torstai 7. tammikuuta 2010

Satu Koskimies: Hurmion tyttäret


Miksi en ole koskaan lukenut Elina Vaaraa? Ja miksi olen lukenut niin huolimattomasti Katri Valan runoja?

Nämä kysymykset jäivät päällimmäisinä mieleeni, kun eilen lopetin Satu Koskimiehen teoksen Hurmion tytöt. Romaani kertoo faktoihin pohjaten mutta kuitenkin kuvitteellisesti Vaarasta, Valasta sekä muista Tulenkantajista, jotka uudistivat Suomen kulttuurielämää 1920-luvulta lähtien.

Viehättävä ja innostava kirja! Se ei ole kirjeromaani, mutta muistuttaa sellaista: kirja koostuu yksinomaan Vaaran ja Valan puheenvuoroista. Ensin ne käyvät kirjemäisesti dialogia keskenään, sitten, runoilijoiden erkaannuttua hieman toisistaan, kuvaavat kummankin elämää ja yhteisiä ystäviä.

Kirjeromaanimaisen rakenteen takia en ensin meinannut saada kirjasta oikein otetta: Kuka tässä nyt puhuu ja kenelle? Ovatko nämä oikeita kirjeitä tai vaikka päiväkirjaotteita? Pian teksti vei kuitenkin mennessään ja harmitti, kun kirja oli niin pian luettu. Oli ihana päästä 1900-luvun alun Helsinkiin, sen kahviloihin ja ravintoloihin - ja unohtakaa ajatukset kilteistä runotytöistä (ja -pojista), kyllä silloin juhlittiin! Taiteellisten luomistuskien lisäksi päänvaivaa aiheuttivat myös ihmissuhteet. Mieleeni jäi erityisesti se, kuinka nuori Mika Waltari astui piireihin ja sotki heti Elina Vaaran kihlauksen, joskin neidillä ja sittemmin rouvallakin taisi ollakin taipumusta ihmissuhdesotkuihin. Myös toimeentuloa pohdittiin, ja keuhkotautinen, syrjäisellä paikkakunnalla opettajan töitä tekevä Katri Vala herätti kovasti sympatiaa miettiessään terveyttään, töitään, tulevaisuuttaan.

Tätä voi lukea pienissä pätkissä tai yhdellä istumalta. Suosittelen erityisesti kirjallisuus- ja kulttuurihistorian ystäville!

Katso myös Elina Vaaran ja Katri Valan Wikipedia-esittelyt. Itse aion katsoa Katri Valan runoja: minulla on niistä kokoelmateos. Olen pitänyt siitä ennenkin, ja luulenpa, että tämän kirjan luettuani pidän vielä enemmän.

Tekstinäyte, s. 147, Elina Vaaran puheenvuoro:

Vuodenvaihteen elämys: Katin [Katri Vala] kokoelman lukeminen - kuin olisin liekkien läpi lentänyt, valaistunut kuuman auringon alla, siipien poltteesta nauttien kylpenyt suurissa tunteissa. Kaukainen puutarha... lumoava nimi! Katin runoissa ei ole mitään keskinkertaista. Hänen tunteensa ovat ehdottomia, runoissa ollaan korkealla, ylväästi, elämää kohti. Kati on elämänhurman runoilija. Uskallanko tunnustaa: kadehdin häntä. Hiukan.

Ja nyt Katin ympärillä kuohuu. - - Hänen säkeitään ihastellaan - niiden vapaamittaisuus on häikäisevä, nyt kaikkialla mainittu ja kiitetty ominaisuus.



Satu Koskimies: Hurmion tyttäret. Tammi, 2009.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti