tiistai 17. marraskuuta 2009

Leena Laulajainen: Tulen ja jään saari

Koska lukeminen ja kirjat ylipäätään ovat olleet minulle niin tärkeitä pienestä pitäen, minusta on mielenkiintoista seurata, mitä tämän päivän pienet lukevat. Jokin aika sitten löysin Rouva Huun monipuolisen Lastenkirjahylly-blogin. Siellä on esitelty monenlaisia lasten ja nuorten kirjoja. Vaikka en lue niitä, on kiva tietää, millaisia on tarjolla.

Jokin aika sitten ko. blogista löytyi vinkki Leena Laulajaisesta ja kirjasta Tulen ja jään saari. Ilahduin kovasti, sillä olin juuri miettinyt, tehdäänkö nykyisin enää ”vanhanaikaisia satuja”.

Luettuani Laulajaisen kirjan sanoisin, että tehdään ja ei. Satukokoelma oli osin todella virkistävää ja nostalgista luettavaa, sillä se vei juuri sellaiseen maailmaan, jollaisena lapsuuden sadut muistankin. Esimerkiksi nimikkosadussa Tulen ja jään saari on kaksi haltiaa, joista toinen hallitsee jäätä ja toinen tulta. Seuraa perinteinen ottelu kahden puolen välillä, ja luonto kärsii, ilmasto mullistuu. Lopuksi löytyy sopusointu haltioiden, ihmisten ja luonnon välillä. Vaikka tämäntapaisia satuja on varmasti kerrottu ennenkin, koin että tässä oli tuotu vanhaan satumaailmaan luonnonsuojeluaatetta ja ilmastostonmuutosteemaa. Samaa asiaa oli tuotu myös esimerkiksi satuihin Satu sademetsästä ja Tyttö joka muuttui perhoseksi. Se loppuu mielestäni hyvin nykyaikaisesti: ”Olen nyt aikuinen ja opiskelen hyönteistiedettä. Olen nähnyt, miten perhosen munasta kehittyy toukka, toukasta kotelo ja kotelosta siivekäs, jonka elinvoima on valtava ja lentokyky uskomaton. Mutta olen myös nähnyt, mihin rajaton kasvu johtaa.”

Nykysaduissa on siis vanha muoto mutta osin uusi sisältö. Ja niin kai sen pitäisi ollakin, sillä alkuaan sadut eivät olleet vain lasten juttu ja niiden tarkoituskin oli opettaa. En osaa sanoa, kuinka selviä näiden satujen opetukset ovat lapsille, mutta itse löysin joka sadusta jotain opetusta, onneksi sitä ei kuitenkaan tyrkytetty.

Seikkailu satujen maailmassa ja Leena Laulajaisen seurassa jatkuu, sillä antikvariaatista löytyi Laulajaisen keräämä kiinnostava satukokoelma Poika ja Kivisilmäsankarit (Tammi, 1991). Se on kokoelma itäisten suomalais-ugrilaisten kansojen satuja. Kirja tullee olemaan opettavainen jo yleissivistyksen vuoksi.

Tekstinäyte sadusta Tulen ja jään saari, sadun alku:
Aikojen alussa valtameren kaukaisella saarella asui kaksi vanhaa mahtavaa haltiaa, joiden nimet olivat Hun ja Hann. He elivät kahden korkealla vuorella, jonka rinteillä kasvoi metsää. Ihmisiä saarella ei vielä niihin aikoihin asunut lainkaan.
Vuosi oli jaettu tasapuolisesti kahteen hallituskauteen, joista toinen kuului Hunille, toinen Hannille. Hun hallitsi tulta ja Hann jäätä. Hun sytytteli tulia saadakseen lähteet kiehumaan, sillä hän tarvitsi kuumaa vettä. Hän näet pesi lähteiden vedellä liehuvahelmaisia kukkamekkojaan ja pestyään levitti ne vuorenrinteille kuivumaan. Jääkarhun taljaan verhoutunut Hann oleskeli vuoren huipulla tai laakson varjoissa, huurruttaen alueensa lumeen ja jäähän.


Leena Laulajainen: Tulen ja jään saari. Tammi, 2009.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti