perjantai 17. kesäkuuta 2011

Kokemuksia luovan kirjoittamisen kursseista?

Ensi syksynä minä aion harrastaa ja haaveilen siitä jo nyt!

Laitoin kotiblogin puolelle kyselyn kuvataidekursseista, mutta täällä kirjablogissa kyselen, tietääkö joku hyviä luovan kirjoittamisen kursseja joko pääkaupunkiseudulla tai etäopiskeluna. En ole opiskellut juuri kirjoittamista koskaan, vaikka jopa kirjoitan työkseni, joten kiinnostaisi kokeilla luovaa kirjoittamista (tai jotain muutakin kirjoittamisen kurssia kuin luovaa, jos hyvä löytyy).

Kurssin pitäisi olla jotain työväenopiston kurssin ja wannabe-kirjailijoille tarkoitetun kurssin väliltä.

Aloitin kerran työväenopiston luovan kirjoittamisen kurssin, ja kokemus oli kauhea. Kurssiesitteessä ei kerrottu, että kyseessä olikin kirjoittamisen sijasta psykoterapiaa. Kaikki muut olivat osallistuneet tälle yhdelle ja samalle kurssille jo vuosien ajan. Syksyn ensimmäinen kokoontuminen alkoi sillä, että eräs nainen ilmoitti kirjoittaneensa kesän aikana taas yhden version traumaattisesta erostaan... Vieressäni oleva nainen kuiskasi minulle: "Sun pitäisi nähdä, millaista on runoryhmässä, siellä on paljon sairaampia ihmisiä!" Vielä kun opetuksen taso oli sellainen, että olisin voinut itsekin vetää ko. kurssia, tein johtopäätöksen, että se kurssi voi jatkua ilman minuakin.

En kuitenkaan halua myöskään liian vaativalle tai muuten tasokkaalle kurssille, sillä en edelleenkään haaveile blogia luovemmasta vapaa- ajan kirjoittamisesta, vaan haluaisin vain tietää, mitä minusta irtoaa, kun tehdään erilaisia kirjoitusharjoituksia. Jos innostun sitten kirjoittamaan lisääkin - kyllä minunkin pöytälaatikostani kuitenkin kaikenlaista löytyy - niin hyvä, mutta erityisen tavoitteellisesti en kuitenkaan ole liikkeellä.

Siis: suosituksia, varoituksia? Tai muuten vain ajatuksia: millaiselle kurssille itse menisit, jos tekisi mieli kirjoitella kaikenlaista?

***
Jätän tämän kyselyn nyt tänne viikonlopun ajaksi. Pääsen vastailemaan mahd. kommentteihin vasta sunnuntaina tai alkuviikosta. Arvatkaa muuten, onko turhauttavaa omistaa kännykkä, jolla voi lukea blogeja ja blogikeskusteluja, mutta ei voi osallistua niihin? Eräs syksyn haaveeni onkin vaihtaa myös puhelinta.

12 kommenttia:

  1. Meillä oli lukiossa yhtenä valinnaisena kurssina luova kirjoitus ja rakastin sitä! Opettajamme oli innostava, ryhmä pieni ja tehtävät mieluisia. Harmi että kurssia oli tarjolla vain yhden jakson verran.

    Mielenkiinnolla myös minä kuuntelen muiden vinkkejä missä luovan kirjoittamisen pariin taas pääsisi =)

    VastaaPoista
  2. Viime vuosien aikana olen (muistaakseni) osallistunut kolmelle kirjoituskurssille. Anu Silfverbergin ja Riikka en-muista-sukunimeä kurssittivat freelenacetoimittajaksi Naisliitto Unionin järjestämällä kurssilla. Taisimme tehdä jotain luovempiakin harkkoja. Silfverberg on sittemmin kurssittanut kustantamonsa kautta, ainakin nyt keväällä kun kirjoitusharjoituskirjan markkinointi oli käynnissä.

    Myös Naisliitto Unionin kurssi oli Helena Kallion vetämä kokonaisuus. En enää muista otsikkoa, mutta yllätyin terapiamaisesta sisällöstä. Vähän niinkuin sinä kuvaat yllä. Kallio teetti meillä roolileikkejä, joissa keskusteltiin hahmojen kanssa. Tekniikkana ei mitenkään mahdoton. Valitettavasti sairastuin kesken kurssin, joten en saanut siitä kaikkea mahdollista irti.

    Yhden viikonlopun kurssi oli Orisveden opiston Helsingissä järjestetty Luova tietokirjoittaminen, kouluttajana Eero Ojanen. Siihen petyin sisällöllisesti ja niin taisi pettyä muutama muukin, joka ei enää sunnuntaina saapunut paikalle. Ojasen tyyli ei meille istunut. Olisin itse kaivannut enemmän käytännön esimerkkejä tai tekstien käsittelyä. Oloa, että kurssia sisältöineen olisi suunniteltu. Jäi sellainen mielikuva, etten opiston kursseille ole tunkemassa.

    Kokemukseni Räisälän kansanopiston kirjoittajakesälukiosta 1980-luvun lopussa tuskin enää relevantteja...

    VastaaPoista
  3. Kävisikö tämä:
    http://sokeripala.blogspot.com/2011/06/tervetuloa-vapaaseen-kirjoittajakouluun.html

    VastaaPoista
  4. En ole varma, mutta eikös Nuoren Voiman Liitto järkkäile jotain? Myös Kriittisellä korkeakoululla on pelkästään viikonlopun mittaisia kursseja. Ja tuo Kaisan mainitsema Oriveden opistohan järkkää vaikka mitä. En ihmettele, ettei Ojasen tyyli napannut, sillä hänen tyylinsä ei inspiroinut minuakaan käymään hänen luennoillaan kirjoituskouluvuosinani..vaikka hyvin sympaattinen henkilö hän onkin.

    VastaaPoista
  5. Ei, apua, anteeksi, sekotin Eero Ojasen Eino Santaseen. Aamumoka :) Eero Ojasesta en siis tiedä..

    VastaaPoista
  6. Aloitin joskus vuosia sitten harrastajakirjoittajien iltakurssia: lopahti kohdallani siihen, että osallistujia oli paljon ja jokaisen kirjoituksia oli tarkoitus lukea ääneen - ja sen jälkeen kommentoida. Jostain syystä inhoan kuunnella ääneen lukua, haluan lukea itse. Enkä myöskään halunnut itse lukea omaa tekstiäni ääneen, sekin tuntui jotenkin kummalta (toisen lukemana ei niinkään). Ja kun jokaisen piti päästä lukemaan, ei siinä juuri ruotimiseen aikaa jäänyt. Ehkä olin liian kärsimätön, mutta siihen se homma kaatui, liian hitaaseen tahtiin. Ehkä nykyisin käytetään osallistavampia metodeja? Tai ainakin annetaan jokaisen lukea itse ja käytetään aika keskusteluun ja palautteen antoon? Vai miten se tapahtuu?

    VastaaPoista
  7. No iliman muuta Avaimen kurssille! Tykkäsin kovasti ja kirjoitin kokemuksistani täällä.

    VastaaPoista
  8. Suosittelen Oriveden opiston romaanipajoja ja novellipajoja (perus- ja jatkopajat). Romaanipajoista sain paljon itseluottamusta kirjoittamiseen (ennen Ennustuksen julkaisemista) ja yleisestikin paremman käsityksen siitä, miten romaani kannattaa rakentaa. Novellipajoista eväitä novellien rakentamiseksi... Opettajina minulla on ollut Taija Tuominen ja Jyrki Vainonen.

    VastaaPoista
  9. En ole tutustunut pk-seudun kurssitarjontaan, mutta olipa karvoja nostattavaa kuulla kokemuksesi kansanopiston kurssista :-D! Toivottavasti kaikki vastaavat eivät ole terapiaryhmiä, vaikka onhan kirjoittamisessa toki parantava puolensakin.

    Oriveden kurssithan ovat todella tunnettuja, eivätkä varmaan syyttä.

    VastaaPoista
  10. Aivan ihana kurssi oli viime kesänä Orivedellä järjestetty Natalie Goldberg-kirjoittamiskurssi. Vetäjänä oli Niina Hakalahti. Ilmapiiri oli kannustava, salliva, oman äänen ja kirjoittamista tukeva. Pidin todella ja voin suositella. Kannattaa lukea myös Goldbergin Luihin ja ytimiin, jossa käydään läpi hänen tapaansa ajatella luovaa kirjoittamista.

    VastaaPoista
  11. Suurkiitokset kaikille mielenkiintoisista kommenteista! Luulen, että kallistun Oriveden tai avoimen yo:n suuntaan. Pidätän itselläni kuitenkin vielä oikeuden jossitella ja mietiskellä: jos ja kun valitsen jonkun kurssin, kerron sen sitten kyllä blogissakin. Vielähän syksyn kurssiohjelmat eivät ole ilmestyneetkään.

    Tuosta työväenopiston kurssista vielä, että kirjoittaminen tosiaankin on terapeuttista, mutta terapia- ja kirjoituskirjoittamisen kurssien pitäisi olla erillään. Olen minä itsekin vuodattanut paperille vaikka mitä, ja usein siitä on ollut suuri apu, mutta jos haluaisin vuodattaa ryhmässä, ei juuri luovan kirjoittamisen kurssi olisi oikea paikka sellaiselle kirjoittamiselle. Olen tehnyt joskus lehtijutunkin kirjoitus- ja kirjallisuusterapiasta, kuulosti mielenkiintoiselta.

    VastaaPoista