perjantai 3. syyskuuta 2010

Randy Pausch: Jäähyväisluento

Kuva täältä.

 
Tällainenkin tuli sitten lomalla luettua. Surkea sanoa, mutta olen kai tunteeton: ei tämä kauheasti liikuttanut, vaikka on ihan tosi tarinakin. Enemmänkin vain ärsytti.

Kirjan lähtökohta on periaatteessa kyllä koskettava. Randy Pausch on (oli) amerikkalainen, nelikymppinen ja kuolemansairas professori. Yliopisto pyytää häneltä luentoa siitä, miten unelmat toteutetaan. Pausch on juuri saanut tietää sairastavansa parantumatonta syöpää, mutta lupautuu silti luennoimaan. Luennosta tulee hänen testamenttinsa: esityksessään Pausch ei kerro niinkään, miltä kuoleman läheisyys tuntuu, vaan siitä, millainen hänen elämänsä on ollut ja mitä hän on oppinut eläessään – villinä poikamiehenä, levottomana joka asiaan sotkeutujana, rauhoittuneena perheenisänä, tutkijana.

Randyn opit eivät ole vähäiset ja hänen monissa ajatuksissaan on pointtia. En kuitenkaan liikuttunut tämän teoksen ääressä, sillä – ja olen sanonut tämän amerikkalaisista kirjoista ennenkin eikä tämä lausunto johdu siitä, että tällä kertaa kyseessä oli oikeasti Valittujen palojen kirjavalio – olo oli kuin lukisi Valittuja paloja. Hyvin amerikkalaisia paloja. Miksei Pausch voinut vain kertoa, miltä tuntuu tietää kuolevansa, kun elämä on parhaimmillaan? Tai mikä on ollut parasta hänen elämässään? Sen sijaan hän ammentaa – yliannostelee – vertauskohtia amerikkalaisesta viihdeteollisuudesta. Katsokaa vaikka:

Rakastan myös monia popkulttuurikliseitä. Minulle sopii, että lapseni katsovat Teräsmiestä. Ei siksi, että hän osaa lentää, vaan koska hän taistelee "totuuden, oikeuden ja Amerikan puolesta". Minä rakastan tuota iskulausetta.

Rakastan myös Rocky-elokuvaa. Rakastan jopa sen tunnusmusiikkia. Kaikista eniten olen pitänyt alkuperäisessä elokuvassa siitä, ettei Rocky välitä, voittaako hän elokuvan päättävän ottelun vai ei. (s. 219)

Ja niin edelleen. Lisäksi kirjassa on runsaasti väliotsikkoja ja ne ovat usein jenkkityyliin innostavia ja opettavaisia, kuten toki luennolle sopiikin. Kaikki työ sopii arvollemme. Ajattele yhteistä hyvää. Väliotsikot voivat tietenkin olla myös luennon kirjaksi toimittaneen Zaslowin kyseenalaista ansiota.

Niin että ei tullut suru puseroon, vaikka aihe oli mikä oli ja tiedän itsekin liian varhain syöpään menehtyneitä, läheisimmän menehtyneen kuolemasta ei ole edes kovin kauan. Tämä teos oli vain kuin liian pitkä lehtijuttu, eikä edes lopulta hirveän kiinnostava sellainen. Se, ken haluaa mieluummin nähdä ja kuulla kuin lukea, löytää luennon netistä Randy Pauschin nimellä.

Randy Pauch ja Jeffrey Zaslow: Jäähyväisluento. Valitut palat – Kirjavaliot, 2010.

4 kommenttia:

  1. Hmm. Hämärän dementoituneen mieleni sopukoissa kuulosti tutulta. Tyypistä on varmaan joskus jossain ollut puhetta. Kiitos kun kerroit, minuakin suorastaan raivostuttaa amerikkalaistyylinen ylialleviivaus, toistavat ja päällekäyvät väliötsikot ja niin edelleen. taidan katsoa luennon, jos joskus kiinnostaa ja kun olen nopeampien nettiyhteyksien sfääreissä.
    ps. Olen vieläkin K. Blixenin Talviten tarinoiden äärellä, tosin se on ollut kesän ajan hyllytettynä.
    Nimim. Maailman hitain

    VastaaPoista
  2. Mä katoin joskus aikoinaan ton luennon YouTubesta. Muistan, että samaan aikaan ärsytti ja liikutti. Olihan se surullista, että se kuoli, mutta oli se sen tyyli myös hiukan liian amerikkalainen mullekin.

    VastaaPoista
  3. Samaa mieltä täälläkin. Tunsin olevani kirjan lukemisen jälkeen tunteeton idiootti, koska tarina ei vain koskettanut kovin paljoa. Sellainen Disney-elokuva.. Se siitä tuli mieleen. En tiedä mikä ero siinä pitäisi olla, jotta se iskisi suomalaiseen tajuntaan, mutta tuossa oli vaan liikaa ameriiiikkalaista paatosta. Ja mitä se sitten taasen on, niin juuri sellaista god-bless-us-tyyppistä itsensä erityiseksi tekemistä. Ei sovi meikäläisen pirtaan, slaavilainen melankolia uppoaa paremmin ..

    VastaaPoista
  4. Meitä Teresitan mainitsemia tunteettomia idiootteja on siis enemmänkin. :D Ehkä se on tosiaan suomalainen piirre, että jenkkikuorrutus pilaa meistä surullisenkin aiheen ja muuttaa sen ärsyttäväksi. :)

    VastaaPoista