sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Katherine Pancol: Krokotiilin keltaiset silmät


Krokotiili on arvaamaton eläin. Se näyttää verkkaiselta uppotukilta, mutta on valmis iskemään milloin tahansa. Se ei nuku koskaan: yön pimeydessä mikään ei kiilu kuten krokotiilin silmät. Meillä jokaisella on omat krokotiilimme.

Ranskalaisen Katherine Pancolin juuri suomennetussa bestseller-romaanissa Krokotiilin keltaiset silmät krokotiilejä ovat mm. epäonnistumisen ja rakkauden menettämisen pelko, arkuus ja kiltteys, uudelleen aloittamisen pelko, rakkauden pelko ja työttömyys, sukulaissuhteet. Lisäksi on kenialainen krokotiilitila, jossa on kymmeniätuhansia oikeita krokotiileja.


Suurimmaksi osaksi Pariisiin sijoittuva romaani kertoo Joséphinesta, hissukkamaisesta ja liian kiltistä historiantutkijasta, kahden teinitytön äidistä, jonka avioliitto tyttöjen hieman vätysmäisen isän kanssa päätyy eroon. Kuten eron hetkellä yleensäkin, Josephine joutuu miettimään konkreettisia asioita toimeentulosta tietokoneen hankintaan mutta myös rakentamaan identiteettiään uusiksi naisena ja äitinä.


Joséphinen kuvankaunis sisko Iris ei harrasta pohdintoja, vaan on valmis häikäilemättömiinkin tekoihin oman menestyksensä ja mukavuudenhalunsa vuoksi. Eräs kirjaprojekti saa Josephinen sekaantumaan Iriksen julkisuuspyrkimyksiin erikoisella tavalla - tavalla, joka muuttaa sekä siskosten että koko heidän lähipiirinsä ihmissuhteet. Aikuisten siskojen ja heidän lapsiensa lisäksi kirjassa tavataan mm. siskosten jäykkä äiti, hänen upporikas ja nuoreen sihteerinsä silmittömästi rakastunut aviomiehensä, salaisesti kuninkaallista alkuperää oleva naapurinrouva sekä kirjastossa viihtyvä, kiehtova duffelitakkinen kaunis mies.


Aikamoinen ihmiskavalkadi siis, ja kenties vähempikin olisi riittänyt. Aloin nimittäin lukea kirjaa kovin innostuneena: ihanan ranskalaista, kepeän tyylikästä ja sopivan bizarrea! Kirjan mittaan intoni kuitenkin hieman laimeni, sillä vajaa 700 sivua kepeää ihmissuhderomaania oikeiden ja kuvitteellisten krokotiilien parissa oli vähän liikaa. Eivätkös ranskalaiset romaanit ole yleensä lyhyitä ja niukkoja, eivät tällaisia runsaita tiiliskiviä?


Ymmärrän silti hyvin, miksi tämä teos on myynyt Ranskassa jopa 1,6 miljoonaa kappaletta. Se ei ole suurta taidetta, mutta pituudestaan huolimatta se on hyvää ja sujuvaa viihdettä. Vaikka kirjan hahmot olivat minusta melko stereotyyppisiä, viihdyin kirjan parissa. Huomasin myös, että viihteellisetkin hahmot voivat tuntua todellisilta: luin tätä kirjaa noin viikon ajan ja huomasin usein ajatellevani sitä ja sen ihmisiä silloinkin, kun en istunut nenä kirjassa. Voisin kuvitella, että tästä tehtäisiin viehättävä ja kiinnostava, sopivasti vinksahtanut tv-sarja.


Veikkaan kirjasta hittiä myös Suomessa, sillä etenkin kesäkirjaksi tämä on mainio. Lisäksi minun lisäkseni muitakin lukutoukkia saattaa innostaa se, että kirjan keskeinen juonikuvio kertoo historiallisen romaanin kirjoittamisesta sekä kirjailijoiden julkisuuskuvasta. Krokotiilin keltaiset silmät sopisi myös Karoliinan lanseeraaman siskoshaasteen kirjaksi: teoksessa on kaksi siskosparia ja kummassakin siskot ovat keskenään kovin erilaisia.


Tekstinäyte kohdasta, jossa Joséphine, taloustaidoton humanisti, on juuri saanut kääntääkseen Audrey Hepburnin elämäkerran. (Vaikka eihän meille humanisteille näin voisi käydä, eihän?)


Joséphine mietti kynä kädessä. Kunnes eräs ajatus jysähti hänen mieleensä kuin pommi: Unohdin kysyä, mitä minulle maksetaan Audrey Hepburnista! Otin työn mukaan kuin kiltti työläinen ja unohdin kysyä. Yhtäkkiä hän hätääntyi ja kuvitteli joutuneensa ansaaan. Mitä nyt olisi tehtävä? Olisiko soitettava ja kysyttävä: "Mitä työstä itse asiassa maksetaan? Tämä on ihan tyhmää, mutta unohdin puhua siitä.” Olisiko kysyttävä asianajaja Vibertiltä? Mahdotonta. Minusta ei ole mihinkään, mihinkään, mihinkään. Kaikki tapahtuu liian nopeasti! hän purnasi mielessään. Mutta miten muuten hän olisi voinut menetellä? Ihmisillä ei ole aikaa odottaa eikä miettiä. - - Minun on opittava toimimaan ripeästi ja tehokkaasti. Minun, joka olen tottunut elämään pientä tunnollisen lukutoukan elämää... (s. 116)


Katherine Pancol: : Krokotiilin keltaiset silmät (Les yeux jaunes des crocodiles, 2006). Bazar, 2011. Suom. Marja Luoma.
Kannen kuva: Getty Images
Kustantamon kirjaesittely

9 kommenttia:

  1. Minulla tämä odottaa lukupinossa ja innolla odotankin tähän tarttumista! Lomareissulla varmaan viimeistään!

    VastaaPoista
  2. Minä olisin halunnut lukea tämän ennen matkaani tai ottaa kirjan mukaani reissuun, mutta en ehtinyt saada kirjaa. Kiva, että pidät kirjaa mainiona kesäkirjana, koska jotain tällaista kaipaan kesälukemiseksi ja ehkä siis hyvinkin palaan tähän vielä jossain vaiheessa.

    Tämä pieni tunnollinen humanistilukutoukka ei ainakaan voisi kuvitella tuota kohtausta! :)

    VastaaPoista
  3. Tämä odottaa täälläkin lukemattomien kirjojen pinossa! Ja sanan kaksoismerkitys on tässä tapauksessa juuri oikea :)

    VastaaPoista
  4. Hmm...kiitos, taidan ostaa kirjan sittenkin! :)

    VastaaPoista
  5. Kiitos kaikille kommenteista! Tässä kirjassa on aika rankkoja tai ainakin hankalia aiheita, mutta niin kepeä, viihdyttävä ja nopealukuinen tyyli, että minusta tämä sopii hyvin kesä- ja lomakirjaksi. Minusta tämä on myös hyvä lahjakirja, koska kirjan kansi on niin herkullinen! Ajattelin antaa kirjan eteenpäin ystävälle, jolla on kakkosasunto Ranskassa, ainakin kirjan pääasiallisen tapahtumamaan luulisi kiinnostavan.

    Kiva sitten kuulla, mitä mieltä muut ovat tästä!

    VastaaPoista
  6. Minullakin tämä odottaa, niin kuin kerroinkin, ja toivottavasti kesällä ehdin tämän kimppuun. Kuulostaa ihan hyvältä, vaikkei sinusta loistava ollutkaan. Minulla on joka tapauksessa nyt tarkoituksena tutustua vähän paremmin keskieurooppalaiseen nykykirjallisuuteen.

    En ole humanisti, mutta minulle kyllä voisi melkein käydä lainauksen kuvailemalla tavalla.. :D

    VastaaPoista
  7. Ihanaa Jenni että teit tästä tekstin! Minä olen useampaan otteeseen hipelöinyt tätä kirjakaupassa mutta en sitten kuitenkaan.. Taidan odottaa siis kirjastossa vuoroani, kuulosti nimittäin tosiaan hyvältä kesäkirjalta (ah Pariisi! krokotiilit! bizarrea draamaa!). Kiitos!

    VastaaPoista
  8. Tällainen blogiasi säännöllisesti taustalla seuraileva lukutoukka tykkäsi myös krokotiilin keltaisista silmistä. Kevyttä, kivaa kesälukemista. Henkilöt ehkä hiukan stereotypioita, mutta mukaansatempaavia. tästä on luullakseni tulossa myös kakkososa.

    VastaaPoista
  9. Kiitos kommenteista, johon laiskana lomalaisena havahdun vastaamaan vasta nyt. :) Huomaan, että pidin kirjasta niin paljon, että aion lukea sen jatko-osankin (vaikka kirja oli noinkin paksu, moni asia jäi lopussa vielä vähän auki). Anonyymi on nimittäin, kiitos vain täsmennyksestä, oikeassa, ja tästä on tulossa tosiaan jatko-osa, muistaakseni ensi vuoden syksyllä. Pancol on myös kirjoittanut 11 kirjaa ennen Krokotiilin keltaisia silmiä, joten ties vaikka hänen varhaisimpiaankin teoksia suomennettaisiin.

    VastaaPoista