perjantai 29. tammikuuta 2010

Antti Hyry: Uuni


Kiitos lukupiirin Finlandia-lukusäännön, yleistä suosiota saaneen Uuni-haasteen ja muutamien kannustavien blogiarvioiden, viimeinenkin sivu on tullut nyt Uunista ulos eli kirja on luettu.


Pidin siitä kyllä. Mukava, miellyttävä, sympaattisen verkkainen ja vanhanaikainen kirja, jossa on rentouttava tunnelma. Se uunin rakentaminen oli oikeasti kiinnostavaa, vaikkakaan en ymmärtänyt asiasta juuri mitään: toistan toiveeni, että kirjassa olisi voinut olla uuninrakennusalan sanastoa tai edes kuva valmiista uunista. Jos Antti Hyryn teos Aitta on yhtään samankaltainen, voisin kuvitella lukevani senkin.


Lukemisajankohta pitäisi vain valita tarkasti. Uunia luin pienissä paloissa ja kovalla hopulla (lukupiiri-deadline lähestyi) puolitajuttomana iltaisin sängyssä. Se ei sopinut tällaiseen hitaaseen ja rauhalliseen teokseen ollenkaan, vaan oli suorastaan vääryyttä teosta kohtaan. Jos teoksen idea on, ettei siinä tapahdu mitään, vaan lukijan on tarkoitus nauttia tunnelmapaloista ja rivien välissä olevasta hiljaisista ajatuksista, pitäisi kirjaa lukea sen mukaisesti. Suosittelen tätä kirjaa mökille, lomalle, luonnon keskelle, joka tapauksessa rauhalliseen paikkaan ja elämäntilanteeseen.


Tämän kummempaa kerrottavaa minulle ei Uunista olekaan. Lukutavasta johtuen minulle jäi mieleeni enemmänkin kirjan tunnelma kuin sen tarkemmat tapahtumat. Yhtä asiaa muistan hämmästelleeni heti kirjan aloitettuani: Aluksi kirja tuntui vievän jonnekin mummola-aikaan, maaseudulle vanhan miehen elämään. Päähenkilö Pietari olikin kai vanha, mutta kirja kertoi ihan nykyajasta: maksut maksettiin euroissa. Ehkä maaseudulla on vielä näin rauhallisen mutkatonta?


Hyvä kirja-arvio Uunista löytyy Teresitan Insinöörin kirjahyllystä.


Tekstinäyte, s. 31:

Ladon kolmatta letkaa. No, vaikka turhalta tuntuu, teen nyt ainakin tämän valmiiksi. Minulla ei ole mihinkään kiire. Aina on mielessä joku, kunhan ja kunhan niin sitten, paitsi silloin kuin nukkuu, on nukahtamaisillaan. Taitaa siksi nukahtaminen tuntua mukavalta. Mutta kun näin, puoliksi nukuksissa latoo vanhoja pölyisiä tiiliä, sitten näin vähän herää ja nytkäyttää tiilet kärryille ja sitten työntää toisten viereen, järjestykseen. - - - Nyt tankkaan näitä vanhoja tiiliä, entisten ihmisten tekemiä, tuosta vain kumarrun ja otan tuon kouraan, kaunissivuisen ja vähän kaarevan.


Antti Hyry: Uuni. Otava, 2009.

6 kommenttia:

  1. Itse olen päässyt puolenvälin yli, mutten vielä loppuun. Kiire on häirinnyt lukemista siten, että vaikka pääsin aluksi hyvin vauhtiin, nyt olen lukenut kirjaa aivan liian katkonaisesti ja pienissä pätkissä.

    Itsellenikään ei oikein aukene tuo, miten se uuni oikein syntyy, mutta jotain sympaattista kirjassa on. Mies rakentaa leppoisasti uunia ja ottaa päiväunet, kun tarvitsee. Suhde vaimoon on juuri sellainen pitkään kestänyt suhde, jossa kumpikin on tyytyväinen, vaikka kommunikaatiota on aika vähän.

    Pidin kovasti kohdasta, jossa Pietari käy lapsensa luona tekemässä sähköasennustöitä. Oli niin sympaattista, kun isoisä laittoi lapsenlapset avustamaan eli kuuntelemaan rapinaa. ;)

    Toivon, että löytäisin sopivan hetken lukea kirjan loppuun. Uunin jälkeen tarvitsen kyllä jotain kevyttä ja viihteellistä tai ainakin helppo- ja nopealukuista. Mutta kyllä Uuni on jollain lailla kiehtova. Ja sellainen kirja se on, etten ole lukenut mitään vastaavantyylistä aiemmin.

    VastaaPoista
  2. Hyvin samanlaiset fiilikset tuntuu siis ihmisillä olevan Uunin suhteen. Kyllä se oli Finlandiansa ansainnut, sillä kuinka moni arvelee, että olisi muuten lukenut ko. kirjan? En minä ainakaan.

    Olen samaa mieltä siitä, että Uuni tarvitsee sopivan lukuhetken ja että Uunin jälkeen pitää lukea jotain helppoa. Uunimaisia kirjoja on kiva lukea joskus (kovin montaa en ole kyllä lukenut), mutta koko ajan en jaksaisi, jo ajatus nukuttaa.

    VastaaPoista
  3. Olen samaa mieltä tuosta sopivasta lukuajankohdasta. Olen pilannut itseltäni muutamankin hyvän kirjan huonolla ajankohdalla. Sitä vaan ei aina tiedä etukäteen, että millaisen ajan mikäkin opus vaatii :)

    Minulle osui sopivat hetket Uunin lukemiseen. Ja yksi syy miksi pidin kirjasta niin paljon, oli juuri se tunnelma, joka sopi omaan eläämäni juuri sillä hetkellä. Kaipailin välillä kirjan pariin, koska minusta oli oikeastaan aika paradoksaalisella tavalla "jännittävää" lukea kirjaa, jossa mitään jännittävää ei tapahdukaan.

    Ja jälkeenpäin ajateltuna ehkäpä minulla tämä alanvalinta vaikuttaa tuohon lukukokemukseen aika paljonkin, koska minulla on omia muistikuvia vastaavista tilanteista. Tiedän mille tiilet ja tuore laasti tuoksuvat. Kuulen työkalujen äänet korvissani. Näen Pietarin ryömimässä ullakolla ja miettimässä miten saisi piipun tuotua katon läpi. Ja Hyry kirjoittaa loogisesti, uuni rakentuu juuri niinkuin pitäisikin.

    Kysymys ei niinkään ole siitä, että jaksaisinko koskaan lukea tätä toista kertaa, vaan siitä, että minulle tässä oli jotain henkilökohtaista.

    Ja, kyllä, "maalla" voi joskus olla tällainen työtahti. Tunnen sellaisia ihmisiä, jotka sopivat Pietari-muottiin, niin ajatusmaailmaan kuin asuinpaikan suhteen. Ja tiedän sellaisia pieniä syrjäkylien rautakauppoja, joissa Pietarikin asioi :)

    Ehkäpä siinä myös yksi syy miksi pidin kirjasta. Helppo samaistua siihen maailmaan, vaikkei se aivan omani olekaan..

    VastaaPoista
  4. Ajankohta vaikuttaa suorastaan harmittavan paljon lukukokemukseen. Joskus tietää, että kirja on hyvä, mutta ei vain saa juuri sillä hetkellä luettua - harmillista, sillä olen huono palaamaan kertaalleen hylättyihin kirjoihin, jos hylkäämisestä on jo kulunut aikaa.

    Teresitan Uuni-kokemus on niin ihana, että se nostaa kirjan arvoa minunkin mielessäni. Todellinen kirjaelämys, lukemista parhaimmillaan.

    Olisi mahtavaa vaihtaa oma kaupunkilaistoimistotyöelämä joskus tuohon Pietari-muottiin ja lueskella ja vain nautiskella rauhassa olostaan. Asun kyllä kaupunkilaiseksi lähes maalla ja vietän usein etenkin sunnuntaipäiviä noin, mutta mieluusti viettäisin muitakin päiviä.

    VastaaPoista
  5. Liityinpä tänään kirjakerhoon(suurisuomalainenkirjakerho) kun oli niin hyvä tarjous(olen tarjouksien uhri).Yhdeksi kirjaksi valitsin tämän Uuni-kirjan. Ajattelin, että muurarin tyttärenä ja muurarin vaimona on suorastaan velvollisuus lukea kyseinen opas. ;)

    VastaaPoista
  6. Villikissa, kyllä sinulla selvästi on velvollisuus lukea Uuni! Ties vaikka muuraritkin haluaisivat lukea opuksen, koska ilmeisesti siinä kerrotaan uunin rakentamisesta niin tarkasti, että romaanin avulla voisi oikeasti muurata uunin. :)

    VastaaPoista