maanantai 2. toukokuuta 2011

Mari Mörö: Vapaasti versoo

Luovuuden areenana puutarha on vertaansa vailla. Me kierrätämme, peuhaamme ja pyöritämme, loihdimme uutta ja siinä sivussa saamme vanhat asiat tuntumaan tuoreilta. Silti luonto vetää pidemmän korren. Se tekee kaiken paremmin, minkä nöyrästi ymmärrämme. Kaikki värit ja muodot, kaikki elämän miljoonat mahdollisuudet ja variaatioiden variaatiot. Kun niiden edessä pysähtyy, tietää mikä on arvokasta. (s. 61)

Valitsin vappuviikonlopuksi mökille mukaan luonnonläheistä ja vuodenaikaan sopivaa luettavaa, Mari Mörön puutarhaesseekokoelman Vapaasti versoo sekä Henry Thoreaun filosofiselämäkerrallisen teoksen Elämää metsässä. Pidin molemmista valtavasti. Esittelen ensin Mörön, toivottavasti jo huomenna Thoreaun. Kumpikin kirjailija on paitsi kiinnostava myös ajankohtainen: luonnolla ja puutarhoilla on suuri merkitys sekä ihmisten että ympäristön hyvinvoinnille.

Mari Mörö tunnetaan kirjailijana ja yhä enemmän myös hyvin innokkaana pitkän linjan puutarhaharrastajana - tai viherturaajana, kuten hän itse sanoo. Mörö on julkaissut puutarha-aiheisia kirjoituksia jo muutaman kirjan verran, ja olen huomannut hänen kirjoittavan myös lehtiin kasveista ja niiden hoidosta. Omalla kotitontillaan Mörönperällä hänellä on runsaasti hyöty- ja koristekasveja ja lisäksi muutama kanoja sekä kesälampaita. Sekä paikka että elukat kuulostavat vallan sympaattisilta!

Mörön teosta voi lukea kesätunnelmaa maistellen ja hassuille puutarhasattumuksille naureskellen. Onhan se ainakin sivullisesta hupaisaa, jos lehmälauma pääsee mellastamaan puutarhaan, säästeliäs ja saaliinhimoinen kotipuutarhuri pilkkoo kukkasipulit suuremman sadon toivossa tai istuttaa ruukkutaimet ruukkuineen. Aloittelevana viherturaajana on myös kiinnostavaa tietää, miten todellinen turaaja toimii. Hän ei ilmeisesti nuku kesäisin ollenkaan eikä ainakaan poistu kotitilaltaan; se kaikki aikahan olisi pois puutarhatöistä. Turaaja kasvattaa parsaa katiskassa, etteivät myyrät veisi kevätherkkuja. Hän viettää talvet netissä siemeniä tilaten ja saakin tilattua mm. Amishien tomaattilajiketta Wisconsinista asti ja kasvattaa siemenestä oman jatrofan taimen. Jatfrofasta povataan ratkaisua biopolttoaineongelmaan. Se ei oikein kasva Suomessa, mutta turaaja haluaa silti kokeilla. Hän haluaa olla omavarainen ja ratkoa maapallon ympäristöongelmia omalta osaltaan.

Kirjaa voikin tarkastella myös laajemmasta näkökulmasta. Biopolttoaineiden lisäksi Mörö kirjoittaa esim. siitä, miten Michelle Obama teki hyötykasveista trendikkäitä ja nyt minipuutarhoja löytyy pilvenpiirtäjien katoiltakin. Kun Mari Mörö itse kävi pilvenpiirtäjien keskellä eli New Yorkissa, hän otti yhteyttä Keskuspuiston puutarhuriin ja pestautui vapaaehtoistöihin haravoimaan Keskuspuistoa. Viherturaaja ei unohda puutarhanhoitoa matkoillakaan.

Mari Mörö jatkaa kirjoituksillaan puutarhatarinoitsijoiden perinnettä. Tutustuin Elma Ilonan blogissa juuri Karel Capekiin, ilmeisen kuuluun puutarhakirjoittajaan. Elma Ilonan Capek-postauksen yhteydessä tuli puhetta, onko Capek Mörön esikuva. On varmasti, sillä heti tämän Vapaasti versoo -teoksen alussa on viittaus Capekin Puutarhurin vuoteen, ja sen innoittamana Mörö on laatinut oman versionsa Capekin puutarhurin toivevärssystä, Viherturaajan värssyn.

Ihanaa, että on kevät ja turauskuukaudet edessä! Pitää todeta kuten Mari Mörö, että mieli ei ole maassa, se on mullassa.

Mari Mörö: Vapaasti versoo. Rönsyjä puutarhasta. Kirjapaja, 2010.
Kustantamon kirjaesittely

P.S. Tämä kirja on oivallinen äitienpäivälahja multasormiselle äidille tai isoäidille!

8 kommenttia:

  1. Oih, Elämää metsässä on yksi Jurin lempikirjoista. Hän lukee sitä usein sieltä täältä. Minun pitäisi lukea se tänä kesänä, sillä se sopii ekokriittisen tarkastelunsa takia gradutenttiini. Ihana, että huomenna kirjoitat siitä!!

    VastaaPoista
  2. No nyt mun on pakko kirjoittaa siitä heti huomenna, kirjoittamatta jättäminen voisi vaikuttaa opintoihisi! :)

    VastaaPoista
  3. Minulla on Vapaasti versoo ja kaksi muuta puutarha-Möröä yöpöydällä lehteiltävänä. Mörö kirjoittaa niin hauskasti, että tällainen wanna-be -viherturaajakin nauttii, vaikka itse aihepiiri on vähän vieras minulle :)

    VastaaPoista
  4. Voi, etkö ole aiemmin tutustunut Karel Capekiin? Meillä Puutarhurin vuosi oli kotona kirjahyllyssä ja luin sen ekaa kertaa jo lapsena, ehkä siksi minustakin tuli viher-(jotakin, turaaja ei jostain syystä kolahda). Se Capek asuu nykyään omassa hyllyssäni, joten saat lainata sen(kin) mielellään - ehditköhän koskaan lukea kaikkia näitä kirjoja ;-) ?

    VastaaPoista
  5. Pienen mökin emäntä, sinulla on siis Mörö-pino! Minäkin ajattelin, että voisin lukea häntä lisääkin (Mörön romaaneista en ole saanut otetta), mutta en nyt heti putkeen. Enemmän kiinnostaisi tuo Capek, jonka taidan ottaa kesäkirjakseni.

    Saila, ei ollut tosiaan Capek minulle tuttu ennestään! Mielellään lainaan, mutta ehkä ensin palautankin jotain, enkä vain lainaa ja lainaa... Minuunkaan ei oikein tuo "turaaja" iske.

    Hannele, olkoon ihmiset Obaman pariskunnasta muuten mitä mieltä vain, niin tuo tietoinen puutarhanpitoon ja lähiruoan syömiseen kannustaminen on kyllä hyvä teko!

    VastaaPoista
  6. Ole hyvä http://tuulenkertomaa.blogspot.com/p/tunnustuksia-ja-pokaaleja.html, vaikka ehkä olet jo tämän pokaalin saanutkin :).

    VastaaPoista
  7. Kiitos Heli! Kävinkin aiemmin päivällä lukemassa sinun tunnustuksiasi. :) Vastailen tunnustukseen lähiaikoina.

    VastaaPoista