sunnuntai 7. helmikuuta 2010

Aakkoshaaste: A niin kuin Aho



Sain tänä viikonloppuna vihdoin aloitettua aakkoshaasteen. Tarkoituksena on siis lukea aakkoset läpi valitsemalla kirjat kirjailijan sukunimen alkukirjaimen mukaan. Ainakin Marjis ja Hreathemus ovat mukana haasteessa.

Itse aion lukea ensisijaisesti oman hyllyn kirjoja. Sen verran olen jo kirjojani katsellut, että siellä riittää joko ensimmäistä tai uusintalukemista odottavia kirjoja vaikka muutamankin aakkoshaasteen verran. Todella hyvä idea tämä aakkostaminen siis!

Aloitin suomalaiskansallisesti Juhani Ahosta. Olen aiemmin lukenut häneltä ainakin Juhan ja Papin rouvan, joka oli muutama vuosi sitten tenttikirjana. Pidin silloin kovasti kirjan selkeästä ja uskottavasta, tarkkanäköisestä ja ajattomasta kerronnasta. Tällaisia ovat hyvät klassikot: kestävät aikaa ja vaikka useita lukukertoja.

Tuolloin en ehtinyt lukea Papin tytärtä, joka sijoittuu ajallisesti ennen Rouvaa. Nyt sen tein, ja vaikka voisin luonnehtia teosta kaikilla Rouvan mainesanoilla, en ollut tästä teoksesta yhtä vaikuttunut. Tai ainakaan en pitänyt siitä yhtä paljon.

Papin tytär kertoo Ellistä, tytöstä joka elää hyvin suojattua ja kurinalaista elämää maalaispappilan pienissä ympyröissä. Ellin pappi-isä on ankara ja vanhoillinen ja äiti mukautuu hänen tahtoonsa, vaikka hänellä onkin salaisesti isää inhimillisempiä ja avarakatseisempia ajatuksia lastenkasvatuksesta ja elämästä ylipäätään. Tarina seuraa Ellin elämää lapsuudesta koululaiseksi ja kaupunkilaiseksi ja aina siihen, kunnes Elli palaa taas kotiinsa ja hänet suorastaan pakkonaitetaan isän valitsemalle miehelle.

Kertomus muuttui kiinnostavammaksi Ellin vanhenemisen myötä. Lapsuusajan tarinat muistuttivat Iris-rukkaa tai Montgomeryn sankarittarien elämää: köyhä luonnonlapsi ei osaa pukeutua eikä käyttäytyä kaupunkilaiskoulussa. Lapsena Elli tietysti lähinnä vain kärsi erilaisuudestaan, mutta myöhemmin hänen itseluottamuksensa kasvoi ja tyttö muuttui tiedostavammaksi. Sen takia olikin raivostuttavaa, että sekä Elli että hänen fiksu äitinsä eivät kuitenkaan saaneet ajatuksiaan juuri kuuluviin, vaan alistuivat Ellin vanhanaikaisen ja yksioikoisen isän toivoiden mukaan. Mutta ymmärrän kyllä, että Ahon teokset olivat aikoinaan aivan uudenlaisia - hän tosiaan taitaa psykologisen realismin.

Tekstinäyte, s. 118-119:
Vähän päästä tuli siihen äiti. Maisteri oli mennyt ja Elli istui yhä entisellä sijallaan.
- Täällä oli maisteri... oliko puhetta siitä?
- Oli.
- Uudistiko hän kysymyksensä?
- Uudisti...
- Ja mitäs sinä?
- Minä suostuin.
- Vaan rakastatko sinä häntä siis todellakin oikein? kysyi äiti arasti.
- Sinähän sanoit, äiti, kerran, että tytön täytyy tyytyä siihen, jota voi sietää...
Äiti katsoi tytärtään tutkivasti. Olikohan noissa hänen sanoissaan jotain ivaa? Äitistä tuntui, että niissä ainakin oli joku salainen syytös häntä kohtaan
. - - Mutta ovessa mennessä häntä omatunto löi jostain hämärästä synnistä. Vaan samassa sanoi toinenkin ääni, ehkä niin kuitenkin oli parasta kuin oli. Jos vaan olisi tiennyt, mikä oli oikein. Mutta siitähän hän ei koskaan selville päässyt.

Juhani Aho: Papin tytär. SKS, 2000. (alkuteos v. 1885)

4 kommenttia:

  1. Minä pidän tosi paljon Juhani Ahosta - tai ainakin niistä teoksista, joita olen ehtinyt lukea. Rautatie ja Juha.. ja hauskasti minäkin luin kirjallisuuden perusopintoihin kuuluvana Papin rouvan viime syksynä, ja olen nyt lukemassa Papin tytärtä, sillä Rouvaa edeltävä osa jäi tietenkin vaivaamaan mieltä syksyllä. :)

    En osaa sanoa vielä keskeneräisestä kirjasta sen kummempaa, mutta yleisesti ottaen ihailen Ahon herkkyyttä kirjoittaa naisista ja ymmärtääkin meitä. Ei niin kauhean yleistä mieskirjailijoiden keskuudessa.

    VastaaPoista
  2. On kyllä ihailtavaa, että tosiaan naisten(kin) ajatukset ovat aivan ymmärrettäviä ja uskottavia nykylukijastakin, kun kirjat on kirjoittanut mies ja 1800-luvulla. Aholla oli ilmeisesti herkkyyttä nähdä sellainen "ihmisyyden ydin". Se on hienoa ja kiinnostavaa. Aion kyllä lukea joskus lisääkin Ahoa ja mielellään myös tietoa Ahosta itsestään.

    VastaaPoista
  3. Mä olen huono lukemaan suomalaista kirjallisuutta, varsinkin vanhempaa. Mun pitäisi ehkä ottaa oma haaste suomenkieliselle kirjallisuudelle. :D

    VastaaPoista
  4. Mä taas olen melkein riippuvainen vanhasta suomalaisesta kirjallisuudesta. Sitä on pakko lukea välillä, etenkin kesä(loma)isin. Uudempi suomalainen taas ei kiinnosta hirveästi yleisesti, vaan ainoastaan tiettyjen kirjailijoiden osalta.

    VastaaPoista