torstai 16. kesäkuuta 2011

Kuinkas sitten kävikään...

Päivän saalis.

Olen tehnyt usein tiettäväksi niin omassani kuin muidenkin blogeissa, että en oikein hallitse kirjastoasioita. Ainoa tapa suoriutua kirjastosta ulos järkevän kirjamäärän kanssa on se, että käy kirjastossa vain lainatiskillä (varaan lähes kaikki kirjat etukäteen) ja palautusautomaatilla. Sivuille ei saa vilkuilla ja varsinkin epämääräinen hyllyjen välissä haahuilu on kirjastossa käydessä kielletty.

Siitä huolimatta onnistuin toissa viikolla lainamaan kerralla ja ihan ex tempore neljä bestselleriä viikon laina-ajalla. Viime viikolla palautin niistä kolme lukemattomina. Hyvin viisasta.

Tänään taas kävi niin, että menin palauttamaan neljää kirjaa - joista arvatenkin taas pari jäi muka ajanpuutteen takia lukematta - ja palasin kirjastosta kolmen uuden ikioman kirjan kanssa. Kirjaston tuulikaapissa, jo ennen palautusautomaattia, oli tyrkyllä kärrykaupalla kirjoja haalimiseen pakottavan kyltin kanssa: Saa ottaa!

Ja minä otin, totta kai. Kumma, että otin vain kolme.

Tiedoksi pääkaupunkiseutulaiset: se kirjasto on Kauniaisten kirjasto. Kiiruhtakaa haalimaan kirjoja!

10 kommenttia:

  1. Minäkin päädyin tänään lainauspuuhiin. Oli tarkoitus myös palauttaa luetut lainat, mutta bussiin kiirehtiessäni lainakassi jäi eteisen lattialle :D

    Meidän kirjastossa on myös poistokärry, mutta en ole koskaan löytänyt siitä mitään. Itse asiassa se on aina melko tyhjillään. En sitten tiedä ehtivätkö ihmiset rohmuta siitä kaiken ennen kuin minä tulen paikalle vai tuodaanko kärryyn niin vähän kirjoja.

    VastaaPoista
  2. Suurimman osan minäkin lainaan varaamalla - se on loistosysteemi - mutta joskus on luksusta vain kuljeskella hyllyjen välissä ja napata mitä mieleen juolahtaa. Ja kyllähän niitä juolahtaa. Ärsyttävää juuri tuo, että 7 päivän hyllyssä olisi monta kiinnostavaa tarjolla samalla kertaa. Poistohyllysysteemi on tainnut jo levitä, myös minua lähellä parissa kirjastossa on nykyään sellainen. Hyvä idea kaiken kaikkiaan, itse olen käyttänyt sitä lähinnä toisinpäin eli vienyt sinne kirjoja, minulla kun on tämä hyllyjen siivousprojekti menossa. Jokusen metrin (tai ehkä yhden) sainkin hupenemaan, mutta nyt kyllä on tullut vähän jo takaisin. Syksyksi pitää varata kuitenkin tilaa.

    VastaaPoista
  3. Laura, minäkään en ole aiemmin löytänyt ilmaiseksi mitään poistokärrystä, mutta naurettavaan 20-50 sentin hintaan kyllä vaikka mitä.

    Ja Arja, minäkin aina suunnittelen vieväni kirjoja kirjastoon, mutta sen sijaan vain haen niitä kotiin. Meilläkin olisi varaa tyhjentää metri tai toinenkin kirjahyllyä...

    VastaaPoista
  4. Noista kirjastojutuista en tätinä voi muuta sanoa kuin :-))

    VastaaPoista
  5. Erja, voin kuvitella että naurattaa. Näkyykö asiakkaista usein kirjastohulluus päältä päin? Vaikkei näkyisi, niin kirjablogeja seuraamalla saa kyllä hetkessä selville, että aika moni kärsii kummallisesta viha-rakkaussuhteesta kirjastoja kohtaan. Liian ihana paikka. :D

    VastaaPoista
  6. Jenni, sinä siis retkahdit. ;-D Ajattelinkin tässä taannoin, kun systeemistäsi kerroit, että onhan se hieno, mutta ei ainakaan mulla toimisi. Mut ei meidän varmaan auta kuin kärsiä tästä vaivastamme ja jopa olla ylpeitä siitä. Ja taitavat tosiaan kirjastotäditkin sille antaa siunauksensa...

    Kirjastohullujen yhdistyksen tai piirin toki voisi perustaa. Tavattaisiin eri kirjastoissa ja katsottaisiin, tuleeko kaikissa kirjastoissa yhtä pahoja oireita.

    VastaaPoista
  7. Väistämätön retkahdus, kun poistokirjat oli laitettu kirjastohulluudesta kärsiviä viekottelemaan heti tuulikaappiin, ennen palautusautomaattia. :D Varmaan seurasivat jonkin kameran kautta, että tuolla yksi hullu taas intoilee kirjakärryjen kimpussa...

    Mutta joo, kai tästä voi olla ylpeä, on sitä huonompiakin hulluuden lajeja.

    VastaaPoista
  8. Helsingin Rikhardinkadun kirjaston kirjakierrätyshylly (uloskäynnin vieressä) on usein tyhjänä, mutta kerran onnistuin löytämään siitä Jeffrey Archerin romaanin, jota en ollut aiemmin lukenut alkukielisenä. Siisti kappalekin vielä.

    VastaaPoista
  9. Kirjastohulluus, heh.

    Kyllä paljon käy semmoisia ihania asiakkaita, joilla lähtiessä on niin isot kantamukset että hyvä kun selviävät niiden kanssa. Työskentelen osastolla, missä on kaunokirjallisuutta ja taidekirjoja, ja molemmat taitavat olla semmoisia ajoittaista kahmintavimmaa aiheuttavia aiheita, minkä ilolla totean.

    Joskus kysytään paljonko saa lainata. Ja onhan meillä siinä raja, mutta kun kertoo, että 50 kirjaa saa kerralla ottaa, niin yleensä asiakkaan kasvoille leviää hauskan hämmentynyt ja iloinen ilme.

    VastaaPoista
  10. Erja, sano suoraan, miten säälittävinä pidätte monta kertaa viikossa käyviä asiakkaita. Asun kirjaston vieressä ja usein tekee mieli käväistä "äkkiä vilkaisemassa" bestseller-hylly mutten aina kertakaikkiaan kehtaa, kun taisin käydä eilenkin. Ja alkuviikostakin. Ja viime viikolla kolme kertaa. Addikti mikä addikti. Liityn heti seuraan (anonyymit) kun se perustetaan.

    VastaaPoista