tiistai 12. tammikuuta 2010

Työmatkalukemisesta ja sosiaalisen työmatkan varjopuolista

Mies vaihtoi työpaikkaa vuodenvaihteessa. Enää minun ei tarvitse kulkea juna-bussi-yhdistelmällä tuntikausia, vaan saan aamuin illoin autokyydin ovelta ovelle. Aika säästyy eikä tarvitse palella pakkasessa. Hyvä niin.


Paitsi että en enää voi lukea niin paljon kuin ennen! Olen tottunut viettämään 2-3 tuntia päivässä julkisissa liikennevälineissä ja raahaamaan aina kirjaa mukanani. Sillä tavalla ehtii lukea viikossa paljon. Nyt kannan mukana uutta mp3-soitinta, mutta en ole toistaiseksi ryhtynyt sitäkään kuuntelemaan, kun on kerran seuraa työmatkalla. (Kävelylenkeillä olen kuunnellut mp3-soitinta ja iloinnut siitä suuresti.)


Vaikuttaa siis siltä, että kirjalliset työmatkanautintoni ja sitä kautta koko lukeminen on vähentynyt huomattavasti. Ja mikä pahinta, en voi enää vakoilla, mitä muut lukevat! Se on lempipuuhaani junassa. Useinhan ihmisillä on työmatkalla dekkareita tms. kevyttä - jossain välissä viime syksyä joka toinen tuntui lukevan Stieg Larssonia - mutta joskus näkee ihan kunnon opuksia. Toisinaan tekisi mieli kysyä, mitä kirjaa sinä oikein luet, mutta en koskaan uskalla. Uskaltaisitko sinä?


Onko sinulla tapana tarkkailla, mitä muut lukevat? Millaisia kirjoja luet itse julkisella paikalla? Työmatkakirjoista on kyllä keskusteli blogissa aiemminkin, täällä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti