keskiviikko 8. syyskuuta 2010

K niin kuin Krohn


Yksi kadonnut kirja löytyi laukustani! Siellä onkin usein rapinaa ja muita papereita...

Laukusta löytyi hämmentävä, taitava Leena Krohn. Aakkoshaasteen K-kirjain kuuluu yhdelle kiinnostavimmista kotimaisista kirjailijoista.

Aloittamisen taidossa puhuttiin Leena Krohnin teoksista Rapina sekä Matemaattisia olioita. Havahduin, että omistan kummatkin kirjat enkä ole lukenut niitä tai ylipäätään Krohnia aikoihin. Hänen kirjansa ovat sellaisia, että luen niitä kausittain. Sitten kun kauden annos on saatu, pitää taas sulatella hetki ennen seuraavaa Krohn-kohtausta.

Rapinaa ja Matemaattisia olioita yhdistää hassujen nimien lisäksi se, että kumpikin on puolikaunokirjallinen kirjoituskokoelma. Tarinoita, esseitä, pohdintoja, kannanottoja, en oikein tiedä, miksi niitä sanoisi.

Pidin molemmista kirjoista.  Oli kiinnostavaa lukea tarinoita Krohnin suvusta, esim. jo Aloittamisen taidossa mainittu traaginen kertomus enosta, joka kuoli parikymppisenä koiran puremasta saatuun vesikauhuun. Tositarina, eläinlääkäri ei uskonut, että vesikauhuriskiä olisi.

Kaikkein mieleen jäävintä oli kuitenkin Rapinassa ollut Tainaronin jälkipuhe. Siinä Krohn kertoo mm. miksi hän valitsi Tainaronin hahmoiksi hyönteisiä. Hyönteiset ovat Krohnille muutenkin tärkeitä, niihin palataan useassa kirjoituksessa.

Miksi valitsin juuri hyönteiset Tainaronin asukkaiksi? Jos se olin minä, niin ennen muuta sen tähden, että hyönteinen on ihmiselle sekä kehitysopillisesti että ulkomuodoltaan ja elintavoiltaan kaikkein etäisin ja vierain eläinlaji. Hyönteisiin meidän on vaikea ellei mahdoton heijastaa omia päämääriämme, tunteitamme ja motiivijamme kuten niin mielellämme heijastamme niitä läheisimpiin eläinlajeihin. Ei, hyönteisiä me emme ymmärrä. Niitä me tarkastelemme kaukaa ja kylminä ellei suoranaisesti inhosta värähtäen. (Rapina, s. 46)

Kirjoissa olisi ollut monta muutakin tekstinäytteen arvoista kohtaa. Esimerkiksi Rapinan kirjoituksessa Kieli on kolmas silmä Krohn pohtii hienosti kieltä ja kirjoittamista: Kirjailija rakastaa sanoja, mutta hänen vaikea velvollisuutensa on osoittaa niiden petollisuus. (mts. s. 95) Kaiken kaikkiaan nämä teokset olivat moniulotteista luettavaa, kuten Krohnit yleensäkin. Lyhyet kertomukset eivät olleet edes niin hankalia Krohnin romaanit, joita lukiessa on kieltämättä joskus tuntunut, etten oikein pysy kärryillä. Silti nautin niistäkin, sillä on kiistatonta, että Krohn itse pysyy kärryillä: hän on mielestäni hyvin älykäs ja tarkkanäköinen kirjoittaja, aivan omanlaisensa.

P.S. Helpoin mutta ei suinkaan huonoin tai edes heppoisin lukemani Krohn on muuten Ihmisen vaatteissa. Krohnista kiinnostuneiden kannattaa käydä myös kirjailijan nettisivuilla.

Leena Krohn: Rapina ja muita papereita. Wsoy, 1989. 2. painos
Leena Krohn: Matemaattisia olioita tai jaettuja unia. Wsoy, 1992. 3. painos

4 kommenttia:

  1. Minäkin luen Leena Krohnia puuskittain. Välissä tarvitsen aina kunnon sulattelutauon. Suomen parhaita kirjailijoita, ehdottomasti! :-)

    VastaaPoista
  2. Haalin joskus kaikki antikoista löytämäni Krohnit ja luin niitä putkeen, mutta jossain vaiheessa tuli spotti. Jotenkin en enää ymmärtänyt mitään enkä erottanut kirjoja toisistaan. Ainakin nuo kaksi jäivät lukematta ja muistaakseni niiden lisäksi on vielä 1-2 kirjahyllyssä odottamassa. Krohnin uusintakaan en ole lukenut, haluaisin kyllä.

    VastaaPoista
  3. Hei Jenni, aivan mahtavaa, kun muistutit Krohnin kirjoista! Minä olen lukenut häneltä kaksi kirjaa ja kirjoittanutkin niistä. Minulla on ihan sama, että niitä ei voi lukea putkeen vaan silloin tällöin, koska se vaatii sulattelemista. Nyt haluaisin niin lukea Krohnia, kun luin juttusi. Minulla taitaa olla yksi hänen lasten- tai nuortenkirjansa, jota olen säästellyt. Minä menen aina Krohnista "sekaisin", tulee niin epätodellinen olo, mutta myös vaikuttunut! Minusta hän on nero... jos näin saa sanoa!

    VastaaPoista
  4. Sara, ihan sama fiilis aina Krohnin suhteen: olen hämmentynut lukemastani enkä oikein osaa ajatella/sanoa siitä mitään täsmällistä, mutta se tunne on vahva, että olen lukenut jotain nerokasta. Siinä on vain mulle niin paljon neroutta, ettei sitä voi nauttia liian suurina annoksina kerrallaan. Mutta Krohn on kyllä mielestäni tosi kiinnostava ja ihailtava kirjailija.

    VastaaPoista