tiistai 3. marraskuuta 2009

Helmi Kekkonen: Kotiin

Nyt loppui valittaminen: syksyn lukulistalta löytyi sittenkin jotain ilahduttavaa. Tartuin Helmi Kekkosen novellikokoelmaan Kotiin vähän epäröiden, koska en oikein pidä novelleista, mutta kirja olikin niin hyvä, että luin sen yhdeltä istumalta.


Yhteen putkeen ei voi tietenkään lukea kuin pienen kirjan. Kotiin on pieni paitsi kokonsa myös kerrontatapansa puolesta: pienimuotoisia, rauhallisia tarinoita jokseenkin arkisista aiheista ja tavallisista ihmisistä.


Kirja ei kuitenkaan ollut lainkaan tylsä. Jokainen tarina kuvasi hienosti oman pienen maailmansa: nuoren perheen identiteetin etsimisen, tyttären tuntoja äidin kuoleman alla, lapsettoman parin tuskan ja toivon. Vaikka kuvaustapa oli siis pienimuotoinen, ei todellakaan mitenkään irrotteleva tai alleviivaava, tuntui kuin olisi katsellut elokuvaa. Teksti oli elävää ja vei mennessään. Eri novellit limittyivät kiinnostavasti toisiinsa. Sisällysluettelo, jossa oli mukana novellien avainlauseita, oli kiehtova!


Erityisen elokuvamainen ja minua jopa vaivaamaan jäänyt oli vanhasta, yksinäisestä miehestä kertova novelli Aatos. Se loppui niin yllättävästi, että luin novellin toistamiseen ja etsin johtolankoja, mistä ihmeestä on kyse. Tekisi mieli kertoa novellin koko idea - mutta ei, lukekaa itse.


Tekstinäyte novellista Ilona:

- Miten niin, mistä sinä puhut? Vastahan me ajoimme rannalle, sinä, minä ja isä. Aikaisin aamulla.. Sinä pakotit minut ottamaan kengät pois että tuntisin hiekan jalkojeni alla.

Viisitoista vuotta. Siitä on melkein viisitoista vuotta. Kurkkua kuristaa, haluaisin huutaa ääneen. Miten sinä et voi tajuta että siitä päivästä rannalla on melkein viisitoista vuotta, että siinä päivässä ei ole mitään muistamisen arvoista. Samanlainen kylmä päivä kuin kaikki muutkin, isän horjuva katse, sinun tekopirteä äänesi. Isä on jo kuollut ja sinä makaat täällä kuin pieni lapsi. Tuomas ei tule ja miksi helvetissä minun pitää hoitaa kaikki tämä yksin.

- Kyllä minä sen muistan. Sinä, minä ja isä rannalla.

- Paljain jaloin.

- Niin. Paljain jaloin.


Helmi Kekkonen: Kotiin. Avain, 2009.



5 kommenttia:

  1. Hauska kuulla, että säkin pidit! ;) Oon lukenut samoin kokoelman melkein kokonaan ja esikoiskirjaksi aika vaikuttava.

    VastaaPoista
  2. Joo, pitikin tekstissä mainostaa, että tämä on v. 1982 syntyneen Kekkosen esikoiskirja, oikein lupaava esikoiskirja. Koska pidän enemmän romaaneista, toivon, että Kekkonen kirjoittaa seuraavaksi sellaisen. ;)

    VastaaPoista
  3. Helmi on maininnut muutamassa haastattelussa, että kirjoittaa parhaillaan romaania ; )

    Minustakin Aatos-novelli on erityisen mieleenpainuva. Sen tunnelmassa on kiehtovasti jotakin samaa kuin Miika Soinin ohjaamassa upeassa Thomas-elokuvassa, joka ensi-ilta on kuun lopussa.

    VastaaPoista
  4. Hyvä, romaani siis seuraavaksi! :)

    Seuraan leffa-asioita hävettävän huonosti, joten kiitos elokuvavinkistä. Katsoin muuten Kotiin-novellikokoelman arvosteluja netissä, ja jotain lukijaa oli tökkinyt kokoelmassa ainoastaan tuon Aatos-novellin loppu, sama kohta, joka minusta oli kiehtovin koko kirjassa. Makuja on monia.:)

    VastaaPoista
  5. Hei!

    Blogissani on sinulle tunnustus.

    VastaaPoista