perjantai 22. tammikuuta 2010

Tove Jansson: Nukkekaappi


Plääh, millainen viikko on takana! En ole ehtinyt kirjoittaa enkä oikein edes lukea, kestämätöntä.

Novellit sopivat onneksi kiireeseenkin. Luin nukkekotikuviini tulleen vinkin innostamana Tove Janssonin novellikokoelman Nukkekaappi. Ja jälleen kerran on todettava, että vaikka ihailenkin Muumi-maailmaa kovasti, on niin kovin, kovin sääli, että Jansson tunnetaan melkein vain Muumeista. Jos haluat lukea oivaltavaa ja ajattoman viisasta, ihmistä ymmärtävää tekstiä, tutustu novellisti-Janssoniin!

Nukkekaappi-kokoelman kirjoituksissa liikutaan sujuvasti niin täällä pohjolassa kuin hieman yllättäen Yhdysvalloissa ja Havaijillakin. Kaikkien novellien aiheet ovat aika tavanomaisia, mutta Jansson kertoo ne yllättävästi, niin että lopputulos onkin merkillinen eikä arkinen. Esim. nukkekaapin rakentaminen ei todellakaan ole vain askartelua, jos niin luulitte - kaappi saattaa saada pääosan niin kotona kuin parisuhteessakin ja johtaa absurdeihin tilanteisiin (onneksi luin tämän vasta kun oma kaappini oli valmis). Ja jos näet tämän kirjan jälkeen jonkun katselevan rautatieasemalla junia, saatat pohtia, onko hän sellainen joka vain katsoo, mutta ei koskaan matkusta.

Parissa novellissa Jansson kertoo kirjoittamisesta ja piirtämisestä. Lukijalla herää tietenkin heti mielenkiinto ja halu tulkita kirjoitus Janssonin omakohtaisiksi ajatuksiksi ja kokemuksiksi, vaikka kirjoja ei tietenkään saisi lukea niin suoraviivaisesti. Mutta esim. tämä Sarjakuvanpiirtäjä-novellin pätkä kuulostaa kovasti siltä, että kirjailija tietää, mistä puhuu (tekstinäyte s. 95):

Teidän täytyy muistaa, Fried sanoi, teidän täytyy koko ajan pitää mielessänne että jännityksen on noustava. Teillä on kolmen tai neljän kuvan sarja, hätätilassa viiden mutta ei mielellään. Hyvä. Ensimmäisessä te laukaisette edellisen päivän jännityksen. Kuva, ratkaisu, peli voi jatkua. Te rakennatte uuden jännityksen kuvassa kaksi ja vahvistatte sitä kolmannessa ja niin edelleen. Olen sanonut sen teille. Te olette hyvä mutta te syvennytte liikaa yksityiskohtiin, kommentteihin, korukuvioihin, jotka häiritsevät punaista lankaa. Sen pitää olla suora, yksinkertainen ja kulkea kohti huippua, kliimaksia, ymmärrättehän.

Hyvää viikonloppua, toivottavasti ehditte lukea paljon!

Tove Jansson: Nukkekaappi. Wsoy 2008, viides painos. (Suom. Eila Pennanen)

2 kommenttia:

  1. Jos tämä on puoliksikaan yhtä hyvä kuin Kesäkirja, niin pakko lukea! Kiitti vinkistä!

    VastaaPoista
  2. Jos puoleksikaan-lupaus riittää, niin suosittelen lukemista, sillä hyvä se olo, mutta ei Kesäkirjan veroinen. Kesäkirja onkin aivan omaa luokkaansa. :)

    VastaaPoista