torstai 28. tammikuuta 2010

Pitääkö muidenkin lukea?

Vaikka Pekka Herlin hajotti omaa perhettään, hän on saattanut viime kuukausina yhdistää muiden perheitä.


Luin paljon puhutun Pekka Herlin -elämäkerran jo kuukausi sitten, mutten saanut heti kirjoitettua siitä. En kirjoita nytkään tarkasti, sillä tästä kirjasta löytyy kyllä tekstiä netin täydeltä. Vinkkaan sinne, minne yleensäkin, kun en jaksa itse kirjoittaa: katsokaa Inan Herlin-juttuja, olen samaa mieltä. Kirja oli hyvä, vaikuttava, yllättävänkin kiinnostava ja mieleen jäävä sekä myös ahdistava ja pohdituttava ja puhututtava, lisäksi hyvin kirjoitettu. Ei siis mikään muodon vuoksi vaan tarpeeseen tehty elämäkerta. Silti yksi kierros Suomen kehittyvää bisneselämää, hissitekniikan muutoksia ja moniongelmaisen perheenisän tempauksia riittää. En lukisi Koneen ruhtinasta uudelleen, vaikka kirja ja sen tarina käyvät mielessäni aina kun näen Munkkiniemen "Koneen talon" eli jokaisella työmatkallani.


Lukukokemus oli kiinnostava ja merkittävä myös siksi, että luin pitkästä aikaa saman kirjan mieheni kanssa, vieläpä samaan aikaan (kirjaimellisesti: olen jo kertonut, että junamatkalla luimme kirjaa vuorotellen). Näin ollen olen myös pitkästä aikaa päässyt keskustelemaan jostain kirjasta kunnolla myös kotona. Arvatkaa vain, olenko ollut innoissani! Myös vanhemmilleni oli käynyt samoin joululomalla: välillä luettiin kirjaa ja sitten keskusteltiin siitä. Tiedän muitakin pareja, joilla kyseinen kirja on molempien lukulistalla. Sehän voi johtaa vaikka millaisiin yhteisiin lukuprojekteihin, jännää!


Olen siis iloinen, että mies on lukenut saman kirjan kuin minä ja ollut siitä samaa mieltä. Kerrankin. Myönnän, että en ilahdu ollenkaan, jos hän haukkuu minun suosikkikirjojani (tai lukee jotain tyhmää - minä kyllä tarkkailen, mitä se lukee).


Pääasia on kuitenkin se, että hänkin lukee, ainakin jonkin verran. Ja ihan kaikkein tärkeintä on se, että kumppani ymmärtää, että minun pitää lukea. Vaikka maailmassa (ainakin joidenkin muiden maailmoissa) on muutakin kuin kirjoja, minulle niiden merkitys on niin korostunut, että minulla ei luullakseni voisi olla puolisoa, joka ei lue. Olkoon vaan joko lapsellista tai elitististä tai molempia. Myös ystävilläni on lukuvaatimus. Olen huomannut, että vaikken juttelekaan kirjoista kaikkien tuttavieni kanssa, läheisimmät ystäväni ja muutenkin mukavimmat ihmiset ovat minusta aina niitä, joiden tiedän ymmärtävän kirjoja.


Niin että kannattaa harkita Koneen ruhtinasta jo siksi, että voi käydä kirjakeskusteluja insinöörimiesten kanssa. Ja että voi sen jälkeen ajatella, miten monenlaisia lukuelämyksiä maailmassa onkaan ja miten sympaattisia lukevat ihmiset ovat ja miten kirjat yhdistävät.


Ja illalla onkin lukupiiri. Taas nautitaan kirjoista ja kirjanystävien ystävyydestä.

5 kommenttia:

  1. Olen jälleen samoilla linjoilla kanssasi. En voisi kuvitella olevani miehen kanssa, joka ei ymmärrä miksi minun on PAKKO lukea. Minulla oli kerran sellainen poikaystävä, ja se ahdisti. Jälkikäteen mietin, että olisinko voinut olla loppuelämääni hänen kanssaan. Onneksi löysin miehen, joka lukee myös.

    Minulla oli kyllä sellainenkin poikaystävä, joka, hämmästyttävää kyllä, uppoutui välillä LIIKAA kirjojen maailmaan. Niin että teki mieli ravistella ja sanoa että "Katso mitä kaikkea muuta maailmassa on!" Se oli hämmentävä kokemus.

    Tasapaino taitaa olla ydinkysymys. Minussa on kaksi puolta: seuraa ja sosialista kanssakäymistä rakastava ja kirjan maailmaan käpertyvä. Puolisoltakin pitää löytyä molempia, tai ainakin ymmärrystä niille.

    Ja onko lukemisen arvostus elitismiä? Toiset eivät voisi kuvitella olevansa sellaisen kanssa, joka ei urheile tai harrasta musiikkia. Minä en kelpaisi heille... Kullakin on omat arvostuksen kohteensa :)

    VastaaPoista
  2. Kauheita poikaystäviä! ;) Tasapaino taitaa tosiaan olla a ja o tässäkin asiassa. En minäkään voisi vain lukea enkä varmaankaan kestäisi ihmistä, joka vain lukee. Ja hih, minäkin olen joskus ajatellut, että ainakaan musiikki-ihmisen kanssa en voisi olla (olisin sellaiselle ihan yhtä paha vaihtoehto kuin ei-lukeva olisi minulle) eikä kyllä himourheilijankaan kanssa taitaisi olla yhteistä. Ainakaan jos se olisi penkkiurheilua - tuhlata nyt lukuaikaa sellaiseen!

    VastaaPoista
  3. Kuvittelin aina, että en voi päätyä yhteen miehen kanssa, joka ei rakasta kirjoja yhtä paljon kuin minä. Toisin kävi, mies luki, mutta vain vähän tietokirjallisuutta ja aikakauslehtiä ja silti muutettiin yhteen.
    Sattumusten kautta mies hakeutui yliopistoon lukemaan englantilaista filologiaa ja opintoihin kuuluikin paljon kirjallisuutta!

    Mies hurahti kirjojen maailmaan ihan täysillä, nykyään meillä keskustellaan kirjoista intohimoisesti. Vierestä on hykerryttävää seurata miten tyyppi, jonka mielestä fiktio oli ennen jotenkin kummallista, tylsää ja turhaa, ahmii kirjaa niin ettei kuule eikä näe muuta.

    Taisin sittenkin valita alitajuisesti miehekseni kirjatoukan!

    VastaaPoista
  4. Touchee. Sain tästä hyvän syyn laittaa miehelle viestin, että alottaisko se nyt viimein Herlinin, että päästäis pitkästä aikaa keskustelemaan SAMASTA kirjasta, joka oli mun haave jo syksyllä. :D

    Tämä on kyllä kiinnostava aihe. Itse tarvitsen ehdottomasti miehen, joka on edes joskus harrastanut lukemista ja arvostaa sitä harrastuksena. Siitä ei voi tinkiä. Mutta ei sen ole pakko lukea itse, kaiken aikaa, jos ei ehdi ja jaksa, jos nyt lomilla lukee kuitenkin, edes... ;)

    Sen sijaan yhteisestä urheiluharrastuksesta mun olisi vielä vaikeampi tinkiä, sitä tehdään kuitenkin enemmän yhdessä kuin lukemista. Ja samoin musiikki on niin tärkeää, että jos toista ei kiinnostaisi musa tai sen kuuntelu yhtään, niin olisi haastavaa. Mutta paha sanoa: eihän niitä valintoja sitten kuitenkaan järjellä yleensä tehdä, loppujen lopuksi. ;)

    Ja kiva kuulla, että Herlin oli sun mielestä kaiken hehkutuksen arvonen! :)

    VastaaPoista
  5. Mielenkiintoisia kommentteja ja kertomuksia! Jäin pohtimaan, että voisinko sittenkin kelvata muusiikin tai urheilun ystävälle. Siis varmaankin, paitsi ehkä ihan muusikolle tai jollekin, jonka kaikki aika menee treeneissä, en ymmmärtäisi mitään. Mutta sen sijaan en pistäisi pahitteeksi, jos joku kuunteluttaisi minulla enemmän musiikkia tai urheilisi yhdessä muutenkin kuin satunnaisesti. :)

    No, kuten Ina sanoi, sellaista yleistä spekulointiahan tämä on. Siitä en kuitenkaan minäkään mielestäni voisi tinkiä, että miehen pitää tajuta lukemista ja osata itsekin lukea, onneksi näin onkin. :) Ja mielestäni nämä teidänkin kommentit osoittavat, että lukemisharrastus ei ole "vain lukemista" vaan isompi juttu, niin oleellinen osa elämäntapaa ja myös tapa tutkailla ja jäsentää maailmaa, että kumppanin on ymmärrettävä, mistä siinä on kyse.

    VastaaPoista