maanantai 27. kesäkuuta 2011

Eeva Kilpi: Perhonen ylittää tien

Kansi: Kirsikka Mänty
Minä hullu. Vaihdoin elämän sanomiseen. (s. 196)


Runoista on vaikea kirjoittaa. Viimeksi totesin niin, kun en osannut analysoida Eeva-Liisa Mannerin runoja. Tällä kertaa olen kyvytön kirjoittamaan, koska olen niin ihastunut. Eeva Kilven kokoomarunoteos on Perhonen ylittää tien on nimittäin kirja, joka:




- Sai minut ajattelemaan, että ehkä Risto Rasa ei olekaan lempirunoilijani. (Kai suosikkeja voi olla kaksi?)


- Antoi ensimmäistä kertaa eläessäni varmuuden: tämän kirjan ottaisin autiosaarelle.


- Pisti minut käyttämään sellaista itselleni vierasta termiä kuin voimakirja. Se kuulostaa aika huuhaalta, mutta tässä runokokoelmassa on voimakirjan aineksia. 


- Nostatti suuren runonkirjoitushalun.


- Oli niin hyvä, että päätin merkitä kirjan sisällysluetteloon kaikki ne runot, joihin haluan tässä teoksessa palata uudestaan. Kun olin merkinnyt ensimmäisistä neljästä runosta kolme, luovuin yrityksestä.




Jos ei käynyt vielä ilmi, pidin siis tästä kirjasta kovasti ja olen ikionnellinen, että ostin sen ihan omaksi. Tähän kirjaan aion palata usein, ihan vain huvikseni sekä elämän eri käänteissä.


Eeva Kilven runojen voima on niiden yksinkertaisessa kauneudessa ja elämänläheisyydessä, huumorissakin, lempeässä itseironiassa. Näitä runoja ei tarvitse jännittää, sillä ne avautuvat kertalukemalta muillekin kuin runoasiantuntijoille. Kilpi kirjoittaa usein luonnosta ja esim. eläimien oikeuksista, suuri osa runoista on myös omaelämäkerrallisia.  Lukija voi kokoomateoksen myötä seurata Kilven – tai ainakin jonkun naisen – kasvua rakkaudennälkäisestä nuoresta aikuiseksi ja lopulta vanhaksi ihmiseksi. Vaikka nainen muuttuu ja elämäntilanteet vaihtuvat, yksi asia pysyy samana: tuolla naisella on kysy ymmärtää itseään ja elämää, hänellä on huumorintajua ja sydän paikallaan. Tuolla naisella on myös kyky luoda upeita, käsin kosketeltavan aitoja runokuvia muutamalla rivillä.


Tuntui äärettömän vaikealta valita tästä teoksesta runoesimerkkejä, koska olisin halunnut valita kaikki runot. Rakkausrunoista valitsin lopulta rakkautta kaipaavien ja intohimoisten runojen sijasta tällaisen, hyvästä elämästä kertovan:


Sinun kanssasi, rakkaani, 
vuodet menevät liian nopeasti.
Se on ainoa mistä sinua syytän.
Ne tuhat vuotta jotka olemme olleet yhdessä
ovat kuin yksi varastettu iltapäivä
ja jokainen varastettu iltapäivä
kuin tuhatsata ajastaikaa.


Minä olen jo monta kertaa herännyt vanhana, 
yhtäkkiä. (s. 398)


Rakkausrunoja koskettavampia olivat mielestäni kuitenkin yleisesti elämästä ja naisena olemisesta kertovat. Joskus tuntuu tältä:


Nukkumaan käydessä ajattelen:
Huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle, 
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen,
kehun: Sinä pieni urhea nainen,
minä luotan sinuun. (s. 11)


Ja vaikkea minusta koskaan tulisikaan mummoa, haluan mummoasenteen ja mummon kohtalon:


Kun mummot kuolevat
heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää
ja joistakin mummoista tulee puita
ja humisevat lastenlastensa yllä,
suojaavat heitä sateelta ja tuulelta
ja levittävät talvella oksansa
lumimajaksi heidän ylleen.
Mutta sitä ennen he ovat intohimoisia. (s. 346)


Kaikkein eniten minua koskettivat teoksessa lyhyet, vastaanpanemattoman aidot kuvaukset surusta ja kuolemasta (Kun suru häipyy / tulevat muistot / ja jokainen niistä / koskee yksitellen. s. 102) sekä erityisesti runot luonnonsuojelun puolesta. Luonnon ja eläimien puolesta puhuivat erityisesti Animalia-sarjan runot. Esimerkiksi:


Kuusi puhuu:


Kun pysähdyt ja katsot minua
näet että täällä on vaikea kasvaa.
Kesälläkin on pakkasia, niitä sanotaan halloiksi.
Nämä käpristyneet oksanpäät paleltuivat 
toissavuoden kesäkuussa.
Minä kasvatin näin monta sormea kaulani jatkeeksi
että voisin puhua teille viittomakieltä.
Pysähdy, ehdi,
sinä ymmärrät kyllä kunhan katsot.
Viesti on sinussa jo.


Mutta en minä vain liikuttunut tämän teoksen kanssa, vaan usein naurattikin.


Nauratti se, että emmepä 80-luvun koululaisina tienneet, että kirjoitimme toistemme teinikalentereihin Eeva Kilpeä: Sinä olit minulle se oikea, vain minä sinulle väärä. (s. 83)


Myös tälle hymyilin:


Aamupäivisin kirjoitan,
iltapäivisin teen runoja
iltaisin katson tielle, juon viiniä ja tanssin.
Minkä yksintanssijan maailma minussa menettääkään.


Ei tiedä mitä menettää
se joka ei tule.


Eräs runo oli mielestäni niin hauska, että lähetin siitä viestin Kirjainten virrassa -blogin Hannalle, koska tiedän hänenkin olevan Kilven ihailija. Hanna vastasi, että hän on blogiinsa kirjoittanut Eeva Kilven runoteoksesta ja siteerannut samaa runoa! Tämä jos mikä onkin lukutoukkaa viihdyttävä runo. Kannattaa etsiä kumppani, joka osaa myös nauraa sille, tai ainakin ymmärtää, mistä on kyse:


Herättyäni 
sinun vieressäsi katselen
kuinka aamuaurinko kultaa kirjahyllysi
lattiasta kattoon
enkä yhtäkkiä enää tiedä kumpaa rakastan:
sinua vaiko kirjojasi.


Rakkaani, uskalla tuntea minut,
anna arvo tälle tunnustukselle. (s. 31)




Minä annon arvon Eeva Kilvelle. Onneksi hän vaihtoi elämän sanomiseen.




Eeva Kilpi: Perhonen ylittää tien. Kootut runot 1972–2000. Wsoy, 2011. Kahdeksas painos
Kustantamon kirjaesittely

20 kommenttia:

  1. Oi, sinä toinen Eeva Kilpi -fani. Olen päättänyt, vakuuttunut, nyt luettuani arviosi, että aion hankkia kaikki Kilven runokirjat itselleni. Olen myös tässä syksyyn valmistautuessa ikikiitollinen sinulle, että teet blogissasi Kilvestä taas "seksikkään". Graduni tarkasteltavat teokset hakevat vielä muotoaan, mutta tulen kyllä lukemaan kaikki Kilven teokset.

    Vanhoista Parnassoistakin yritin eilen etsiä Kilvestä juttua..

    VastaaPoista
  2. Kiitos ihanasta kommentista! :) En kyllä tiedä, nouseeko Eeva Kilven mediaseksikkyysarvo kovastikaan siitä, että minä ihastelen blogissani, kun Kilpi kirjoittaa niin hyvin mummoista ja kuusien suojelusta. :D Mutta Naisen päiväkirjan voisin lukea, se löytyy omasta hyllystänikin, ehkä siitä irtoaisi jotain hurjaa ja kiinnostavaa. ;)

    Hanki ihmeessä tämä kokoomateos, siinä on mist ammentaa! Itse aion tehdä Kilven kanssa kuten Rasan kanssa: vaikka minulla on kummaltakin kokoomateokset, ostan myös yksittäisiä runoteoksia, kun tulee sopivasti vastaan.

    Hienoa, saat lukea kaikki Kilven teokset! Tai saisinhan vaikka minäkin halutessani, mutta en tiedä, olenko tarpeeksi uuttera.

    VastaaPoista
  3. Minullakin on tämä kokoomateos ja olen oikein ihastunut. Tässä esimerkiksi yksi, tähän päivään sopiva,yksinkertaisuudessaan tunnelman tavoittava:

    Tuulikin on tänään lämmin.
    Uitu.
    Pesty pusero ja rintaliivit.

    VastaaPoista
  4. Hengästyttävä arvostelu, vaikka siis runoja onkin vaikea analysoida puhki, niin niistä voi kertoa vaikka juuri näin.

    Minusta tuo rakkausruno oli juuri minua;-) Voisin sanoa, että 'en tiedä, kumpaa rakastan enemmän, sinua vai kirjojasi.'

    Olen lukenut Tamaran ja se on hyvin vahva romaani. Nyt pitäisi noutaa tämä kirjastosta, että minäkin, runonviemä, löytäisin Eeva Kilven sanomisen ytimeen, siihen tiivistettyyn eli runoon.

    Hieno postaus, kiitos!

    VastaaPoista
  5. Ihana kirjoitus <3 Minäkin olen lukenut tätä ihanaa kokoomateosta.

    VastaaPoista
  6. Onpa hyvä ja ihastuttava kirjoitus. Tunnen vain joitakin yksittäisiä Kilven runoja, mutta ehdottomasti on luettava häntä enemmän. (Mietin aina vaan, miksi joskus lopetin runojen lukemisen, koska lukioikäisenä luin nimenomaan runoja. Tuolloin kirjastossakin suuntasin aina runohyllylle.)

    Kilpi kirjoittaa myös hienoa proosaa. Etenkin lapsuuskuvaus Rajattomuuden aika on minua puhutellut. Siinä kuvataan muun muassa hienosti ja kauniisti muistia ja muistamista.

    VastaaPoista
  7. Näin monta Eeva Kilven ystävää, hienoa!

    Jaana, kiitos runosta. Tuo pieni, aito tunnelmakuva jäi minunkin mieleeni. Muutenkin monet Kilven runoista olivat sellaisia, että joko näin ne silmissäni tai ajattelin, että tuota varten pitäisi kuvata tai maalata kuva.

    Leena, tämä oli taas sellainen lukukokemus, että siitä ei osaa sanoa paljon mutta haluaa kertoa siitä kaikille. Onneksi Eeva Kilven runot puhuvat kyllä puolestaan, niin on se ja sama, osaanko minä sanoa niistä jotain fiksua vain en. Tuo kirjahyllyruno taitaa sopia kaikille kirjabloggareille ja ahkerille lukijoille. Luin juuri vanhasta Trendi-lehdestä miehen tilitystä, kuinka naiset haluavat ensitreffeillä tietää miehen palkkapussin suuruuden. Tietyissä piireissä miehen kirjahyllyllä saattaa olla enemmän merkitystä. :D

    Etsi sinäkin tämä runokokoelma käsiisi, lyhyet, kauniit ja koskettavat runot ovat kesäillan lukemista, jos mitkä!

    Maria, kiitos - ja toivottavasti löydät kirjan itsellesi. Tämä minun (Akateemisesta) ostamani on siis tämän vuoden painos, joten tätä on varmaan nyt saatavilla. Minulle tämä oli kirja, jonka joko hankin omaksi tai en lue ollenkaan. Se on jo täynnä merkintöjä, post it -lappuja ja taiteltuja sivunkulmia.

    Anna Elina, kiitos sinullekin. Tuosta Rajattomuuden ajasta en ole edes kuullut, mutta se kiinnostaisi kovasti, koska luin juuri Noidanlukon, myös vaikuttavan lapsuuskuvauksen.

    Ehkä voit ottaa kesäprojektiksi, että aloitat runojen lukemisen uudelleen? Minä olen lukenut runoja vähän ja satunnaisesti, mutta nyt olen yhtäkkiä ihan innostunut niistä ja joka viikko pitää lukea edes vähän jotain runoteosta.

    VastaaPoista
  8. Vakuuttavasti kehuttu! ;) Minä olen joskus ihaillut tätä kaunista kirjaa kirjakaupassa. Mutta kuten muutaman muunkin runokokoelman kohdalla, päätin että en tätä ainakaan omaan hyllyyn hanki ennen kuin olen lukenut ne ostamani runot, joita hyllyyn on jo kertynyt... Tuntuisi jotenkin tekopyhältä ostella runokirjoja ja jättää ne lukematta. Mutta kirjastossapa tähän voisin tutustua sopivan hetken tullen!

    Hienoja näytteitä olet valinnut. Minäkin taidan vanhastaan tuntea Kilveltä vain joitakin satunnaisia runoja, niitä tunnetuimpia ja siteeratuimpia.

    VastaaPoista
  9. Salla, tuttu tunne ja kävi mielessäni, kun ostin tämän kirjan! Vaan tämäpä tuli heti luettua. Minulla ei ole kovin montaa runokirjaa hyllyssäni, mutta siinäkin kokoelmassa on monta lukemista odottavaa ja toisaalta niitä, jotka odottavat uusintalukua... Mutta nyt, vuosien ihailun jälkeen, en vaan voinut vastustaa tätä ja olen hyvin tyytyväinen, etten voinut! Kirjastosta tämä kyllä varmaan löytyy, tai ainakin yksittäisiä Kilven runoteoksia, veikkaisin.

    Moni Kilven runo oli muuten hyvin tuttu, mutta en tiennyt, että se oli häneltä tai että se oli ylipäätään runo, kun jotkut hänen runonsa ovat hyvin lyhyitä ja toteavia.

    VastaaPoista
  10. On muuten ollut huima menestys, kun on jo kahdeksas painos!

    VastaaPoista
  11. Ihanaa, että olet löytänyt jotain noin mieluista!

    On ollut jo jonkin aikaa tarkoitus lukea Kilven runoja. Luin viime kesänä häneltä muutaman proosateoksen, ja siinä kävi niin, että pidin hurjasti ajatuksista, mutta en koko ajan tyylistä. Silloin mietin, että runot tiiviimpinä voisivat olla Kilven parasta, ominta. Kirjoituksesi vahvistaa tätä ajatusta.

    VastaaPoista
  12. Erja, eikö olekin hauskaa! Onhan lukeminen aina ihanaa, mutta joskus se on parasta maailmassa, kun tulee oikea aarrekirja vastaan ja voi vielä kertoa siitä blogissa muillekin. :)

    Mitä Kilven proosaa olet lukenut? Minusta tuo jo tässäkin keskustelussa mainittu Noidanlukko oli selkeä (ja hyvä), mutta Unta vain jäi mieleeni jotenkin epäselvänä, vaikka pidinkin siitä. Haluaisin lukea sen joskus uudelleen, samoin kuin Naisen päiväkirjan, jonka lukemisesta on jo niin kauan, etten osaa sanoa siitä mitään.

    Hienosti sanottu,että pidit Kilven ajatuksista mutta et aina tyylistä. Joskus käy niin.

    VastaaPoista
  13. Minullakin on tuo sama kokoelma, ja paitsi että sisus on ihan ihana, tykkään myös kannesta, harvinaisen onnistunut. Jotenkin tykkään melkein eniten niistä runoista, joissa runominän fyysinen puoli, halu ja kaipuu tulee esille; se jalan polkemisen henki, mikä yhdistyy himon ja kaipuuseen, on jotain ihan mahtavaa, etenkin kun se on niin totta ja samalla lempeällä huumorilla väritettyä.

    VastaaPoista
  14. Ostin tämän itselleni aikoinaan lahjaksi, kun sain graduni valmiiksi. Olin pitkään haaveillut tästä kokoelmasta, koska olen tykännyt Eeva kilvestä lapsesta saakka ja kun gradu oli valmis mietin, että mikä olisi hyvä lahja itselleni, sillä tunsin ansainneeni jotakin aivan IHANAA. Ja se oli sitten tämä kirja. Rakas kirja edelleen ja aina.

    VastaaPoista
  15. Ihanan esittelyn kirjoitit! Aina kun kuulen tästä kirjasta, päätän lainata sen ja sitten aina unohdan... Mutta enpä enää! Olen nimittäin jo pitkään etsinyt lahjaa hyvälle ystävälleni jota haluan ilahduttaa, ja kirjoitustasi lukiessani ymmärsin löytäneeni sen mitä etsin. Nyt tilaan sen bookplussalta ja ennen paketointia voin lukea sen itse :)

    VastaaPoista
  16. Rooibos, nekin runot ovat kyllä hienoja, vaikka väitin eilen muita runoja koskettavammiksi. Ehkä se johtuu lukuhetkestä ja fiiliksestä. Eilen taas selailin tätä teosta illalla ja mietin, että miksen nostanut tuotakin runoa ja teemaa esiin, luin juuri näitä fyysisempiä. Mutta summa summarum: on ainakin monipuolinen teos, siinä on jotenkin kaikki!

    Reeta Karoliina, erittäin onnistunut gradulahja itselle! Minä olen omistanut tämän kirjan vasta viikon, mutta tiedän jo, että se on minullekin rakas edelleen ja aina.

    Elma Ilmona, kiitos! Hihii, minäkin teen noin, että luen ensin itse jonkun kirjan ja annan sitten lahjaksi. ;) Tämä kirja jo mikä sopii kyllä lahjaksi jo kauniiden kansiensa takiakin. Ja muutenkin. Jos on yhtään kiinnostusta runouteen tai sellainen olo, että haluaa lukea jotain kaunista ja lohduttavaa, tämä kirja on hyvä valinta. Toivottavasti ystäväsi ilahtuu!

    VastaaPoista
  17. Mukava lukea näitä kommentteja, itse kun olen vasta nyt löytänyt Kilven tekstit. Kolmas proosateos on juuri meneillään mutta tämä bloggauksesi innostaa tarttumaan seuraavaksi Kilven runoihin!

    VastaaPoista
  18. Lukumato, kiva että keskusteli innosti! :) Mitä Kilven teoksia olet lukenut ja mitä olet niistä pitänyt? Minuakin haluttaisi lukea Kilven proosaa, vaikka toisaalta näiden runojen jälkeen rima on kovin korkealla: tämän runoteoksen jälkeen oli jonkin aikaa sellainen olo, etten voi lukea enää mitään muuta. No, siitä on toettu, mutta olisi jotenkin kauheaa, jos lukisin nyt lisää Kilpeä enkä olisikaan yhtä lumoutunut.

    Olen jopa suunnitellut, että laittaisin erikseen ylös joitakin Kilven parhaimpia runoja, niin voisin palata niihin helposti aina halutessani.

    VastaaPoista
  19. Löysin vahingossa Eeva Kilven runoja netistä. Miten upeita ne ovatkaan. Juuri minulle sopivia. Ihania, oikeita, rehellisiä.

    VastaaPoista
  20. Hei! Pakko kommentoida, vaikka on jo tästä hienosta kirjoituksestasi aikaa kulunut. Tutustuin Eeva Kilven runoihin kesällä. Tuntuu, että en saa edes henkeä niitä lukiessani. Ne ovat niin pakahduttavan ihania! :)

    VastaaPoista