perjantai 15. tammikuuta 2010

Tammikuun kirjalista: klassikot

Alkuvuoden innolle ei näemmä voi mitään. Keksin, että voisin listata kerran kuussa erityyppisiä ja eri tilanteisiin sopivia kirjoja ja kirjailijoita. Aloitan klassikkolistalla ja olen jo suunnitellut mm. runous-, tietokirja- ja hömppälistaa. Otan mielelläni vastaan vinkkejä niin kirjallisuuslajeista kuin yleisimmistä teemoista, kuten eri tilanteista tai fiiliksistä, joissa tarvitaan juuri tietynlaista kirjallisuutta. Kerro siis, millaisen listan haluaisit lukea! Toivottavasti edes joku haluaa lukea vinkkilistoja... Ja toivottavasti kukaan omassa blogissaan vinkkilistoja harrastava ei pahastu idean käyttämisestä, mutta kyllähän kirjalistoja maailmaan mahtuu, minun mielestäni ainakin.


Klassikkolistani ei ole superharkittu eikä varsinkaan tieteellisen tarkka, mutta rentona haluan listat pitääkin. Tässä viisi ensimmäisenä mieleeni tullutta, minuun vaikutukseen tehnyttä klassikkoa.


1. Fjodor Dostojevski: Rikos ja rangaistus

Olen kuullut monen tuskailevan tämän 1800-lukulaisen tiiliskiven kanssa, mutta minut se vei mennessään, vaikkakin venäläisten henkilöjen nimet tuppasivat vähän sekaantumaan välillä. Tätä voi lukea kuin jännityskertomusta tai historiallista romaania, mutta erityisesti sitä kannattaa tarkastella psykologisesta näkökulmasta, tietenkin etenkin juuri rikoksen ja rangaistuksen kannalta. Pätevätkö moraalisäännöt aina, onko joskus oikeus murhiin, voiko tekonsa hyvittää kärsimyksellä? (Lue lisää esim. täältä)


2. Albert Camus: Sivullinen

Tässä ohuempi ja kevyempi versio osin samoista teemoista. Voiko ihminen olla täysin tunteeton, mikä on aitoa rehellisyyttä, voiko murhata vahingossa? Suosittelen psykologisen kerronnan sekä myös ranskalaisen kirjallisuuden ystäville. Kirja antaa ajattelemisen aihetta ja toisaalta vie auringonpaisteeseen. Luin tämän sattumalta juuri Rikos ja rangaistuksen jälkeen ja ehkä kirjat jäivät mieleen vielä voimakkaammin yhdessä kuin jos olisin lukenut ne erikseen. (Lisätietoja)


3. George Orwell: Eläinten vallankumous

Helppolukuinen totalitarismia kritisoiva satiiri, pelottavan osuvaa tekstiä. Kun luin tämän, ajattelin, että tämän pitäisi kuulua pakollisena jokaisen poliitikon tai muuten valtaa pitävän ihmisen lukemistoon! Eläinsadun muotoon puettu teos sopii nuoremmillekin lukijoille: Kun luimme tämän lukupiirissämme, myös yhden piiriläisen 10-vuotias tytär luki kirjan. Hänkin oli siitä vaikuttunut, mutta kiinnitti toki huomiota eri asioihin kuin aikuiset, koska luki tarinaa kirjaimellisemmin kuin me. (Lisätietoja)


4. Victor Hugo: Kurjat

Tämän lukemisesta on jo aikaa, mutta muistan, että Kurjat oli minusta ennen kaikkea hyvä lukuromaani ja pidin siitä tehdystä elokuvastakin (kumma kyllä, tiedättehän miten yleensä käy, kun on ensin lukenut kirjan ja sitten näkee elokuvan). Aikuisempi lukija löytää kirjasta mm. ihmisoikeuksiin liittyviä teemoja - Kurjat syntyikin juuri ihmisoikeuksien puolesta. (Lisätietoja)


5. Minna Canth, koko tuotanto

Huomaan, että klassikkolistani on kovin ulkomainen ja synkeä. Minna Canth olkoon kotimaan edustaja, iloisuutta ei tosin hänkään tuo listalle kuin hitusen. Ihailen Canthia ja hänen tekstiensä ajattomuutta. Esim. Papin perhe puhuttelee yhä, samoin Anna Liisa: vaikka ajat muuttuvat, ihmiset ovat samoja, se on klisee mutta totta. Yhteiskunnallisesti kantaa ottavien teosten lisäksi Canth kirjoitti myös kepeitä näytelmiä. Esimerkiksi Hän on Sysmästä on hassu myös muuten kuin nimensä takia. (Lisätietoja)


Oletko lukenut näitä klassikoita? Mitä olisit itse suositellut ja miksi?

15 kommenttia:

  1. Tämäpä jännä juttu, mulla noi kaikki kirjat jonossa! Tai siis hyllyssä, mutten ehtinyt vielä lukea, ja on tulossa pian luettavaksi.

    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  2. Siitä vaan lukemaan. :) Ei mikään ihme, jos nämä löytyvät hyllystä sun toisesta, huomasin itsekin, että eivät ole maailman yllättävimpiä klassikoita. Tuntemattomampiakin on tullut luettua etenkin kirjallisuustieteen tentteihin, mutta nämä nyt olivat olleet ilmeisen vahvoja lukukokemuksia, kun tulivat klassikkoja miettiessäni ensimmäisenä mieleen. Suomalaisista olisin kyllä voinut mainita vielä bonuksena esim. Ahon Papin tyttären, Täällä Pohjantähden alla ja tietenkin Seitsemän veljestä. Mutta ihan tarpeeksi pitkä jaarittelu listasta tuli noinkin...

    Samoin hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
  3. Mun täytyy kyllä joskus lukea enemmän suomalaista kirjallisuutta, tähän mennessä vain Sinuhen lukenut ja Kalevalaa tavaillut. Sain kerran mummilta Minna Canthin kootut kertomukset, ja sitten rikoksen ja rangaistuksen ostin hulluilta päiviltä. Orwellin sain synttärilahjaksi ja Sivullisen ostin kirjamessuilta antikvariaatista. Antikvariaatit ovat loistavia keksintöjä!

    Oletko lukenut Jhumpa Lahiria? Hän kirjoittaa todella hyvin, jotenkin kylmän hyvin. Suosittelen varsinkin Kaimaa.

    VastaaPoista
  4. Olen lukenut Rikoksen ja rangaistuksen, Sivullisen ja Canthilta Kauppa-Lopon. Näistä ensin mainittu on tuoreimmassa muistissa ja vaikka sen lukemisessa raskaat hetkensä olikin, niin enimmäkseen se oli hyvin positiivinen yllätys!

    Sivullisen lukemisesta on enemmän aikaa. Siitä on kuitenkin jäänyt vahvasti mieleen vaikutelma siitä, kuinka päähenkilö tuntui katselevan omaa elämäänsä ulkopuolelta. Yritin miettiä, miten kirjailija oikein sai sen aikaan mutta en keksinyt.

    Kauppa-Lopon luin koulussa enkä muista siitä juuri mitään. Enpä tainnut siitä juurikaan pitää, mutta siinä iässä asenteeni olikin se, että klassikko=tylsä. :) Pitänee kokeilla Canthia uudelleen!

    Ja listat on kivoja, anna mennä vaan. :) Olen suunnitellut jotain listailevani itsekin.

    VastaaPoista
  5. Oma ehdotukseni listaksi olisi ns. uuden kirjallisuuden lista. Olisi kiva lukea jonkun vinkkejä lähiaikoina ilmestyneistä kirjoista, vaikka aika laajahan tuo nykykirjallisuus on ihan käsitteenäkin. Itse luen paljon 2000-luvulla kirjoitettua ja niistä useimmiten pidänkin eniten, kai samastumisen kautta. Siksi olisikin kiva tietää mitä muiden must-listalla olisi :)

    Listan klassikoista en ole lukenut muita kuin Canthia. Eläinten vallankumous-animaatio jätti aivan valtaisan vaikutuksen lapsena, joten se pitäisi kyllä saada luettua. Ja miksei tietty muutkin noista! Omalle listalle tulisi Seitsemän veljestä. Ei tarvinne perustella :)

    VastaaPoista
  6. Olen lukenut nuo kaikki, tai siis en koko Canthin tuotantoa, mutta jotakin häneltä. Ja olen pitänyt kaikista. Itse laittaisin kelpo klassikkoihin myös jotain Dickenseniä ja vaikka Kotiopettajattaren romaanin, nekin ovat mielestäni mainettaan helpompia ja kiinnostavampia, kunnon lukuromaaneja.

    VastaaPoista
  7. Hyviä klassikkoehdotuksia, Reeta Karoliina! Tällaisessa lyhyessä listassa onkin juuri se huono ja samalla hyvä puoli, ettei siihen mahdu kuin muutama klassikko, ja heti tulee muitakin mieleen. Mutta toisaalta, tynkälistasta tulee ainakin keskustelua: tämä ja tuokin voisi olla mukana.

    Onko sinulla ehdottaa jotain tiettyä Dickensiä? Minulla on yksi, Saiturin joulu, sain sen jo lapsena. Yritin lukea sitä varmasti kahdeksana perättäisenä jouluna, mutta en koskaan saanut valmiiksi. Ehkä pitäisi yrittää vielä kerran? Kotiopettajattaren romaanin olen kyllä lukenut ja totta, se olisi sopinut listallekin. Se on moniteemainen ja historiallisesti merkittävä teos, vaikka monet taitavat pitää sitä vain rakkausromaanina.

    Aava, ehdotus 2000-lukulaisten kirjojen listasta on hyvä. Ryhdyin jo miettimään sitä ja lupaan listata uudet kirjat joko helmi- tai maaliskuussa.

    Satu, Kauppa-Lopo on osuva muttei mielestäni selkein tai muutenkaan miellyttävin Canthin teos. Kannattaa siis kokeilla jotain muuta. Minusta Papin perhe oli riipaiseva - olin aivan tyrmistynyt, kun näin sen näyttämöllä ja ihmiset NAUROIVAT jatkuvasti.

    Tuure, en ole lukenut Lahiria, mutta olen kuullut viime aikoina niin monia suosituksia, että pitänee lukea jossain välissä.

    VastaaPoista
  8. Just mietin vähän aikaa sitten, että Sivullinen pitäisi lukea uudestaan! Oli todella huikea lukukokemus nuorena, mutta epäilen, että nyt saattaisi huikaista vähän eri kohdat kuin 16-vuotiaana (jolloin tietysti oli omasta mielestään älyllisen kukoistuksensa ja tiedostamisensa huipulla ;).

    Lahiria luen parhaillaan, alku on lupaavaa, mutta saa nähdä, välillä siinäkin tyylissä ja kerronnassa on jotain turhankin tuttua ja ennen luettua. Hmm. Hyvä klassikkolista, niitä ei koskaan voi lukea liikaa!

    VastaaPoista
  9. Jännittävää. En ole periaatteessa lukenut listasi kirjoista muita kuin Minna Canthia (novelleja muistaakseni). Omaan listaani olisin ottanut vastaavalle paikalle Maria Jotunin Huojuvan talon edustamaan kotimaisia ja naisia.

    Minulla Eläinten vallankumouksen tilalla olisi niinikään Orwellin Vuonna 1984, joka kolahti kovaa historianopiskelijalle kymmenisen vuotta sitten. Muistan välillä välähdyksiä teoksen diktatuurin ahdistavuudesta, esim. uuskielen hirvittävästä nerokkuudesta. Hävitetään sanat, joilla voi ajatella väärin. Mitä muuta tehdään nykyisessä yhteiskunnallisessa jargonissa? Entiset läänit ovat nyt jotain elyjä ja alyjä, sairaanhoito-oppilaitos on terveydenhuolto-oppilaitos, vanhukset senioreja jne.

    Venäläisiin klassikoihin en koskaan ole päässyt kunnolla sisään, Gogolin Kuolleet sielut taitaa olla ainut, jonka olen kokonaan lukenut. Se on lukioajoilta jäänyt mieleeni ihan positiivisena kokemuksena, joten ehkä voisin yrittää Dostojevskia tai Tolstoitakin uudemman kerran näin "vanhemmalla" iällä.

    Camus'n Sivullisen sijaan olen lukenut Sartrea, joten eksistentialismikin on edustettuna. Sartre teki minuun vaikutuksen lukioikäisenä. Victor Hugolta olen lukenut Pariisin Notre Dame (tunnetaan paremmin "Notre Damen kellonsoittajana"), jonka kaupunkimaisemakuvaukset saivat minut itselleni epätyypillisesti hyppimään kirjassa sivukaupalla...

    Omaan listaani laittaisin ehkä Steinbeckin Vihan hedelmät tai jonkin muun, juuri nyt unohduksissa olevan luetun klassikon :)

    VastaaPoista
  10. Ina, Sivullinen on nopeasti luettu, lue ihmeessä uudelleen! Ja totta, klassikkoja - tai melkein mitään muutakaan - ei voi lukea liikaa. Lukisin niitä vielä enemmän jos ehtisin. Jostain syystä kiireessä tulee usein luettua jotain uudempaa, ja kirjastostakin lainaan juuri uutuuksia yleensä.

    Onna, kiitos kommentista! Ihan hätkähdin, että miksen muistanut Jotunia! No, Minna Canth kuitenkin edustakoon vahvoja suomalaisnaisia Jotunin sijasta. Vaikka kumpikin kirjailija on minulle tärkeä, olen lukenut kuitenkin enemmän Canthia ja myös perehtynyt hänen elämäänsä enemmän kuin Jotunin (jonka elämästä muistan lähinnä mielenkiintoisen yksityiskohdan, että sukunimi on keksitty ja idea saatiin muinaisesta jättiläisen nimestä!).

    Olen monet kerrat ajatellut, että Orwellin 1984 pitäisi lukea uudelleen. Olen lukenut sen koulussa, niin kuin kaikki muutkin, Eläinten vallankumouksen sen sijaan luin vasta pari vuotta sitten.

    Ja mitä venäläisiin klassikkoihin tulee, enpä ole minäkään niitä juuri lukenut. Enkä ole lukenut edes Sartrea enkä Vihan hedelmiä... Kyllä maailmassa on ihanankamala määrä kirjoja, jotka pitäisi ja haluaisi lukea!

    VastaaPoista
  11. Luin jo vuosia sitten Dickensenin "David Copperfieldin" ja siitä ainakin tykkäsin kovasti.

    VastaaPoista
  12. Paljon hyviä klassikoita, vaikka niitä ei tunnu koskaan saavan luettua kaikkia, aina löytyy vielä joitakin jotka ehdottomasti kuuluvat länsimaisen yleissivistykseen.

    Itselläni on tapana tehdä nykykirjallisuuden ToBeRead-lista vuosittain. Perustana käytän Hesarin uusien julkaisujen listaa ja poimin sieltä mielenkiintoisimmat ja/tai tärkeimmät. Väistämättäkin näistä osa jää lukematta ja kummittelevat syyttävästi seuraavana syksynä/keväänä uusien julkaisujen listaa kootessa: "Ai, ai, et ole vielä minuakaan lukenut ja silti sitä ollaan jo muita vilkuilemassa!" :)

    VastaaPoista
  13. Hesarin kevään listahan juuri ilmestyi. Olen yleensä siitä aivan innoissani, mutta nyt melkein kauhistuin: ei voi olla totta, taas noin paljon uusia kirjoja! Olin siis lukemattomien kirjojen syndrooman kourissa, joten vain pikaisesti silmäilin kevään uutuuslistan. Tiedän hyvin tuon tunteen, kun kirjat jäävät kummittelemaan, että tämä ja tuokin on vielä lukematta.

    Nyt minulla kummittelee kyllä se aakkoshaastekin, en ole vielä aloittanut...

    VastaaPoista
  14. Hei ja kiitos hyvästä listasta ja muutenkin mielenkiintoisista kirjoituksista, joita hieman silmäilin.
    Sainkin monta hyvää vinkkiä omaan aakkosluku-urakkaani.

    Hömppälistan jo mainitsitkin, sen innoittaman itse ehdottaisin sadepäivän dekkarit-listaa. Pidän valtavasti dekkareista, mutta tarjontaa on käsittämättömän paljon: joukossa myös uskomatonta kuraa. Siksipä päädynkin aina lukemaan samoja dekkaristeja, mutta välillä olisi hauskaa laajentaa repertuaaria!

    Hauskoja lukuhetkiä!

    VastaaPoista
  15. Aino-Maria, kiitos viestistä ja kiva, että tykkäät!

    En voi luvata dekkarilistaa, koska en lue dekkareita, mutta sadepäivän lista on hyvä idea. Keksin jo heti pari mukavaa sadepäivän kirjaa. Listan ajankohta on kuitenkin varmaan vasta lähempänä kesää, nyt kun näyttää vielä siltä, että joudutaan aika kauan keksimään lukemista lumikinosten keskelle...

    Aakkoslukeminen taitaa olla nyt suorastaan trendikästä! ;) Mutta idea on niin hyvä, ettei ihme, että se saa suosiota. Itse olen jo lukenut C:n, mutta en ole vielä kirjoittanut siitä. D on valitsematta.

    VastaaPoista