin verrattuina, joiden on etsittävä viihdykkeitään kaukaa, seurapiireistä ja teatterista - koska elämäni oli muuttunut viihdykkeekseni, eikä siitä koskaan puuttunut uutuudenjännitystä. Se oli näytelmä, jossa oli monta näytöstä, eikä lainkaan loppua. - - Kotityöt tuntuivat miellyttävältä ajanvietteeltä. - - Mietiskelyni eivät häiriintyneet näistä puuhistani juuri lainkaan. - - Maistoin niitä (kirsikoita) kohteliaisuudesta luonnolle, vaikka ne olivat hädin tuskin syömäkelpoisia.

Kaiken kaikkiaan viehättävä ja moniulotteinen, tärkeä kirja, joka on varmasti uuden suomennoksensa ansainnut. En oikein ymmärrä vaatimuksia, että klassikot olisi suomennettava uudelleen vanhahtavien sanojen takia, sillä vanhoja tekstejähän ne ovatkin. Aiemmassa Elämää metsää -suomennoksessa oli kuitenkin kääntäjän jälkikirjoituksen mukaan ihan virheitäkin, ja lisäksi kääntäjä on tehnyt tarkennuksia tekstiin mm. kasvien tieteellisten nimien osalta.

Jo lukiessani ajattelin päättää kirjoitukseni tästä kirjasta sanoihin, jotka jälkikirjoituksen mukaan ovatkin usein siteerattuja. Se, mitä Thoreau ajattelee ja saa lukijansa ajattelemaan yksilönvapaudesta, kiteytyy hyvin näihin riveihin: "Miksi tavoittelisimme epätoivoisella kiireellä menestystä, vieläpä sangen epätoivoisin yrityksin? Ellei ihminen marssi samaa tahtia tovereidensa kanssa, se ehkä johtuu siitä, että hän kuulee toisen rummun äänen."

Olen varma, että luen tämän kirjan vielä uudestaan! Ensin tutustun kuitenkin Thoreau-instituutin sivuihin.

Henry David Thoreau: Walden - Elämää metsässä. (Walden, or Life in the Woods). Kirjapaja, 2010. Suom. Antti Immonen

11 kommenttia:

  1. Kuulostaa ihanalta! Tämän voisi ehkä joskus lukea...

    VastaaPoista
  2. Kiinnitin kyllä huomiota uuteen suomennokseen silloin kun se tuli, mutta ajattelin että saattaisi olla liian raskas lukea.

    Juttusi on ihanan kannustava, nyt tekisi mieli sittenkin tarttua urakkaan, aihe on kiinnostava!

    VastaaPoista
  3. Kiitos tästä! Kirja oli minun joululahjalistallani, mutta melkein unohtui kun pukki ei tuonut sitä. Taidan ostaa sen ihan itse itselleni :).

    VastaaPoista
  4. Kiitos taas hienosta postauksesta, Jenni!
    Kiinnostuin Thoreaun kirjasta Kaarina Davisin Irti oravanpyörästä -kirjan myötä, oletko lukenut sen? Jos et ole, suosittelen, olen varma että pitäisit. Davisille Thoreau oli eräänlainen esikuva, kun Davis luopui sairaanhoitajan työstä ja muutti omaan mummonmökkiinsä.

    Minulla oli kirja Thoreaun kirja muutaman viikon kirjastosta lainassa, mutta jotenkin sen lukeminen tökki. En tiennyt, että uusi suomennos on ilmestynyt, taidanpa kokeilla sen lukemista joskus!

    VastaaPoista
  5. Uuden suomennoksen kaunis kansikuva kiinnitti ilmestymisensä aikoihin huomioni. Aihekin on tuntunut kiinnostavalta - ja varsinkin tämän sinun arviosi jälkeen - mutta luultavasti tässä käy niin että en tule lukemaan kirjaa koskaan. Aina tulee olemaan muita kirjoja luettavaksi. Sellainen harrastus tämä lukeminen on:)

    VastaaPoista
  6. Minulla on jo vuosia ollut haaveena (!) lukea Thoreauta. Kaikki, mitä olen hänen ajatuksistaan lukenut, on tuntunut äärimmäisen viehättävältä. Sinun kirjoituksesi vahvisti sitä, että minun on saatava tämä luettavakseni. Ihmisen onni on kuitenkin niissä kaikkein pienimmissä asioissa. Minulla varmastikin lukemisessa ja kävelyssä (oman perheen ohella).

    VastaaPoista
  7. Kiitos kommenteista!

    Anki, kannattaa kokeilla. Tämä sopisi myös sellaiseksi kirjaksi, jota lukee vain silloin tällöin sieltä täältä.

    Erja, kokeile sinäkin! :) Minä en pitänyt tätä tällä kertaa yhtään raskaana. Jäi oikein vaivaamaan, miten se silloin ensimmäisellä kerralla oli niin hankalaa, vaikka teos oli minusta silloinkin kiinnostava ja viehättävä. Tämä uusi suomennos minulla on omana, mutta pitää jossain vaiheessa lainata se vanha kirjastosta ja vähän vertaillla, kuinka paljon kirjat eroavat toisistaan.

    Rooibos, osta ihmeessä! Tämä on niin luonnonläheistä luettavaa, että mielestäni se sopii luettavaksi etenkin kevät- ja kesäaikaan. Älä siis odota joulupukin seuraava lahjalastia!

    Pienen mökin emäntä, kiitos. :) Olen kuullut Kaarina Davisin kirjasta, mutta en ole tainnut edes nähdä sitä. Kiitos vinkistä, tutustun, jos tulee vastaan. Mummonmökkielämä kuulostaa ihanalta - tai ainakin olisi mielenkiintoista tietää, olisiko se oikeasti ihanaa. Tutustu sinäkin uuteen suomennokseen, sillä se saattaa ainakin minun kokemuksieni perusteella tarjota ihan erilaisen elämyksen kuin ensimmäinen suomennos!

    Sonja, minustakin kirjassa on todella kaunis ja vetoava ja lisäksi kirjaan hyvin sopiva kansi. Ja juu, noin minullekin käy useiden kirjojen kanssa, jotka ihan varmasti aion lukea...

    Katja, sen mitä sinusta ja kirjamaustasi tiedän, luulen, että pitäisit tästä kirjasta! Toivottavasti saat sen pian käsiiisi. Kirjan jälkipuheessa suomentaja sanoi, että Thoreulla on ihailijansa ja vihaajansakin. Vihaajat eivät kuitenkaan kuulemma vihaa niinkään itse kirjaa, vaan sitä, että Thoreau oli lähtöisin rikkaista oloista ja pystyi muuttamaan metsään vapaaehtoisesti ja ilman suurempia riskejä, hänellä oli "tavallinen elämä" johon palata. Niinhän se nytkin on, että täytyy olla tietyllä tavalla hyväosainen, että voi viettää sellaista onnellista mummonmökkielämää. Mielestäni Thoreaun pointti ei ollut kuitenkaan siinä, että kaikkien on lähdettävä askeettiseen metsämökkiin vaan siinä, että elämän onni on pienissä asioissa, juuri kuten sanot.

    VastaaPoista
  8. Hyvä kun sait tuon nyt luettua, ja varsin toimivaa mökkiviikonlopun lukemista se onkin (vaikka saattaa aiheuttaa haluttomuutta lähteä takaisin kaupunkiin ja töihin).
    Tämähän on klassikko, ja tämä lause on suunnattu ylläoleville kommentoijille, jotka eivät vielä ole lukeneet kirjaa. Kirja liittyy ihmiskunnan kehityksen tärkeään aikakauteen: kaupungistumisen ja teollistumisen aikaan ja niiden mukana esikaupunkialueiden syntyyn ja koko siihen kaupunki- ja yhteiskuntarakenteeseen, jonka nyt tunnemme. Kirja kuului myös muutamien muiden perusteosten ohella maisema-arkkitehtuurin (joka ammattikuntana syntyi Yhdysvalloissa) historian opintoihini.
    Vaikka nämä aspektit eivät kiinnostaisi, on kirja edelleen täysin ajankohtainen ja kiinnostava. Kiitos Jenni kun toit tämän esille!

    VastaaPoista
  9. Saila, kiitos kommentista! Hyvä, että taustoitit kirjaa vielä lisää, kun minä en saanut kaikkea mahtumaan muutenkin jo pitkäksi venähtäneeseen postaukseeni. Mielenkiintoista, en tiennyt, että tätä käytetään maisema-arkkitehtuurin tai muunkaan oppialan oppikirjana!

    Kirja on todellakin edelleen ajankohtainen ja kiinnostava.

    VastaaPoista
  10. Herranen aika, mikä flashback tästä tuli. Vaelsin metsään, koska halusin elää tietoisesti...Nyt täytyy hieman nolona muistella elämääni 13-vuotiaana, että serkkuuni ja minuun teki lähtemättömän vaikutuksen elokuva Kuolleiden runoilijoiden seura (ja sen söpöt pojat). Sen vuoksipa innostuimme lukemaan kaikenlaista ja luimme yhdessä myös tuon Elämää metsässä.

    En ainakaan itse tajunnut siitä kaikkea (juuri mitään?), joten uusi tutustuminen voisi olla paikallaan! Kiva kansikuva tuossa muuten, kaunis. Serkulle voisi hankkia lahjaksi :)

    VastaaPoista
  11. S, kiitos mainiosta kommentista! Luin sen jo aamulla ja se hymyilytti minua päivän mittaan. Voin vain kuvitella. Serkkusi tarvitsee ehdottomasti tämän teoksen, jotta voitte lähteä taas vaeltamaan.:)

    VastaaPoista