torstai 29. lokakuuta 2009

Suomen kielen tulevaisuudesta ja merkityksestä

Harmittelin kirjamessukirjoituksen yhteydessä, etten nähnyt messuilla järjestettyä suomen kielen tulevaisuutta käsittelevää paneelikeskustelua. Onneksi löysin Helsingin Sanomien nettisivuilta paneelikeskustelusta kertovan artikkelin.

Panelisteilla on viisaita ajatuksia. Olen suomen kielen maisterina - osin samaisten panelistien "kasvattamana" - monesta asiasta samaa mieltä. Suomen kielen luonnollista muuttumista on ymmärrettävä ja jopa tuettava, mutta niin on tuettava myös kieltä sinänsä. Tarkoitan tällä sitä, että lapsia, nuoria ja aikuisiakin pitäisi kannustaa lukemaan, kirjoittamaan ja kokemaan äidinkielellään, ymmärtämään sen ja ylipäätään kielen merkitys.

Itselleni äidinkielen merkitys selveni, kun olin lukioaikana vaihto-oppilaana paikassa, jonka kieltä en osannut sinne lähtiessäni käytännöllisesti katsoen ollenkaan. Vaikka opinkin paikallisen kielen, tuon vuoden aikana kypsyi ajatus suomen kielen opiskelemisesta lukion jälkeen. En ole koskaan katunut valintaani. Tiedän kyllä niitäkin lukemisen ja kirjoittamisen ystäviä, jolle kielitieteelliset opinnot ovatkin olleet shokki ja pettymys.

Heti opiskelujen alettua huomasin, että monista ajatus oman äidinkielen opiskelemisesta oli jotenkin huvittava. "Osaanhan minä suomea muutenkin", "En ole pitänyt koskaan äidinkielestä koulussa", "Se ei ole yhtään kansainvälistä". Tällaisia viisauksia sai kuulla tuon tuosta. Jotkut muiden alojen opiskelijat ihmettelivät, miksi kirjoitimme tutkielmat ja gradun suomeksi. Heidän aloillaan ei kuulemma ollut edes suomenkielisiä vastineita monille termeille. Se oli johtanut tilanteeseen, jossa moni opiskelija lopulta luki ja kirjoitti oman alansa englantia sujuvasti, mutta ei osannut silti puhua sitä hyvin. Sekö sitten parempi tilanne kuin pienen piirin suomen kielellä kirjoittaminen?

En pidä toki itsekään kansainvälisyyttä pahana ja mikä olisikaan hauskempaa kuin osata sujuvasti monia kieliä. Aina tuollaista äidinkielen väheksymistä kuullessani minua kuitenkin harmittaa. Äidinkielihän tarjoaa maailman jäsentämisen ja itsensä ilmaisemisen ja ajattelun työkalut. Jos kaksikielisen kodin lasta ei kasvateta määrätietoisesti kaksikieliseksi, hän voi jäädä puolikieliseksi, kahden kieli- ja käsitteistömaailman väliin. Silloin puhuminen ja kirjoittaminen on vaikeaa - ja kyllä, kirjoitustaidollakin on vielä nykyäänkin väliä. Sama kokemus on varmasti monella ulkomaille muuttaneella tai vieraskielisessä työympäristössä työskentelevällä. Tietää, mitä haluaisi sanoa, muttei saa sanotuksi. Tai puhuu sujuvasti, muttei kuulosta omalta itseltään. Tuon vieraantumisen tunteen takia en itse pidä vieraalla kielellä lukemisesta. Lukeminen ja kielenkäyttö ovat muutakin kuin mekaanista koodinpurkua ja ymmärtämistä: teksti vaikuttaa, kun se herättää tunteita ja ajatuksia. Tämä pätee myös asiatekstiin.

Hesarin artikkelissa Auli Hakulinen toteaa: "Ranskan, Saksan ja Britannian älyllinen ylivoima tulee siitä, että näissä maissa ihmiset voivat rauhassa ajatella asiat omalla kielellään loppuun asti." Tämä on fiksusti sanottu. Äidinkielen hyvä taito antaa ihmisille voimaa ja valtaa - nautinnosta puhumattakaan. Äidinkieli ei ole toissijainen itsestäänselvyys, vaan pohja, jolle muu kielitaito rakennetaan.

6 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus!

    Minua ärsyttää suunnattomasti tuo "Kyllähän mä osaan jo lukea ja kirjoittaa" -asenne. Lukemisen ja kirjoittamisen osaamistasoja on aika monia aivan kuten joku osaa piirtää paremmin kuin joku toinen. Monet kuvittelevat, että se, että osaa mekaanisesti lukea ja kirjoittaa sanoja, on riittävä luku- ja kirjoitustaito. Sitten kun lähdetään katsomaan kokonaista tekstiä, he eivät hahmota välttämättä edes sitä, onko kirjoittaja tosissaan vai ei, saati että ymmärtäisivät tekstin kokonaisviestin tai sen hienot nyanssit.

    Itselleni on sinänsä aika sama, millä kielellä yliopistoissa tehdään tiedettä. Asiaa on tietysti tyhmää yrittää muuttaa hienommaksi tai trendikkäämmäksi vaikkapa englannin kieltä käyttämällä. En myöskään usko, että vaikkapa suomalaisia graduja luetaan kovin paljoa ulkomailla. Siksi ne voisi aivan hyvin kirjoittaa suomeksi. Kirjoitettiin ne millä kielellä tahansa, niitä luetaaan Suomessakin todella vähän. Tietysti jos tarkoituksena on kouluttaa tohtoreita, joiden tekstejä luetaan maailmalla, voi olla tarpeen jo graduvaiheessa tutustua englanninkieliseen tapaan tehdä tiedettä. Mutta kyseessä on aika marginaalinen ryhmä, jos ajatellaan, kuinka monista tulee kansainvälisesti menestyneitä tutkijoita. Joka tapauksessa pidän englannin kielen käyttöä monissa yhteyksissä turhana yrityksenä hienostella.

    Se, joka ei ymmärrä oman äidinkielensä merkitystä, ei ole sisäistänyt ihan kaikkea olennaista, mm. sitä, millä välineellä hän hahmottaa kaiken, minkä hahmottaa, millä välineellä hän ilmaisee kaiken itselleen oikeasti tärkeän.

    VastaaPoista
  2. Oma lyhyt vaellukseni akateemisessa maailmassa opetti kuinka hankalaa on lukea kirjallisuus englanniksi ja vastata tenttiin suomeksi. Suhteellisen pienen tieteenalan kirjoja kun on niin kallista suomentaa. Monesti tuli olo, että minun pitää tentissä KÄÄNTÄÄ omia ajatuksia takaisin suomen kielelle. Se tuntui hieman hullunkuriselta.

    Silmäni avautuivat näille kielten kiemuroille viimeistään kiinan kielen oppitunneilla, jossa tuli esiin sanoja ja ilmaisuja, joille ei suomessa ole vastinetta. Tai päinvastoin. Sana ei ole vain kasa kirjaimia, joka tarkoittaa yhtä tittyä asiaa, vaan sillä on takanaan oman kulttuurin ja tietenkin myös oman kokemuksen tuoma merkitysten painolasti.

    Ja on se kyllä selvää, että jos esimieheltä saatu sähköpostikin vilisee kirjoitusvirheitä ja täysin yhdentekeviä lauseita, on sillä paljon vähemmän painoarvoa, kuin jos se olisi ytimekkäästi jäsennetty ja selkeä. Oman kielen taitamisen tuomaa valtaa ei pitäisi väheksyä.

    VastaaPoista
  3. Kiitos hyvistä kommenteista! Minuakaan ei haittaa, vaikka tiede- tai työkielenä olisi jokin muu kieli kuin suomi, varsinkaan jos tuota vierasta kieltä osataan käyttää. Ymmärrän myös, ettei suomi sovi kaikkialle.

    Minua haittaa nimenomaan se, ettei ymmärretä, että hyvä äidinkielen taito luo edellytyksen myös muiden kielten hyvälle osaamiselle. Ja että kielenkäyttö kertoo ihmisestä paljon.

    Ehkä useampien pitäisi opiskella kiinaa, niin ymmärtäisivät, ettei kieli tosiaan ole merkkejä ja niiden täsmällisiä merkityksiä.

    VastaaPoista
  4. Tämä oli hyvä kirjoitus. On siis menty toiseen äärilaitaan: ensin piti kaikin tavoi yrittää kansainvälsitää suomalaisia, nyt ollaan sitten niin "kansainvälisiä", ettei ymmärretä oman kielen arvoa.

    Kun rupean miettimään, en tiedä ketään oppilasta, joka olisi koulustamme lähtenyt opiskelemaan suomea (huom, kaikki asiat ei tule aina minun tietooni!), mutta melkein vuosittain lähtee joku kieliä opiskelemaan.

    VastaaPoista
  5. Kirlah, juuri näin. Tietenkin kansainvälisyys on hyvästä, mutta ei kai kaikkien pidä silti olla mitään superkosmopoliitteja.

    Minä en ole nyt seurannut suomen opiskelijoiden sisäänotto- tai valmistusmääriä, niin en tiedä, onko tilanne muuttunut 90-luvulta. Ainakaan en ole kuullut ryntäyksestä suomen opintojen pariin, vaikka joitakin opiskelijoita tiedänkin. Minun lukioluokaltani pyrki aikoinaan 3 tai 4 ihmistä lukemaan suomea, kummallista! Toisaalta verrattuna siihen, kuinka moni silloin pyrki lukemaan viestintää, luku on minimaalinen. ;)

    VastaaPoista