maanantai 25. tammikuuta 2010

Hämmästyttävä havainto: novellejakin voi lukea

Viime viikolla lukemani Tove Janssonin novellikokoelma sai miettimään novelleja yleisemminkin. Huomasin, että viimeisen parin vuoden aikana olen oppinut lukemaan novelleja ja vieläpä pitämään niiden lukemisesta.

Olen aina ennen ollut sitä mieltä, että novellit eivät ole minua varten. Usein en saa niistä mitään otetta. Juuri kun pääsen sisään tekstiin, se loppuukin. Tai jos teksti vie heti mukaansa, harmittaa, että kaikki on ohi hetkessä. Jotkut novellit taas ovat todella outoja, lyhyessä muodossa on kai helpompi olla kokeellinen. Niin tai näin, novellikokemukseni eivät ole olleet miellyttäviä.

Pari vuotta sitten luin kesälomalla Carol Shieldsin novelleja ja siitä alkoi novelleista pitäminen. Kokoelman Tavallisia ihmeitä tarinat olivat novelleiksi tarpeeksi pitkiä, niin että minäkin pääsin juttuun mukaan. Toisaalta ne olivat sen verran viihteellisiä, että idea tuli kyllä ilmi lyhyemmässäkin tekstissä, novellimuoto siis sopi näihin kertomuksiin.

Sen jälkeen luin suuresti rakastamani ja usein kehumani, sittemmin jo pari kolme kertaa lukemani Janssonin Kesäkirjan. Ja Pasi Jääskeläisen erikoisen novellikokoelman Taivaalta pudonnut eläintarha. Viime syksyn parhaimpiin lukuelämyksiin kuului Helmi Kekkosen Kotiin. Sen sijaan Juha Itkosen Huolimattomia unelmia taas ei ollut niin hyvä kuin hyvä kuin etukäteen oletin. Johanna Sinisalon Kädettömät kuninkaat taas oli kiinnostava ja muutenkin aika hyvä, vaikken tuollaisia scifahtavia kummallisuuksia jaksakaan usein lukea.

Ainakin nuo novellikokoelmat tulivat ihan spontaanisti mieleen, kun mietin viime vuosien lukemisia. Luultavasti olen tutustunut muihinkin novelleihin, mutta en muista niitä kirjalistoja tutkimatta. Joka tapauksessa näyttää siltä, että olen päässyt eroon novellikammosta. Tästä lähtien en aio kieltäytyä suorilta käsin, jos joku suosittelee minulle novelleja.

Joskus mietin, mitä valitsisin, jos minua pyydettäisiin valitsemaan teksti Gloria-lehden novellisarjaan. En tiedä, en ole vielä niin läheinen ystävä novellien kanssa.

9 kommenttia:

  1. Oletko lukenut Alice Munroa? Ymmärtääkseni hän on hyvinkin arvostettu novellintekijä. Itse en ole lukenut vielä, vaikka hänkin on sillä pitkällä lukulistalla...

    VastaaPoista
  2. Minulle novellit eivät vielä tähän päivään mennessä ole oikein kolahtaneet. Vähän samalla tavalla ajattelen kuin sinä kuvaat: ne tuntuvat jäävän jotenkin ohuiksi tai katkeavan kesken.

    PS. Pieni lapsus tekstissä: Juha Itkosen novellikokoelma on Huolimattomia unelmia. Siitäkään en jaksanut innostua...

    VastaaPoista
  3. Onna, kiitos korjauksesta, muutin oikean novellikokoelman nimen tekstiin. :) No, sikäli sama, ettei kumpikaan Itkosen teos, Kohti tai Huolimattomia unelmia, ole mielestäni erityisen hyvä, kelvollisia kyllä muttei kovin kiinnostavia tai koskettavia. Harmi, koska Myöhempien aikojen pyhiä oli mielestäni todella hyvä ja kiinnostava, mutta sitten Itkosen taso on laskenut.

    Takaisin novelleihin... Munroa ovat monet kehuneet ja itsekin olen lukenut romaanin tai pari. Ihan ok. Aloitin pari vuotta sitten novellikokoelmaa, jonka nimi on jo unohtunut, siinä en päässyt alkua pidemmälle. Yrittänen joskus uudestaan.

    VastaaPoista
  4. Oletko lukenut Claire Castillonin novellikokoelmia? Niistä on suomennettu ainakin Äidin pikku pyöveli ja Pieni sydän jaksaa rakastaa. Itsekään en yleensä jaksa novelleista innostua, mutta Castillonin novellit olivat sopivan outoja ja erilaisia. Suosittelen.

    VastaaPoista
  5. Ai niin, Claire Castillon! Olen lukenut lukunäytevihon Äidin pikku pyövelistä. Oli kyllä sujuvaa ja pirullista tekstiä. Totta, Castillonia voisi lukea lisääkin, vaikka novelleja kirjoittaakin. Kiitos muistutuksesta!

    VastaaPoista
  6. Minä olen lukenut novelleja lukioajoista lähtien ja nauttinut kovasti. Ulkomaisista esim. Maupassant, Hemingway ja Bradbury ovat kirjailijoita, joiden novelleja luen yhä uudelleen.

    Kotimaisista mainitsemasi Johanna Sinisalon Kädettömät kuninkaat osoittavat sen, että Sinisalo on parempi novellistina kuin romaanikirjailijana. Pasi Ilmari Jääskeläisen novellit viehättävät minua aina, mutta vanhemmista suomalaisista esim. Veijo Meri ja Juhani Aho ihastuttavat minua.

    VastaaPoista
  7. Päivi, ihana kuulla että sinulla on noin monta novellistisuosikkia! "Yhä uudelleen" kuulostaa hyvältä suositukselta.

    Eihän se tietenkään niin olekaan, että kaikki novellit ovat automaattisesti tylsiä/huonoja/omituisia. Jotenkin on vain tuntunut siltä, että usein näin on... Enkä ole sillä lailla tottunut novelleihin, että minun tekisi koskaan mieli lukea juuri novelleja, kun taas joskus voi olla ihan päähänpinttymä jonkun tietyn genren suhteen. Pitää muuttaa asennetta ja olla avoimempi novelleja kohtaan. :)

    VastaaPoista
  8. Minä tykkäilen novelleista. Usein lyhyet jutut ovat silleen "helpompia" lukea, kuin kirjat. Eilen luin Slavenka Drakulicin Balkan Expresseniä kirjastossa, joka käsittelee Jugoslavian sodan vaikutusta ns. tavallisen ihmisen elämään, joka ei ole taistelemassa, mutta kuitenkin elää sodan keskellä. Näissä novelleissä oli jonkinlaista jatkumoa, mutta ei kuitenkaan sellaista niin kuin luvuilla kirjoissa. Jos karmeat aiheet eivät pelästytä, niin suosittelen!

    Pidin myös Leena Lehtolaisen novellikokoelmasta Sukkanauhatyttö ja muita kertomuksia (olikohan se kertomuksia vai tarinoita?). Sieltä jäi mukavia juttuja mieleen, päällimmäisenä Maria Kallion kollegan Pekka Koivun näkökulmasta tehty novelli, joka käsitteli tyttöjen ympärileikkausta. Aihe ei tietenkään ole mukava, mutta Koivun suhtautuminen elämään oli kivaa luettavaa. :) Suosittelen sitäkin, jos dekkarit eivät kammoksuta (siinä tosin ei ihan kaikissa tarinoissa tainnut olla esim. rikostutkintaa, tapahtui vain rikos).

    VastaaPoista
  9. Anki, ehkä novellit sopivatkin erityisesti juuri rankkoihin aiheisiin (sota) tai sitten kevyisiin (eihän tyttöjen ympärileikkaus ole keveä aihe mutta Lehtolaisen teksit ovat), Nyt kun luin kommenttisi,niin ajattelin, että vaikken yleensä siis kovin suuri novellien ystävä olekaan, niin lyhyt muoto on oiva tapa tutustustua aiheeseen, josta ei pysty tai halua lukea kokonaista kirjaa.

    Ja vaikken tuossa kirjoituksessani novelleja varauksetta kehunutkaan, niin on sellaisiakin novellisteja, joiden kirjoihin tartun epäröimättä. Esim. Tove Jansson ja Leena Krohn - mielestäni ihan taitavimpia suomalaisista kirjailijoista.

    VastaaPoista