keskiviikko 25. toukokuuta 2011

Anu Lahtinen: Pohjolan prinsessat

Sadun herkkähipiäinen neito olisi tuskin selviytynyt keskiajan Pohjolassa, missä kuninkaallisten elämä oli sangen vaarallista ja väkivaltaistakin. Keskiajan hoveissa prinsessatkin luovivat hengenvaarallisten valtataisteluiden ja juonittelujen taisteluissa. Jotkut kuninkaalliset naiset saattoivat elähdyttää elämäänsä keskiaikaisella ritariromantiikalla ja turnajaisloistolla, mutta loisteliaat sukujuhlat saattoivat myös kääntyä verisiksi taisteluiksi. (s. 9)

Anu Lahtisen Pohjolan prinsessat menee heti asiaan: tämä ei ole satukirja, vaan historiallinen katsaus menneen ajan hurjaan elämänmenoon. Tässä kirjassa prinsessat eivät vietä päiviään ihanissa mekoissa liihotellen ja elämänsä prinssiä odotellen. Heille on saatettu määrätä prinssi jo taaperoiässä, tai puoliso saattaa olla kaikkea muuta kuin satujen uljas ja ihana prinssi. Ainakaan tanskalaisprinsessa Ingeborgin aviopuoliso, Ranskan kuningas Filip August, ei ollut kovin ihanteellinen. Hän päätti heti kättelyssä, ettei huoli vasta vihittyä kuningatarta rinnalleen, vaan passitti tämän kahdeksikymmeneksi vuodeksi yksinäisyyteen ja vankeuteen. Ingeborg pääsi vapaaksi vasta kun August oli jo kuollut, ja tuolloin Augustilta jäi jo toinenkin leskivaimo.

Kerroin ostaneeni ja aloittaneeni tämän kirjan jo alkuvuodesta. Kirja on jumittunut yöpöydälleni, enkä ole saanut vieläkään luettua sitä aivan valmiiksi - niin pitkällä kuitenkin olen, että tohdin vihdoin kirjoittaa tästä teoksesta blogiin. Kunhan saan joskus koko kirjan luettua, saatan palata siihen vielä tarkemmalla kirjoituksella.

Nyt vain yleisiä havaintoja - ja ne ovat kehuvia, tyytyväisiä havaintoja. Taas kerran kiitosta tieteen popularisoinnille! Anu Lahtinen kirjoittaa sujuvasti ja hauskasti sekä hyvin tietävästi, mikä onkin tietenkin lähtökohta tällaisen kirjan kehumiselle. Lahtinen kuljettaa lukijan sujuvasti prinsessasta ja aikakaudesta toiseen; kirjaa voi lukea kuin seikkailuromaanina tai, kuten minä olen nyt tehnyt, pieninä palasina, milloin mihinkin aikakauteen sukeltaen. Yksittäisten prinsessojen henkilöhistoriaa esittelevien tarinoiden lisäksi kirjassa on yleisempiäkin osuuksia eri aikakausista sekä mm. karttoja. Karttojen ohella muutakin kuvitusta on runsaasti. Etenkin keskiaikaiset piirrokset ovat aina kiinnostavia ja visuaalisesti vetoavia.

Tarinoiden ohella olen kiinnittänyt huomiotani yksittäisiin kiinnostaviin seikkoihin, nimittäin nimiin. Ne - olipa kyse ihmisistä tai kirjan lukujen nimistä - ovat minusta aina yhtä houkuttelevia tarkkailun kohteita.

Niinpä olikin hauska miettiä etukäteen, millaisia olivat lukujen otsikoista poimitut nunnaprinsessat tai huijariprinsessat; kirjassa tavataan myös mm. Alfhild, merirosvoprinsessa. Alfhild eli viikinkiaikaan, ja tuolloin joillakin ihmisillä oli melkoisesti mielikuvitusta kutkuttavia nimiä. Viikinkikuningas Rollo kuulostaa aivan tylsältä verrattuna aikalaisiinsa Kettil Lyttynenään tai Haraldiin, joka tunnettiin sekä Harald Takkutukkana että Kaunotukkana. Haraldin taru löytyy norjalaisesta saagasta, ja siinä Harald-kuningas sanoo: "Minä lupaan, ja otan tässä todistajakseni Jumalan, joka on luonut minut ja vallitsee kaikkea, etten anna leikata tai kammata tukkaani ennen kuin olen alistanut valtaani koko Norjan veroineen ja muine maksuineen ja hallituksineen - ja että kuolen, ellei niin tapahdu."

Prinsessojen ohella kirjasta saa siis tietoa kuninkaista, menneen ajan tavoista ja yhteiskuntaoloista, saagoistakin. Varsin monipuolinen ja monenlaisille lukijoille sopiva tietoteos! Toivon todella, että luen sen vielä ihan kunnolla ja voin sitten kertoa tarkemmin, millaisia olivat vaalikuninkaan tyttäret tai mitä tapahtui esimerkiksi luvussa Prinsessa Anna, "kirottu protestantti".

Anu Lahtinen: Pohjolan prinsessat. Viikinkineidoista renessanssiruhtinattariin. Atena, 2010. 2. painos

Kustantajan kirjaesittely

 


7 kommenttia:

  1. Kuulostaa kiehtovalta, kiitos lukuvinkistä!

    VastaaPoista
  2. Kuulostaapa tosiaan mielenkiintoiselta kirjalta. Ja miten kaunis kansikin! Jälleen yksi kirja lisää lukulistalle :)

    VastaaPoista
  3. Kiva, että kirja on ollut hyvä lukukokemus. Annoin nimittäin kyseisen kirjan pari vuotta sitten kummitädilleni joululahjaksi ja ainahan sitä jännittää, että osuuko ollenkaan oikeaan lahjavalinnallaan. Hän on kuitenkin kiinnostunut taiteista ja historiasta, joten eiköhän tuo sitten ollut ihan nappivalinta:)

    VastaaPoista
  4. Tämä kyllä kuulostaa juuri sellaiselta minkä lukisin... Pitänee laittaa varauslistalle. Kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
  5. Hauskaa, että kirja kiinnostaa noin monia! :) Kyllä luulen, että tämä on ollut hyvä lahjakirjakin, jos aihepiiri yhtään kiinnostaa. Kirja on visuaalisesti onnistunut ja helposti lähestyttävä, mikäs sen mukavampaa siis.

    Tietokirjoihin tulevat kiinnostuneet kommentit muuten ilahduttavat minua erityisesti, koska jotenkin ajattelen, että ihmiset lukevat ja kirjablogeissa kerrotaan ensi sijassa romaaneista. Koska luen kuitenkin joskus tietokirjojakin, aion kirjoittaa niistä jatkossakin - ja aina parempi, jos joku muukin on ko. kirjoista kiinnostunut. ;)

    VastaaPoista